torstai 3. joulukuuta 2015

PH-dieetistä



Vaikka dieettaaminen ja laihduttaminen tuntuu välillä olevan melkoinen tabu, aion silti kertoa omia fiiliksiä PH-dieetistä.

PH-dieetin päätarkoituksena on siis puhdistaa elimistöä kuonasta alkalisoivalla ruokavaliolla. Plussana tulee painon putoaminen, ihon ja hiusten kunnon koheneminen.

Siinä tuli jo monta syytä lähteä mukaan, lienee sanomattakin selvää, että paino putoaa dieetillä, mutta että sillä voi parantaa ihoakin?

Tällä naamalla ja elopainolla uteliaisuus heräsi.

Pakko kokeilla 

Pyysin siis iskältä joululahjaksi kyseisen dieetin, onpahan konkreettinen hyöty, en nimittäin kauheasti perusta randomilla ostetuista koruista, hajuvesiä taas en pysty käyttämään, (näillä on aiempina jouluina menty) joten päädyttiin iskän kanssa siihen tulokseen, että tämä on just eikä melkein hyvä lahja isältä tyttärelle.

No, ei muuta kuin listaamaan aineksia ja kauppaan hakemaan värkit terveellisempään ruokavalioon.

Dieetti alkoi virallisesti 23.11., mutta mä sain värkit vasta tiistaiksi 24.pv, joten aloitin varsinaisilla ohjeilla päivän myöhässä, mutta silti. 
Hyvin on aikaa ottaa syöminen haltuun kuukausi ennen joulua.

Noh, miten meni eka viikko?

Nälässä.

Siihen olin onneksi osannut varautua. 
Toki tästä myös kerrottiin dieetin infossa.

Eikä mikään ihme sinällään muutenkaan, kun on aiemmin syönyt vähän miten sattuu.

Ruoat ovat olleet osaksi aika jännittäviäkin, mutta hauskaa vaihtelua, sekä ihan kivoja ja simppeleitä valmistaa, pointsit siitä, meikämuija ei ole mikään huippukokki.

On niistä silti ihan syötäviä tullu.

Lehtikaalia en tule enää syömään, enkä enää ikinä edes yritä syödä kokonaista avokadoa sellaisenaan, siinä menee raja.

Haha, ei ees paha.

Oon jopa ylpeä itestäni!

Ne, jotka ei tiedä, oon aina ollut todella epäluuloinen ja nirso kaikkea uutta ruokaa kohtaan :D 

Vanhemmiten on onneksi pikkasen tasoittunut ja hyvin oon oppinut lopulta tämän "maistaisit nyt kuitenkin, saatat jopa pitää siitä"- idean.

Entäs se kroppa sitten? Mitä se tuumasi viikon ruokavalion muutoksesta? Kuulkaa, erittäin hyvää!

Nälkä poissuljettuna olo on ollut tosi hyvä. Ja kevyt!
Viikossa putosi reilut kaksi ja puoli kiloa, vyötäröltä katosi kaksi senttiä.

Tämä ihan vaan siksi, että olen syönyt normaalia vähemmän, terveellisemmin ja suureksi osaksi säännöllisemmin, mitä nyt välillä on saattanut pikkasen ateriaväli päästä venymään. 

Aion ottaa tämän uuden ruokavalion pysyvästi mukaan arkeen, tällä hetkellä en enää edes halua palata esim. syömään perunaa tai makkaraa.

Hyh.

Enkä enää edes halua ajatella aloittavani aamua kaurapuurolla tai leivällä.
Aiemmin mahani oli joka aamupalan jäljiltä kuin ilmapallo, vaan ei enää.

Eih, ei enää sitä tunnetta ja oloa.

Smoothie on ottanut tuon paikan ja pysyvästi.

Koska helppoa ja nam.

Yksinkertaista.

Hmm, entäs se iho sitten? Mitä naama tykkäsi?

*Glup*

Suoraan sanottuna, ihan hirveä kukinto.
Onneksi sekin kuuluu asiaan ja olin siitäkin tietoinen.

Kuona-aineet puskevat ihon läpi ja tokihan siitä nyt sitten niitä näppyjä tulee.
Vastikään kun juuri sain hehkutettua, että nyt on hyvä :D

No, pian sekin tasoittuu, nyt tänäänkin on jo paljon parempi, kuin ihan alussa.

Eli, 10 päivää dieetillä oltuani olen todella tyytyväinen!

