Forget the risk and leave all the negativity behind :)

Mä oon huomannut itessäni mahtavan ominaisuuden, nimittäin hitsi, vähänkö kivaa olla positiivinen! :)
Kuulostaa ehkä hieman pöljältä, mutta en mä oo aina todellakaan ollut tällainen! Kaukana kaukana tästä :D

Oon ihan vastikään älynnyt, miten paljon mahdollisuuksia mullakin on, sillä kyllähän elämä antaa kaikille lähtökohtaisesti mahdollisuudet onnistua, paljon vaan on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, mitä saavuttaa tai jää saavuttamatta.
Tottakai sekin on fakta, että huominen on vasta huomenna, eikä ikinä tiedä, herääkö siihen seuraavaan päivään, näin se vaan on.

Elämän arvostaminen on nostanut päätään mussa itsessänikin vihdoin ihan kunnolla ja pyrin joka ikinen päivä löytämään ja iloitsemaan niistä pienistäkin positiivisista asioista, mitä mulle tapahtuu tai mitä on suunnitteilla :)

Oon myös erittäin mieltynyt lausahdukseen "Never lose hope", näin tuon lauseen facebookissa jonkun lisäämänä kansikuvana ja se vaan iski salamanlailla. Päässä välkkyi ja vilisi aiemmin ajatuksia kuten "mä en enää ikinä löydä ketään, kuka muhun muka voisi rakastua, enhän mä voi kiinnostaa ketään" ynnä muuta aivan posketonta soopaa. Pöh, ihan varmasti löytyy ihminen, joka mieltyy muhun ulkonäöllisesti ja oppii pitämään, jopa rakastamaan myös sitä sisintä olemusta, mikä sykkii tämän spontaanin, herkästi väreilevän pinnan alla. Taatusti, ehkei tänään, ehkei huomenna, ehkei ensi vuonnakaan, mutta mä olen päättänyt olla ressaamatta siitä. Miksi mä tuhlaisin aikaa ja energiaa murehtimaan menneitä tai tulevaa? Kummallekkaan et voi yhtikäs mitään tehdä, joten, why bother?

Palatakseni tuohon sytyttäneeseen tekstiin yllä, ikuistin sen myös iholleni, elämänohjeeksi ja muistutukseksi sellaisiin hetkiin, kun tuntuu, että ei vaan elämä worki. Tuo lausahdus itsessään on niin inspiroiva ja muistuttaa mua olemaan kiitollinen joka hetkestä jona vedän keuhkoihini ilmaa ja jona sydämeni lyö.

Kiitos paljon Joachim @ Fist Of Needles! :)

Mä en vielä tiedä sitä suuntaa, mihin oon menossa, enkä sitä, mitä mä konkreettisesti haluan tehdä vaikka työkseni, jahka valmistun, mutta joitain ideoita toki on syntynyt, eikä ne välttämättä liity ollenkaan tai vain osittain alaan, jota nyt opiskelen. (kai se on osa jonkinsorttista kasvuvaihetta, joka on nyt ottanut tuulta alleen)
Olen huomannut tuon positiivisuuden ja innostuksen olevan myös tämän työssäoppimisen ansiota, kun joka päivä pääsee tekemään ehkei eri asioita, mutta itseä kiinnostavia asioita, saa oppia uutta ja kokee, että ohjaaja haluaa aidosti, että saan tästä työssäoppimisestani mahdollisimman paljon irti (okei, toki asiaan vaikuttanee sekin, että ollaan tuttuja ennestään, reilun kymmenen vuoden ajalta :D ) Siitä huolimatta, musta on huippua kokea, että joku viitsii nähdä vaivaa tällaisen raakileen opettamiseen, sillä koulussa en ole moiseen fiilikseen päässyt, ikävä kyllä.

