Kesällä on kivaa (:

Niin on! Vähän mä kaipaisin lisää lämpöä ja vähemmän tuulta niin sitten ois oikeinkin hyvä! :)
Päivät kuluu kauheella vauhdilla ja vilahtaa ohi tosi nopeaan, mutta mä oon nauttinut jälleen yhdestä köyhästä kesästä ihan rennosti ottaen! Kyllä elämä aina jotenkin järjestyy vaikkei rahaa olekaan yhtään mihinkään :D

Kuten muistaakseni jo tuossa taannoin ehkä mainitsin, juhannus meni ihan vaan kotona, eikä haitannut sitten niin yhtään :) Ilmat olivat kamalat, kylmimmillään täälä Vaasan perukoilla oltiin 5,9 asteessä lämpösen puolella, ei tullu kuuma! :D Ensi vuonna mä halun sitten viettää juhannusta jonkun tai joidenkin kanssa jossain ulkona, nautiskellen ja siis todellakin bikineissä ENKÄ villasukissa, villahupparissa, villatumpuissa jne... :D Hehee, ei vaan, oli tosi mukavaa silti viettää juhannus "yksin" tai no, perheen kanssa ja tuossa naapurissa eli mummolassa :)
Tuli nautittua hyvistä grillin antimista ja napostellen terveellisempiä herkkuja, ensimmäinen täysin karkiton, suklaaton, jätskitön, kakuton, keksitön ja sokerilimsaton juhannus :D Ja eipä sitä alkoholia mennyt taaskaan tipan vertaa, eikä kyllä tunnu, että oisi mistään jäänyt paitsi :D
Juhannussauna oli ihana, sielä viihdyin oman aikani, mikään saunojatyyppi en ole, koska saunassa ei joko saa henkeä tai sitten mun verenpaine menee niin matalaksi, että tuntuu, jotta sydän pysähtyy... Niin jotenkin se puolisen tuntia on aika maksimi :D

Meillä on niin kaunista ja vihreää täälä, kiitos äidin kukkien ja muiden kasvillisuuksien :) Koiria pitää vaan vähän väliä komentaa pois kukkapenkeistä, jotteivat toisi aivan hirveästi sitä multaa sitten sisälle asti :D
Koirien kanssa onkin aivan ihana leikkiä ja peuhata tuossa omalla pihalla, ei tarvitse pelätä, kun on vihdoin koko tontti aidattu ja porttikin pitää nämä meidän pienet otukset sisäpuolella ja ne ei-toivotut otukset portin ja aidan toisella puolen :)

Oon nauttinut olosta perheen kanssa ja tällä kuluneella viikolla myös paljon kavereiden kanssa olosta, näin myös tosi pitkästä aikaa vanhoja perhetuttujani, ja eilen tulinkin kotiin vasta 12 aikoihin yöllä, hihi, mutta kun aika meni niin nopsaan ja oli niin kiva vaan juoda teetä, höpöttää, kuunnella musaa, käydä hiljaisessa illassa kävellen Subissa ja palata kämpille nauttimaan vielä kuppi kuumaa ja katsomaan vanhaa Clint Eastwoodin leffaa, ihan parhautta eikä kiire minnekään :)

Tänään näkee taas sitten lisää näitä ihania ihmisiä, vähän tuollaista tyttöjen iltaa tiedossa tänään :) Mä niin tykkään! Olen muutenkin tällainen semisosiaalinen ihminen, joten todellakin kaipaan seuraa ja jos sitä ei ole niin kyllä tylsistyn ja pyörin vaan ympyrää kotona :D

Aloitettiin muuten iskän kanssa juoksukoulu maanantaina! :) Facebookkiin siitä jo kirjoitinkin :) Mutta, tosiaan, ekalla viikolla tehdään intervalleina 2 minuuttia juoksua, 1 kävelyä, alku lämmittelynä 10 min reipasta kävelyä, samoin intervallien lopetuksessa 10min reipasta kävelyä :) Huomenna mennään kolmannen kerran, ja maanantaina sitten alkaa 2. viikko, jolloin juoksuosuuteen lisätään minuutti, sama kaava toistuu jälleen 3.- ja 4.-viikoilla :) Ollaan aika intona tästä! :) :D

