Ihonhoidosta, vol 2

Ajankohtaista höpinää kasvojen ihonhoidosta, koskapa nyt on tapahtunut melkoinen käänne sillä saralla!

Vuosi sitten sain diagnoosin Mehiläisen erikoislääkäriltä: Nuoren naisen akne.

Akne puhkesi mitä ilmeisimmin e-pillerit lopetettuani, kiitos vaan.

Hormonaalinen, ei korjattavissa ruokavaliolla. 

Antibiootteja, apteekin kosmetiikkaa, geelivoidetta reseptillä.

Sittemmin hoidin mm. Lumenen tuotteilla, joista teinkin postauksen aiemmin

Ei naamakirja, vaan naamataulu. Miten hoidan akneihoa?

Noh, onhan tuosta aiheesta googletellu paljonkin ja aina laittanut vinkkiä ja ohjetta ja neuvoa korvan taa.

Noh, käänteen teki todellakin eräs blogiteksti, josta kaverini Salla mulle vinkkasi.

Postaus täällä: SIIS MITÄ VIIKON AIKANA TAPAHTUI!? - FOREVER ALOE VERA

Kai mä perusluonteeltani oon optimisti, kun aina jaksan uskoa parempaan. Noh, Salla-muru kun on jälleenmyyjänä näillä tuotteilla, tiesin toki etukäteen, että laadukkaista tuotteista on kyse, mutta tuo teksti herätteli todenteolla aknesta pitkäaikaisen kaverin saaneen.

Jutun kirjoittaja oli saanut apua omiin ongelmiinsa aknen kanssa.

Mitä!?

Mäkin haluan kokeilla!

Niinpä pyysin äidiltä synttärilahjaksi uutta nassuputelia. Sainkin satasen rahaa, jolla hankkia tarvittavat putelit hyppysiini.

Money well spent jos multa kysytään. 

Tilasin Sallalta tuotteet ja eipä aikaakaan kun otin reissua Seinäjoelle ja hain pienen kassillisen uutta toivoa kasvoilleni.

Tilasin siis ihan saman setin, kuin mitä tuossa blogitekstissä esiteltiin, eli

Hand & Face Soap

Aloe Scrub

Aloe First

Aloe Lotion

Aloe Gelly

Innoissaan kokeilin tietysti heti samana iltana, ai että! Kyllä oli viimeisen päälle ihanan pehmeä iho!

Lumenet meni säilytykseen kaiken varalta, enkä pihinä raaskinut heittää roskiin, vaikkei varmasti paluuta enää olekaan. 

Hups.

Eli uudistuneeseen rutiiniin kuuluu pesu saippualla, sitten kuorinta, tuo First ei ole varsinainen kasvovesi, mutta siihenkin soveltuva, siihen päälle sitten lotion, joka sekin käy myös kasvoille, ja lopuksi rauhoittamaan ihan puhdasta aloevera geeliä ja avot.

No, miltä iho näytti ja miltä se näyttää parin viikon kokeilun jälkeen?

marraskuu 2014 diagnoosin saamisen aikoihin

syyskuun puoliväli 2015 sori superkauhea kuva

marraskuun alku 2015 - "allut" käytössä ~ viikon

17 marraskuuta allut käytössä hieman vajaa 3 vkoa
(kuva otettu juuri ennen aamupesua)

mieletön ero !

(ja ihan ultra cool kulahtanu Ratian kylpytakki)

 Alkuun akne ilmeni hervottoman kokoisina paukamina, jotka olivat aivan sairaan kipeitä, nauraminen ja hymyily sattui, välillä piti yrittää nukkua selällään vaan koska posket ei saanu osua tyynyyn...

Nyt iho on rauhoittunut, ei satu, finnejä on tosi vähäisesti.

Yhdessä kohtaa niitä tuli yön aikana kymmenkunta, iho oli kokoajan ihan punainen ja ärtynyt.

Tuo punaisuus johtuu enää lähinnä arvista, ne eivät tietenkään katoa sormia napsauttamalla, mutta enää ei tunnu yhtään niin pahalta, ja kotoa voi todellakin jo lähteä ilman meikkiä.

Eli, meikämuija todellakin liputtaa Aloe veraa ja jatkaa näillä tuotteilla niin pitkään kuin niitä vaan piisaa!

Tykkään!

Akneiho approves.

JUMISSA

Tiedättekö sen tunteen, kun mikään ei tunnu onnistuvan?

Tervetuloa mun maailmaan.

Täytin viikko sitten 25.

Asun vanhempieni luona, olen työtön, rahaton, huonosti koulutettu ja sinkku.

Mahdollista on myös, että mulla on jonkun sortin selkäsairaus. 

Mikä, sitä ei vielä tiedä, koska tutkimukset on mahdollisesti vielä edessä, mutta terve se ei voi olla, se on varmaa.

Välillä ahdistaa aivan loputtomasti.