Ja vitsi, että voikin habittaa! :D tuo mainoslauseen tynkä on päässyt mun ihon alle :D
Mutta ihan oikeasti, onhan se ihan huippuhienoa, että saa asua äidin ja iskän kanssa, mummola tien toisella puolen, mutta mä kaipaan myös sitä omaa soppea, paikkaa, jonka saisin sisustaa ja somistaa lattiasta kattoon niinkuin minä haluan, ilman mitään kompromissejä kenenkään kanssa :D Kuulostaako itsekkäältä? Musta ei ollenkaan :D
Oon nyt ollut pian 4 kuukautta sinkkuna, mikä laskutaitojeni mukaan on ennätyksellinen aika kymmenen vuoden sisään :D lisäksi oon tajunnut, ettei tarvikaan heti olla etsimässä uutta ihmistä, jolle sysätä tätä mun pursuavaa intoa, toisinaan tuskastuttavaa sellaista, vaan mä ihan oikeasti haluan sen oman, ihanan turvasataman itselleni, ihan vain minulle (jahka talous sen sallii)

Tähän taas on vaikuttanut puolestaan hirmuisesti uusi mahtava blogi White Trash Disease, ja sen  kirjoittajan vastikään tekemät remontit 60-luvun kerrostalo kämpässä :D Tajusin hetki sitten, että alan hahmottaa omaa tyyliäni ja makua, mikä on tähänmennessä ollut milloin mitäkin sekalaista ja hei, huipuinta on tajuta, että se on ihan ookoo! Ei omassa kodissa tarvitse todellakaan olla mitään virheetöntä, tyylipuhdasta suuntaa noudattavaa sisustusta, hiiteen kaikki täydellisyydentavoittelu sillä saralla, haluan itselleni täydellisesti sopivan kodin isolla K:lla, en jonkun toisen ihannoimaa, jälleen on hienoa huomata omaavansa itsenäisen ajatttelun taidon :D

Niin ja se tyyli, mikä tällä hetkellä mua kovasti miellyttää on mustavalkoisuus erilaisine muotoine ja kuvioineen, toki väriäkin pitää olla, mutta se ei oo kovin haasteellinen elementti lisättäväksi :D Siis mä ylipäätään pidän kauniista asioista :D Ei se väärin ole, jos silmää miellyttää kauniit asiat, ajatukset, esineet, ihmiset, ei ainakaan musta :)

plain simple but i like it

oon niin rakastunut tähän kuosiin!

Kukin omallat yylillään, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, niin kauan kun ei omilla teoilla tai toimilla satuta tai loukkaa toisia niin  go for it! Oikeasti, sillä ja vain sillä on väliä, mitä mieltä sinä itse olet itsestäsi, arvoistasi, sisustustyylistä, vaatteista tai vaikka hiusten väristä ja kampauksesta :D Niin yksinkertaista se on! :D

Muutamia mukavia lausahduksia loppuun kevennykseksi kaikelle lööperille, jota oon tässä suoltanut :D

A smile is the curve that set's things straight

Surround yourself with things and people that make you happy

Be grateful and cherish the things you have

Don't take anything for granted

Be honestly the person you are or become the person you wish you were



(: 'cause life is good

Vielä on kesää jäljellä... :)

Jep, tuo biisi muutti mun päähän eilen ja palaa soimaan sinne vähän turhan tiheään tahtiin :D Mutta, tottahan se on! Vielä on kesää jäljellä, vaikka loma loppui jo reilu viikko sitten :)

Tosiaan, pieni kuukauden tauko bloggaamisesta, hupsista! Mitä siihen välille sitten mahtui? No, ensinnäkin oltiin Lauran ja Juhan kanssa Turussa kiertelemässä päiväkseltään ja illalla oltiinkin sitten merellä Viking Gracella risteilemässä :P Huippuhyvä reissu! :P Kyllä oli kivaa siitäkin huolimatta, että oli vähän surkee olo koko reissun, ei taida olla maakravun paikka, vaikka meren äärellä kasvanukki :D

Käytiin tosiaan Turussa ensi Hansa korttelissa shoppailemassa ja pitihän mun viedä Lare ja Juhaki sinne Pizzariumiin ja Nuvole Gelateriaan :P Eivät moittineet kyllä yhtään, eli hyvä valinta :)

Laiva oli tosi siisti, hytissä ihanan viileä (kylmä!) ja sielä oli hauska kierrellä, mentiin muutamaan otteeseen vähä eksyksiinki, mutta se oli vaan hauskaa :D Ruuat oli maittavat ja buffetissa tuli kyllä syötyä koko rahan edestä! HUHHUH.