Juoksukoulun vapaapäivinä oon nyt ajatellut keskittyä kotitreenissä käsiin, vatsaan ja selkään sekä joitain koko kropan harjoituksia teen tietenkin lisäksi, jalat jätän vähäiselle, koska haluan, että ne oikeesti palautuu siitä juoksusta, minä kun en ole ikänä juossut mitenkään säännöllisesti tai aktiivisesti, ei jaloissakaan luonnollisesti ole mitään huippukuntoa ja kestävyyttä :D

Mutta! Sellaista hauskaa tällä kertaa! :)

Paljon asiaa vähästä tai paljosta, miten vaan :D

Varmasti jokainen on jo saanut tarpeekseen sääkeskustelusta, joten riittää, että mä totean käyttäneeni tänään villasukkia ja lämmitelleeni kahdesti käsiäni tulikuumalla kupilla teetä nautiskellessa. Jep, tätä on Suomen kesä! 

OIKEESTI

Muutoinhan on ollut ihan tosi kauniin vihreää ja vehreää, aurinkokin on Vaasaa hellitellyt musta ihan mukavasti :) Viikonloppu meni nopsaan kuten aina, mutta sinnekin mahtui kivoja juttuja, kuten perjantainen shoppailu maman kanssa, perjantain kunniaksi sillon tällön tehdään jotain spesiaalimpaa ruokaa ja niin tehtiin nytkin ja ai että miten hyvää oli! Tein siis perunarieskoille lihaisan täytteen ja kruunasin parilla majoneesilla ja mozzarellajuustoraasteella :) Äiti puolestaan teki sillä välin aivan taivaallisen salaatin :) 

Salaatti maistui näistä äidin ihanista kulhoista erihyvältä!

Lauantain aamupalaa, oijjj <3

Aamupalalla pitää syödä hyvin että jaksaa! :)

Sunnuntaina kävästiin mummon kanssa vähän kaupoilla ja iltapäivästä Joppi tuli moikkaamaan meitä ja siitä oli erityisen riemuissaan tietenkin isin tyttö Jade, joka oli aivan onneissaan <3 Oi niitä pienenpieniä riemunkiljahduksia ja vieterihyppyjä :') Sai neiti vähän erikoiskohtelua, kun käytiin rannassa sitä uittamassa ja heittelemässä lelua veteen, sai pieni uimamaisteri polskia kaikessa rauhassa, mamman kulta-kuutti <3 

Viikonlopun kruunasi kuitenkin leffailta oman pienen perheen kanssa, ja mehän nautittiin siitä - täysin vatsoin! :P 

Nyt on leffaeväät kohdillaan mulla ja mammalla :P

Pienillä oli jo väsy <3

Oon päässyt myös jo kivasti kiinni uuteen treeniini, jonka löysin suomalaisesta blogista Mum On The Run, jonka kirjoittaja asustelee Briteissä, ei muuten oo ollut ihan kovinkaan helppoa! Mutta huomaa, että äkkiä se kroppa alkaa tulla perässä, kun siltä vaan vaatii tarpeeksi ja älyää pitää lepopäivän tai parikin :) Kehitys saisi olla vaan 10kertaa nopeampaa, kun pääkoppa on niin tyhmä, vaaka ja mittanauha vielä tyhmempiä :D Noo, jospa se tästä alkaa sujumaan :) 

Mun on pitäny jo pidemmän aikaa laittaa vähän edistyskuvia, mutku mutku... Kun vaan osaisi olla vertaamatta itteään ammattilaiseen niin ois oikeinkin jees :D

Noh, täältä  pesee! 

Alkutilanne oli siis herätys siitä, ettei elämä VOI jatkua samanlaisena, kun 9.2.2012 terveydenhoitajan vaaka näytti 81,6 kiloa. Miten kovasti voi pieni (siis pituudesta puhuen) ihminen järkyttyä! Hyvä, kun pääsin omin jaloin kävelemään huoneesta. E-pillerien vuosikontrolli paljasti mulle, mitä tulee, kun itsetunto on murusina, pitkä ja raastava parisuhde takana ja kun sitä lopulta lakkaa rakamasta itseänsä,  lohduttautuu syömällä ja jää koukkuun sokerin ja rasvan loputtomaan oravanpyörään. 