Vituttaa aivan sairaasti, ihan rehellisesti ja suomeksi sanottuna.

Yleensä oon perusluonteeltani iloinen, mutta välillä pitää kyllä heittää ihan törkeesti läskiksi ja ottaa raakasti sarkasmi apuun, vähä niinku todella mustan huumorin kannalta, muuten ei kyllä kauaa nuppi pysyis kasassa.

Vuosi sitten mä vannoin itelleni, että vuoden päästä mä asun omassa asunnossa.

Ja vituiksi meni sekin sitten.

Piti valmistumisen jälkeen mennä töihin ja maksaa lainat ja velat pois, pistää säästöön.

Elokuussa sitten pääsi töihin ja olin intoa täynnä, että NYT tää homma lähtee pelittämään!

Juuei. Sehän olis ollut aivan liian kiva juttu.

Meni selkä siihen malliin, että hädintuskin henkeä sai vedettyä.

Irtisanoin itteni kykenemättömänä työhöni ja kas, siitähän se helvetillinen vääntö kelan, työkkärin ja työttömyyskassan kanssa alkoi.

Piti saada rahaa ja sitte ei saanutkaan ja hanki se ja se paperi ja mä yritin niitä siinä keräillä kasaan. Hanki uusi lausunto, sitä varten tarttet sen ja sen paperin.

Ai mainitsitko jotain terveydellisistä syistä? Hanki lääkärin lausunto. Hanki nää paperit ja lausunto tähän mennessä tai hakemus hylätään.

Arvatkaapa vaan, tuliko paperit ajoissa?

Noei.

Syyskuulta ja lokakuulta ei taida rahaa tulla.

(Luojalle kiitos 130€ veronpalautuksista, tosin 112€ menee IFille.)

Lääkärille pääsyä odotin puolitoista kuukautta.

Lääkäri epäili varovasti selkärankareumaa.

Sitä mäkin epäilen.

Laittoi kortisonia lonkkaan, jospa helpottaisi. 

Jospa olis vain limapussin tulehdus, eikä säteilisi muuten vaan alaselästä.

Kävin labrassa, sain tulokset. 

Ei niistä käy ilmi mitään.

Ainakaan tavalliselle kuolevaiselle.

Lääkäri soittaa 8.12. 

Kiva odotus.

Siihen mennessä mulla on työkkärin deadline jo menny, nimittäin selvitys siitä, miksi irtisanoin itteni koeajalla.

Arvatkaa, ottaako päähän.

Niin ja työtodistus pitää olla. 

Päättymissyyllä.

Arvatkaa, tiesinkö irtisanoessani, että työtodistus pitää olla päättymissyyllä?

Noen.

Pyysin normaalin työtodistuksen.

Ei tuu kelpaamaan, jahka jos ja kun joskus tosiaan saan sen.

Perään soittelin tällä viikolla, kun parisen viikkoa sitten sanottiin, että on postitettu.

Hilppasen on siis vaikeeta tää elämä.

Ei oo töitä, yritän niitä kyllä ettiä, siitäkin huolimatta, etten niihin luultavasti selkäni takia kykene.

Sekin on muuten aivan tosi jees tässä iässä.

Rahaa en saa haettua työttömyyskassasta ilman työkkärin uutta lausuntoa PAMille, jota en siis saa ilman tuota työtodistusta.

Sossusta tuskin irtoaa latin latia, koska asun kotona.

Ai miksi asun sitten kotona?

Hyvä kysymys!

Katsonpa itselleni ja koirille asunnon ja muutan. 

Eiku ainiin joo, sitte tarvis rahaa vuokraan ja muihin menoihin.

Kouluun en voi hakea, koska en saa opintotukea, koskapa mulla on jo ammatti.

Ammattikorkeaan tai yliopistoon ei taida mun papereilla edes päästä.

Yritin kyllä silloin muutama vuos sitten.

Ainiin, jos vaikka pääsisinki, niin mullahan on 7000 euron opintolainat, että sain käytyä edellisen koulun.

Aika näppärää vai mitä.

Ja sitte se onneton rakkauselämä siihen päälle.

On pikkasen kurjaa silläki saralla.

Koska tää blogi on mun psyykkisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta keskeinen, oli pakko purkaa tuntoja.

Sori.

Loppuun haluaisin sanoa, että kaikilla on omat taistelunsa, eikä niitä voi arvottaa.

Olen äärimmäisen tietoinen maailmalla vallitsevista vääryyksistä Ranskassa, Afrikassa, Syyriassa ynnä muualla.

Niistäkin huolimatta mulla on oikeus kokea ja tuntea niinkuin tunnen, vaikka kuka väittäisi näiden ongelmien olevan luksusta verrattuna yllämainittuihin.

Onneksi en oo vielä niin katkeroitunut oman elämän vääryyksistä, ettenkö voisi lähettää kaikkia sympatioitani noille maille ja niiden uhreille.

Valitettavasti enempään en pysty.