Italialaista jäätelöä jo toisen kerran tälle kesää :P

Yöllä käytiin sitten baarissakin, tarjosin neiti 21v. synttärin kunniaks drinkin myös Lauralle :) Viihdyttiin tanssilattialla jonku aikaa joraamassa ja ai että, olin jo ollu sen tarpeessaki! Nimittäin mikäs sen mahtavampaa kun päästä tuulettumaan kunnolla, eikä mitään väliä, miten pöljältä sielä on näyttäny, ku ei ollu ketää tuttuja + ne muut oli aika vahvassa huppelissa :D

"Nippon" oli hyvää!

Laivalta kun palauduttiin maihin, alkoi kotimatka :) Meikä oli ihan kanttuvei univajeideni kanssa ja nuokuin/koomasin koko matkan... :D
Lopulta kun päästiin Vaasaan, haettiin heti Lauran ja Juhan vauveli Lana mummilasta ja painuttiin kämpille nukkumaan, :) Mä jäin suosista vielä yheksi yöksi sinne, kun iskällä oli arkeen paluu, nii en halunnu keskellä yötä tulla järjestämään kohtausta muutenkin hyvin vahtiville koirille :D


KIITOS IHANAT IHAN HUIPUSTA REISSUSTA! <3



No, mitäs muuta? Ainaki ihanan Jonnan kanssa tullu käytyä kaupungilla  jätskillä, sekä herkuttelemassa frozen yougurtilla uudessa herkkubaarissa Yolossa, (sieltä saa myös smoothieita <3 testattu on ) ja vikalla lomaviikolla vielä pizzalla Rossossa, kiitos sinullekin, olet ihan huippu toveri <3 :)

YOLO! Frozen yougurt <3

Vietin siis oikein mukavan loman rakkaan perheeni ja ystävieni kanssa :) <3 Kiitos kaikki <3

Elämysmatka Lappajärvelle :)

Pyöräilyretki Pikisaareen :)

Lomalla tuli myös luettua, jopa kaksi kirjaa :)

...ja herkuteltua, erittäin reippaasti, hieman liikaakin, ei liene vaikeaa arvata, mikä jäde on mun... Heh!

onneksi edes välillä tuli syötyä oikeinkin! :)

mmmmm namiii

Mun piti palailla tosiaan jo aiemmin näihin kuulumisiin, mutta päätti sanoa sitten tuo vanha läppäri sopimuksensa irti, oli vähän kärähtänyt raukan sisukset... :D No, onneksi sain tilata uuden osamaksulla, kiitos äiti! :)
Nyt kirjoittelenkin ekaa postausta tällä uudella ihanuudella, Asus Transformers Bookilla, tosi kätevä pikku kaveri, josta saa vielä tuon näytön irti tablettikäyttöön :) Oon kovasti tykänny, toki kirjoittaminen näin pienellä koneella vaatii vähän vielä totuttelua :D

Ja sitten avautumista. Oon nimittäin ahdistellu tuon syömis/liikkumisakselin osalta aika paljon, vaikka hyvin tiedän, että lomalla ja kesällä tulee syötyä niin monen muunkin vähän niin ja näin, eikä puntari onneksi ole näyttänyt sellaisia lukemia, kuin vuosi sitten... SILTI. En kuitenkaan halua ottaa mitään totaali lakkoa, koska siitä mulle tulee paha mieli, yritän vaan päästä "mun ei tarvitse syödä herkkuja -tilaan, jossa asennoidun niin, että saan kyllä syödä, mutta  mun ei tarvitse, siitä kun ei tule pahaa mieltä sitten, vaikka menisikin välillä lipsahtamaan urilta.