Täsmennän vielä, olen 160,5 senttiä pitkä ja pahimmillani painoin siis enemmän kuin 185 senttinen isäni. Terkkari ei haukkunut, mutta varoitti jo vakavan puoleisesta painostani ja siitä pian seuraamista kiusoista, ellen muuttaisi elämäni suuntaa. Siitä se lähti, luojankiitos, aiemminkin olisi ollut hyvä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Ja nyt varoituksen sana, tuolla alempana on kuvia, joissa olen vähissä pukeissa, mutta kun ei sitä vaatteet päällä vaan voi näyttää, että mitä on tässä reippaassa kahdessa ja puolessa vuodessa tapahtunut, joten herkät katsojat, ämpäri viereen tai jotain, heh eh he.

Lähtötilanne olisi helmikuulta -12, mutta mulla ei jostain syystä ole kuvia sieltä! 

Mutta nämä kaverin huhtikuussa -12 ottamat kuvat kyllä kertoo oleellisen!

Joulukuun alku 2013

Tammikuussa 2014 kärvistellään pienempänä juu, mutta edelleen löllönä..  Juhlapyhät ei ainakaan auttaneet...Yäk...

Helmikuussa 2014 ollaan jo huomattavasti paremmalla mallilla, tässä on jo jotain, mitä jännittääkin :)

Toukokuussa mä oon muistaakseni  toisella 30DayShred kierroksella + herkkulakko eteni mallikkaasti :)

Kesäkuun alusta, täytyy sanoa itekin, että ei paha :)

Hommaa riittää, mutta saa olla ylpee, ihan itse, hyvä minä :)

(Aion kiristää vielä hitusen, sillä sitä edelleen riittää, mistä ottaa ja tiedän sen aivan hyvin, joten älkää pliis pliis ihmiset hyvät hokeko, että mä olisin jo laiha, koska sitä mä en ole.

Mulla on reilut kymmenen kiloa normaalia alhaisemman painon ylärajaan, joten anoreksiakaan ei kyllä uhkaa ihan heti huomenna. 

Anteeksi, jos onnistun tällä loukkaamaan ketä tahansa lukijaa, mutta kun kukaan muu ei vaan asu ja elä tässä kropassa kuin minä itse. Tiedän rajat, enkä tavoittele todellakaan mitään langanlaihaa, vaan ihan vain kiinteämpää, vahvempaa  ja terveempää olemusta!)

Sellaisia mietteitä tällä kertaa ja näin, tuloksia tuloksia, päämääriä ja maaleja, mikäs siinä, kuin niitä kohti, omalla painolla ja vauhdilla, eiköhän siitä hyvä tule! Näillä haluan paitsi parantaa omaa näkemystäni itseäni kohtaan myös tsempittää ja rohkaista kaikkia, jotka kamppailevat kroppansa ja pääkoppansa kanssa, aina ei oo helppoa, mutta ei saakaan olla, eihän sitä muuten kasvaisi ja pääsisi eteenpäin! Näin, mä toivotan kaikille oikein mukavaa keskikesän juhlaa, jahka se sieltä sitten saapuu tähän kylmään rakkaaseen kotomaahan se kesäkin, niin sitten olis mukavee! :) 

Olen puhunut ja huojentunut :) <3

Yksi kesälomapäivä kuvina (:

Hellurei!

Jep, tänään sain aamulla ajatuksen, että kuvailisin päivän tapahtumia vähän sieltä täältä ja laittasin sitte tänne koosteen kesälomalaisen päivästä :) Ei siis mitään ihmeempää, ihan perusmeininkiä kai, mutta vähän vaihtelua :)

Tänään on puuhattu siis kaikennäköistä, kuvat teksteineen kertokoot enemmän! :)

Aamulla vähän väsytti... 

...mutta naama piti pestä!