Mitään herkkuja ei tee mieli, leipää ei tee mieli, enkä koe jääväni paitsi yhtään mistään, mikä on se positiivisin juttu.

Kyllä, kaverit ovat vieressä syöneet subia, sipsiä, karkkia, suklaata.
(mä saan myös välipalalla kerran viikkoon syödä 2 palaa tummaa suklaata)

Eikä tunnu missään, se on parasta :)

Mitään kolossaalisia tavoitteita en dieetille laittanut, mutta kyllähän se -5 kiloa kuukaudessa olisi aika huippua. Muttei välttämätöntä.

Okei, haluan mahtua yksiin tiettyihin housuihin jouluun mennessä, mutta muuten en haaveile ihmeistä.

Ja miten uskallan ylipäätään unelmoida jopa viiden kilon pudotuksesta?

Koska luin erään blogikirjoituksen tästä saman dieetin käyneestä naisesta, joka normaalipainoisena oli saanut saman summan painoa alas. 
Eiköhän se lievästi ylipainoisellakin sitten edes hiukan putoa.

Tärkeintä on kuitenkin, että olo on hyvä ja ihon kunto kohenee.

Se riittää, kaikki muu tulee bonuksena.

*

PH-dieetti tilattu Fitfarmilta, 4 viikkoa, 55€.
Uusi PH-dieetti alkaa 11.1.16

*





keskiviikko 2. joulukuuta 2015



Se on kuulkaas joulukuu!



Joka tuutista pursuaa vaikka minkämoisia lahjavinkkejä, perinteisiä ja uusia reseptejä joulupöytään ja illanistujaisiin, pukuloistoa kaikissa väreissä, kimalteella ja ilman, markkinoidaan pikkujouluja. 

Ikkunoissa on kyntteliköt ja joulutähdet, toisaalla ne ovat tuoneet valoa pimeyteen jo hetken, kun taas toisaalla ne kaivettiin esille vastikään ensimmäisen adventin kunniaksi.

En ole kuullut vielä yhtäkään joululaulua, mutta kaipa ne jo jossain soivat.
Ihmismieliin alkaa hiipiä se joulunodotus. 
Etenkin pikkulapsilla on jännät ajat, kun pienistäkin kiukutteluista muistutetaan jälleen ikkunoista kurkkivilla tontuilla. 

Muistan itsekin joskus kuulleeni äidin käyttävän noita sanoja "muistapa, että nyt on taas tontut liikkeellä"  

Ei siinä kuulkaa paljoa uskaltanut kiukutella.
Olisivat mokomat pienet perkeleet juorunneet pukille ja niin olisi joulu peruttu.
Hitto vie, siinähän olisi tullut parku.



Mutta entäs näin vanhemmiten?

Hiipiikö joulunodotus aikuisen mieleen muussa muodossa kuin velvollisuuksina ja stressinä? Stressinä siitä, mitä lahjoja, paljonko, kenelle? Miten pyhät vietetään? Kenen luona ja kuka vastaa mistäkin ruoasta? Haetaanko oikea kuusi?

Osaako aikuinen enää pysähtyä ja nauttia siitä joulunodotuksesta?

Istua alas, pistää joululaulut soimaan, lämmittää kupin glögiä (oikeaoppisesti sitten, on kuulkaa myrkyllistä jos väärin lämmittää), ottaa haukun piparista, ehkä jopa leipoa niitä itse, tai sitten niitä ja/tai joulutorttuja. 
Olla vain ja ummistaa silmänsä hetkeksi kaikelta muulta.

Antautua joulunodotukselle. 
Unohtaa kaikki velvollisuudet ja stressi.
Antaa itsensä innostua joulusta itsestään, niinkuin lapsi.

Muistaako monikaan enää, ettei joulussa ehkä olekaan kyse siitä, miten paljon kulutetaan rahaa lahjoihin, koristeisiin ja ruokiin?

Varmasti joulu muuttaa merkitystään matkan varrella lapsesta aikuiseksi, mutta eikö olisi hienoa, jos saisi edes hetkeksi kiinni siitä fiiliksestä, mikä tuli, kun aattona heräsi. Miten puuroa odotellessa ihasteli kuusta, sen valoja ja koristepalloja, laski paketteja, malttamattomana iltaa odottaen.




Loppujen lopuksi, jokainen yhdessä rakkaiden kanssa vietetty joulu itsessään on ihme.