Eniten ahdistaa ihmisten kuvitelmat mun painosta ja "laihuudesta", jota ei siis ole. Eipä tässä auta ruikutus, takasin ruotuun vaan :) Vaikeinta lienee se, kun on paljon tietoa, muttei taitoa aloittaa oikeaa syömistä.. :/ Oon kyllä juuri tällä kuluneella viikolla ottanut aamupalakseni proteiinilätyn ja siitä olen ollut hyvinkin mielissäni :) Se on hyvää, pitää nälkää, helppo tehdä ja hyväksi mulle :) Oon myös yrittänyt soveltaa syömisiini hyviä vinkkejä, kuten eilen kun teinkin ekaa kertaa niin, että tein ensin salaatin ja kippasin sen lautaselle, reilu puoli lautasta täyttyi heti, sitten vain lämmitin jälkkäri/kahvilautasella ruoaksi muusia, kantarellikastiketta ja pari palaa mureketta :) Hyvin tulin täyteen, muttei ahdistanut, kun näki miten paljon oli sitä salaattia ^^ Jee :)

Pakko tunnustaa, että oon kesällä välillä ollut niin ahdistunut, että oon tosissani pelännyt sairastuvani syömishäiriöön. Sitä kun on nykyään koko ajan niin tapetilla syöminen, fitness, hyvinvointi, liikunta ja kaikki paineet normaalipainoisena olemisesta ovat melkoiset, välillä jopa tuskastuttavan suuret. Toki puhun vain omasta puolestani. En kaipaa mitään jeesusteluja tästä tunnustuksesta, äiti sai jo oikein mukavan kilarihepulin, kun toin itkien nämä huoleni hänen tietoonsa, joten ei pliis toista kohtausta. Oli vaan saatava se pois sydämeltä, en tykkää muutenkaan kantaa asioita painamassa, jossei ole pakko. En siis tosissani usko, että mulla on todellista vaaraa sairastua, mutta joskus sitä herkkänä ihmisenä on hiukan liian ankara itelleen, jolloin rajat hämärtyy ja oma kroppa on se paskin paikka asua. Näin välillä, sen kanssa pitää vaan elää :)




Nojoo takaisin mukavuusalueelle!

Loman loputtua alkoikin suoraan sitten työssäoppiminen tuossa naapurissa Peruste Oy:n ja RePackin parissa :) Oon viihtynyt sielä hyvin! Oon saanut tehdä monipuolisesti erilaisia juttuja, vaikkakin en tokikaan ihan juuri omaan alaan liittyviä, mutta suunnittelu on aina suunnittelua, alasta viis :)
RePackiin voitte tutustua lisää täälä https://www.facebook.com/OriginalRePack?fref=ts

Taiteiden Yönä tämä neiti päätti ottaa ja repäistä ja niinpä ihana iskä kävi heittämässä mut Vaasan yöhön, eksyin sitten Hulluun Pulloon, seurassani työkavereita cittarista :) ja hauskaa oli! (nii ja oli siinä pari muutakin mukavuutta, vaikkei cittarilaisia ollukkaa :D )

Mun työssäoppimiseen on kuulunu nyt myös 4 etäpäivää, joina oon ehtinyt kivasti hoitaa asioita ja myös jonkun verran saanut tehtäviä tehdyksi, piirtäminen ei ookkaan ihan niin helppoa, kun sitä luulis! :D
Pääasia, että yritetty, uutta on tullut opittua ja ensimmäinen tehtävä jo hyvällä mallilla :) Jee!

Etäpäivän agendaa, kuvassa menossa välipala :)

Sellainen kilometripostaus tällä kertaa, nyt mä alan värjääään maman tukkaa ja siirryn siitä sujuvasti muihin mukaviin lauantaipäivän hommeleihin :)