Ja hoitaa kodinhengettären velvollisuus nro 1

...sekä tietysti hemmotella koiria Dentastickseillä :) 

Yllätin äidin hakemalla sen töistä kera pienen kaverin <3

...Tein sitä pirun Sisustus ennen ja nyt - portfoliotehtävää, 9-sivuinen tekstiosuus valmis!

Älyttömän hyvää! Seassa valkosipulia ja savuporo Koskenlaskijaa, (viimeistelin chilimajoneesilla ja ketsupilla) kiitos äiti! 

Pidin pientä taukoa tahkoamisesta ja sain seuraa :)

Kokeilin Kawan syleilyä kuivaharjoittelu mielessä :P

Kyllä siitä vielä hyvä pärrä mulle tulee :P Iskä osaa <3

Sellaisia puuhia tänään! :) Ihan joka asiaa en jaksanut kuvata :D Ei mun elämä nyt ihan niiin mielenkiintoista ole :D

Bränd new - Ihanuus, elämä nimittäin :)

Okei, otsikko huijaa ehkä hieman, sillä enhän mä mitenkään uudestisyntynyt ole - vai olenko?

Oon saanut muuttohommat hyvin alta pois ja tavarat on aika hyvin löytäneet paikkansa ja yksinkin saa nukutuksi, ei siis huonosti :) Ajoittain tuntuu tietenkin vähän tyhjältä, kuten arvata saattaa, jos on seurustellut sen kymmenisen vuotta putkeen ja sitten sitä onkin piiiiitkästä aikaa sinkkuna. Lienee normaali tuntemus silloin tällöin.
Tuota tyhjiötä on kyllä hyvin paikanneet yleinen hyvä olo, kotitreenailu ja lisääntynyt liikunta, sekä ylipäätään itsestä huolehtiminen, oma perhe ja ystävät :) Ja tietenkin ne karvaterapeutit yhtään heidän panostaan väheksymättä :) <3 Niin ja LOMA.

Olen siis palannut juurilleni lapsuudenkotiini, jossa on aina hyvä ja tervetullut olo ja tunnelma kuin täältä ei koskaan olisi oikeastaan lähtenytkään :) Sitä sanotaan, että "koti on siellä missä sydän on" ja allekirjoitan kyllä tuon omalta osaltani. Viihdyn valtavan paljon paremmin omakotitalossa, kuin rivarissa saati kerrostalossa... Edellinen asunto oli luhtitalon toisessa kerroksessa ja se jo menetteli, kun oli kuitenkin se oma sisäänkäynti, eikä mitään rappukäytävää, vaikka 2. kerroksessa eleltiinkin.
Täälä on hyvä ja helppo hengittää, on ikäänkuin turvassa maailman pahuudelta ja kaupungin pölyiltä, ei ihan maalla, mutta ei missään täyteen ammutussa esikaupungin lähiössäkään. Meillä on hyvä ja tiivis naapurusto, jonka kanssa vietetään aikaa silloin tällöin, mikä on minusta hienoa ja varmaan jo harvinaisempaa, kun kyseessä ei tosiaan ole mikään ihan pieni kylä, kun siis Vaasasta kuitenkin puhutaan.

Takaisin siihen pointtiin: elämä näyttää hymyilevän ja muutto on saatu pois harteilta, on saanut keskittyä itseensä ja kuten nyt on paljon tapetilla: hyvänolon hakemiseen ja etsimiseen. Luulenpa, etten ole sitä vielä ihan lukkoon asti lyönyt, mutta väittäisin, että lähellä ollaan jo :) Itse yritän edelleen lyödä läpi sitä elämänmuutosta kevyempään ja aktiivisempaan elämään, josta olen jo saanut kohtalaisen hyvän otteen :) Ottaa vaan oman aikansa, ennenkö se alkaa tuntua omalta ja omaksutulta, jos ymmärrätte mitä haen :D