Koska joskus pitää olla vähän ällö.

Pelasta mut pimeydeltä

Älä anna sen viedä mukanaan

Tartu käteeni - älä päästä irti

Suutele pois pelkoni

Halaa ja täytä sydämeni lämmöllä

Kerro että olet aina siinä

Ole siinä kun nukahdan ja ole vierelläni kun herään

Nouse kanssani uuteen päivään

Sateiseen ja harmaaseen 

Valoisaan ja lämpimään

Anna mun rakastaa

Rakastaa niin että sattuu ja rakastaa sittenkin

Anna mun täyttää päiväsi 

Ilolla

Naurulla

Lämmöllä

Anna mun

Pelastaa sut pimeältä 

Tarttua kädestäsi ja pitää kiinni

Suudella pois kaikki pelkosi

Halata ja täyttää sun sydämesi lämmöllä

Lokakuun positiiviset

Vau.

Lokakuu oli sitte sellanen.

En pahemmin edes halunnu kirjoittaa.

Sen verran oli kaikkea sellaista, jota en edes osannut pukea sanoiksi.

Hämmennystä, epätoivoa, surua, vihaa, ahdistusta, kipua ja pelkoakin.

Mutta, niiden lisäksi oli myös paljon hyvää, joihin haluan keskittyä kaiken sen negatiivisuuden sijasta.

Kaikki nää asiat piti mut kasassa ja pitää edelleen, kannattelee ja muistuttaa, että aina on toivoa ja aina asiat järjestyy, tai vaikka ei järjestyisikään, niin joka hetki maanpäällä on kuitenkin sellainen, josta kannattaa kaikesta huolimatta olla kiitollinen.

Kuun alusta oltiin serkun 25-vuotis synttäreillä, siellä on aina yhtä ihana ja lämmin tunnelma, että mä sitte pidän siitä kodista ja sen asukkaista

Tutustuin Pilatekseen ja kävin muutamalla tunnilla

Tutustuin (ja tutustun edelleen) uuteen ihmiseen ja taisin pikkuisen ihastuakin, hups

Mun tytöillä oli silmä & polvitarkit ja terveitähän nuo on <3

Käytiin Jurvassa sukuloimassa, olihan se taas pitkästä aikaa kiva nähdä niitäkin ihmisiä, harvemmin kun nähdään

Ikean reissu oli hauskaa vaihtelua ja pieni pako arjesta myös vanhemmilleni

Vihdoin - kauan haaveena ollut pyörivä tarjotin!

Käytiin kahestaan iskän kanssa leffassa, siinä sitä laatuaikaa parhaimmillaan

Kaupungilla käppäilyä, hyvää ruokaa, ihana Laura <3

Tallillakin tuli käytyä, heppaterapiaa rapsuttelun merkeissä ja ihana Jenni <3

Ja sitten, pikkujoulut Amarillossa illallisen merkeissä, jälkkäri Jonnan ja Hannun luona - kiitos <3

Onnea on ystävä, joka yllättää laittamalla sut kauniiksi ihan pyytämättä - Jonna <3

Niin ja siinä samalla kun pidettiin pikkujoulut ja vaihdettiin lahjat, pidettiin Aakoon läksiäiset, jotkut meistä nähkääs vaan lähtee  Ausseihin kattomaan, mitä se elämä voikaan antaa. 

On se hurja mimmi <3

Ja kuun kruunasi Seinäjoen vierailu, mukana mun pienet reissumuijat Jade ja Riia. Käytiin moikkaamassa aina yhtä ihanaa Sallaa ja saatiinpa me nauttia Reettankin seurasta kahvittelun merkeissä, kiitos ihanaiset <3

Kas kun kaikki onkin ihan perspektiivistä kiinni, kun oikein ajattelee.

Jos haluaa nähdä vaan harmaata, ankeaa mössöä ja rypeä vastoinkäymisten tuomassa negatiivisuudessa, niin siitä vaan ja kovasti tsemppiä sieltä nousemiseen, ei meinaan varmasti ole kivutonta.

Tää vuodenaika itsessään saa helposti imaistua mukaan tuohon pimeyteen.

Tai sitte voi olla hetken ihan hiljaa itekseen ja miettiä, mistä kaikesta sitä saakaan olla kiitollinen, miten ihania ihmisiä ympärillä onkaan ja miten asiat onkin oikeastaan loppuviimein aika hyvin.

Hymyile

Sytyttää kynttilöitä tuomaan valoa pimeyteen, kuunnella hyvää musiikkia ja tanssia sydämensä kyllyydestä, nauraa niin, että vesi valuu silmistä, vaikka ihan tyhmillekin jutuille.

Kauneutta on kaikkialla, kun oikein katsoo.

Perhe, ystävät, koirat, liikunta, luonto, musiikki ja pöljät videot, niistä saa kummasti positiivista virtaa ja nauru, se jos jokin on kantava voima.