En siis tässä tarkoita vain laihtumistani, vaikka se on kieltämättä yksi suurimmista tekijöistä tämänhetkiseen parempaan elämänlaatuun, vaan ylipäätään sitä, että on oivaltanut, miten ei ainakaan halua elämäänsä elää ja yrittää tehdä kaikkensa, että siltä "edellisen elämän" ololta ja olemukselta vältyttäisiin jatkossakin. Joskus se on hieman kurjaa, kun ihmiset harmittelevat "suahan ei edes tunne enää" niinkuin se olisi huono asia. Sillä musta itsestäni se on juuri se, mihin olen näillä kahdella vuodella pyrkinyt, koska en koskaan en milloinkaan ikinä halua palata siihen oloon ja ulkoiseen olemukseen etenkään, missä olin kaksi vuotta sitten. Vihasin itseäni, vihasin peilikuvaani, vihasin ja vihasin ja vihasin päivästä toiseen. Purkasin pahaa oloani muihin, kiukuttelin ja syljin suustani loukkauksia ja kaduin sanomisiani jälkikäteen, kun vanhinko oli jo tapahtunut.
Miksi ihmeessä haluaisin koskaan palata siihen? En keksi yhtäkään syytä, mutta on hienoa huomata, etten enää ole se ihminen. Vaan eheytynyt, kevyempi ja parempi versio siitä tyypistä.
Tästä on kiittäminen pitkälti Joppia, eli tuota ihanaa entistä avomiestä, nykyistä hyvää ystävää ja tietenkin perhettä ja muitakin ystäviä. Niin ja kait sielä pääkopassa on sitten omastakin ansiosta jotain oivalluksia tapahtunut.

Halu on se, joka johtaa tekemiseen. Motivaatio on se, joka täytyy vain löytää, se, joka rakoilee, mutta kestää. Itsekuri on se, joka opettaa, joka ampuu sortuessaan alas, nostaa onnistuessa mielen pilvilinnoihin ja joka saa kolhiintuneen egon heräämään, se, joka kertoo, että olet oikeassa suunnassa. Innostus on se, joka tulee kun katsot taaksesi ja huomaat tulokset, se, joka nostaa päätään sittenkin, kun ei jaksaisi enää. Tuki on se, joka kerää sirpaleet ja kehottaa nostamaan siipiä ihan vain kokeeksi, josko ne jo kantaisivat. Kehu on se, joka herättää ihmetyksen, se, joka saa älyämään, että ehkä oletkin jonkin arvoinen. Oivallus on se, kun huomaat, miten hienoa onkin kokea oma elämä mielekkääksi ja tärkeäksi. Itsetunto on se, joka nousee tuhkasta ja karistaa vanhojen arpien ruvet sielun sopukoista ja kannustaa tarttumaan itseäsi olkapäästä ja puristamaan hellästi, sillä vain Sinä itse voit kerätä sirpaleet ja liimata palaset paikoilleen.

Hymyile elämälle ja kyllä se jossain vaiheessa hymyilee takaisinkin

Niin paljon, kuin olenkin kiitollinen kaikille tällä matkalla mua taluttaneille, kouluttaneille ja tukeneille ihmisille, saan silti antaa  kiitoksen myös itselleni ja antaa itsellenikin pikkuhiljaa sitä arvoa, jonka ansaitsen, sillä vähitellen sitä on myös älynnyt, että mullakin tosiaan on väliä. Vuosia koulukiusattu, huolella murskattu ihminen voi vihdoin vapautua menneisyyden kolhuista, katsoa taakse ja nähdä, miten se kaikki on lopulta vain kasvattanut musta sen ihmisen, joka olen tänäpäivänä. Ihminen, joka ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa, ei vain muilta, vaan myös itseltään. Ihminen, jonka ei tarvitse enää vihata. Ei itseään, ei muita. Ihminen, joka voi vihdoin keskittyä elämän hyvyyteen, unohtaa katkeruuden ja nousta sen yläpuolelle. Unohtaa menneet, antaa anteeksi ja suunnata katseen tulevaan, mitä sieltä ikinä tuleekaan.

Haaste! (:

Kiitos Ida haasteesta! :)

Jaahas, sain sitten haasteen Idalta http://www.nowifeelalive.blogspot.fi/ tehä tällasen hauskan postauksen, jossa kerron 11 satunnasita faktaa itsestäni ja vastaan saamiini kysymyksiin ja sitten esitän 11 kysymystä seuraavalle/seuraaville :) Hih, kiitos tästä kunniasta!

Ei sitten kai muuta kuin asiaan tai sen sukuiseen!

1. Elelen sinkkuna ensimmäistä kertaa 10 vuoteen

2. Olen ainut lapsi, enkä koskaan ole toivonut pikkusisaruksia, vain isoveljeä :D

3. Uskon kummituksiin

4. Suunnittelin jo tänään, mitä syön juhannuksena :D

5. Aloitan huomenna herkkulakon, edellinen kesti 48 päivää :P

6. Rakastan musiikkia, kun ihastun biisiin tai levyyn, voin kuunnella sitä päivittäin vaikka kuukauden tai kaksi ja fanittaa sitä edelleen ihan 100 lasissa :D

7. Innostuin lukemisesta pitkästä aikaa, kun löysin huonetta siivotessa 1985 kirjoitetun pokkarin :P

8. Poden valtavaa talokuumetta!

9. Mulla on 2 tatuointia, joille haluisin kovasti jatkoa :P

10. Pelkään ukkosta yksin ollessa, iskän ollessa kotona se on vaan siistiä kattella salamoita eteisestä tai rappusilta :D

11. Olen äänestänyt vain kerran, ensimmäisellä Suomen Idols-kaudella :D

Thehee, siinä nyt jotain "hauskaa", sori mutta kun pää lyö ihan tyhjää! :D

Sitten vastaukset Idan kysymyksiin:

1. Oletko käynyt vielä uimassa Suomessa?
En ole käynyt, hrrrh! :D

2.Mikä on herkku, jota on todella vaikea vastustaa, jos satut sille päälle?
Hmm... En osaa sanoa, varmaan se, mitä on tarjolla, jos niin epäonnekkaasti käy?

3. Jos saisit valita mikä eläin olisit niin minkä valitsisit?

Hevonen tai koira :D

4. Tykkäätkö enemmän suolaisista vai makeista herkuista?

Oon aina ollut enemmän makean perään

5. Oletko yllytyshullu?

En todellakaan! Oon tosi varovainen, ehkä jossain määrin arkakin, mutta yhden kerran oon ollut yllytyshullu ja se oli rakkaudesta se! :D
6. Onko sinulla jokin kammo ja jos on niin mikä?

Oksennuskammo on ja se on pahin kaikista, tietty sitte se kuolemanpelkoahdistus on kanssa ollut aina

7. Missä paikassa olet aina halunnut käydä, mutta syystä tai toisesta ei ole sinne vielä päässyt?

 Siis melkein mikä tahansa ulkomaa! :D
8. Mikä on parasta Suomen kesässä?

 Vihreys ja lämpö <3
9. Olitko tyytyväinen ylioppilastodistukseesi?

Noh, olishan se voinut parempikin tietty olla... :D
10. Mikä asia aiheuttaa sinulle tällä hetkellä eniten stressiä?
 
Yhden koulutehtävän pitäisi aiheuttaa, mutta jotenkin motivaation ollessa 0 ei oikein ressaa sekään... Hups ja heh :D
11. Miten lievennät omaa stressiäsi?

Enpä tiedä! Raivoan ja tuskailen, mutta otan lopulta itseäni niskasta ja saan jotain aikaiseksi, sillä se kait on sitten yleensä lähtenyt :D

Sitten mun kysymykset:

1. Mitä odotat eniten tulevalta kesältä?
2. Mikä on ollut kuluneessa keväässä parasta?
3. Mitä suunnitelmia sinulla on juhannukselle?
4. Missä olit vuosi sitten näihin aikoihin?
5. Mistä saavutuksestasi olet ylpein?
6. Suurin haaveesi tai tavoitteesi tällä hetkellä?
7. Mitkä ovat parhaat puolesi?
8. Tämän hetken paras biisi?
9. Paras kuukausi vuodessa?
10. Paras kesäherkku?
11. Kaupunki vai rantaloma?
Koska mä en paljoa tiedä tai tunne bloggaajia, haastan Santun & Saanan sekä Spaakun :) 
http://yksia4.blogspot.fi/
http://paakkun.blogspot.fi/