JUMISSA

Tiedättekö sen tunteen, kun mikään ei tunnu onnistuvan?

Tervetuloa mun maailmaan.

Täytin viikko sitten 25.

Asun vanhempieni luona, olen työtön, rahaton, huonosti koulutettu ja sinkku.

Mahdollista on myös, että mulla on jonkun sortin selkäsairaus. 

Mikä, sitä ei vielä tiedä, koska tutkimukset on mahdollisesti vielä edessä, mutta terve se ei voi olla, se on varmaa.

Välillä ahdistaa aivan loputtomasti.

Vituttaa aivan sairaasti, ihan rehellisesti ja suomeksi sanottuna.

Yleensä oon perusluonteeltani iloinen, mutta välillä pitää kyllä heittää ihan törkeesti läskiksi ja ottaa raakasti sarkasmi apuun, vähä niinku todella mustan huumorin kannalta, muuten ei kyllä kauaa nuppi pysyis kasassa.

Vuosi sitten mä vannoin itelleni, että vuoden päästä mä asun omassa asunnossa.

Ja vituiksi meni sekin sitten.

Piti valmistumisen jälkeen mennä töihin ja maksaa lainat ja velat pois, pistää säästöön.

Elokuussa sitten pääsi töihin ja olin intoa täynnä, että NYT tää homma lähtee pelittämään!

Juuei. Sehän olis ollut aivan liian kiva juttu.

Meni selkä siihen malliin, että hädintuskin henkeä sai vedettyä.

Irtisanoin itteni kykenemättömänä työhöni ja kas, siitähän se helvetillinen vääntö kelan, työkkärin ja työttömyyskassan kanssa alkoi.

Piti saada rahaa ja sitte ei saanutkaan ja hanki se ja se paperi ja mä yritin niitä siinä keräillä kasaan. Hanki uusi lausunto, sitä varten tarttet sen ja sen paperin.

Ai mainitsitko jotain terveydellisistä syistä? Hanki lääkärin lausunto. Hanki nää paperit ja lausunto tähän mennessä tai hakemus hylätään.

Arvatkaapa vaan, tuliko paperit ajoissa?

Noei.

Syyskuulta ja lokakuulta ei taida rahaa tulla.

(Luojalle kiitos 130€ veronpalautuksista, tosin 112€ menee IFille.)

Lääkärille pääsyä odotin puolitoista kuukautta.

Lääkäri epäili varovasti selkärankareumaa.

Sitä mäkin epäilen.

Laittoi kortisonia lonkkaan, jospa helpottaisi. 

Jospa olis vain limapussin tulehdus, eikä säteilisi muuten vaan alaselästä.

Kävin labrassa, sain tulokset. 

Ei niistä käy ilmi mitään.

Ainakaan tavalliselle kuolevaiselle.

Lääkäri soittaa 8.12. 

Kiva odotus.

Siihen mennessä mulla on työkkärin deadline jo menny, nimittäin selvitys siitä, miksi irtisanoin itteni koeajalla.

Arvatkaa, ottaako päähän.

Niin ja työtodistus pitää olla. 

Päättymissyyllä.

Arvatkaa, tiesinkö irtisanoessani, että työtodistus pitää olla päättymissyyllä?

Noen.

Pyysin normaalin työtodistuksen.

Ei tuu kelpaamaan, jahka jos ja kun joskus tosiaan saan sen.

Perään soittelin tällä viikolla, kun parisen viikkoa sitten sanottiin, että on postitettu.

Hilppasen on siis vaikeeta tää elämä.

Ei oo töitä, yritän niitä kyllä ettiä, siitäkin huolimatta, etten niihin luultavasti selkäni takia kykene.

Sekin on muuten aivan tosi jees tässä iässä.

Rahaa en saa haettua työttömyyskassasta ilman työkkärin uutta lausuntoa PAMille, jota en siis saa ilman tuota työtodistusta.

Sossusta tuskin irtoaa latin latia, koska asun kotona.

Ai miksi asun sitten kotona?

Hyvä kysymys!

Katsonpa itselleni ja koirille asunnon ja muutan. 

Eiku ainiin joo, sitte tarvis rahaa vuokraan ja muihin menoihin.

Kouluun en voi hakea, koska en saa opintotukea, koskapa mulla on jo ammatti.

Ammattikorkeaan tai yliopistoon ei taida mun papereilla edes päästä.

Yritin kyllä silloin muutama vuos sitten.

Ainiin, jos vaikka pääsisinki, niin mullahan on 7000 euron opintolainat, että sain käytyä edellisen koulun.

Aika näppärää vai mitä.

Ja sitte se onneton rakkauselämä siihen päälle.

On pikkasen kurjaa silläki saralla.

Koska tää blogi on mun psyykkisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta keskeinen, oli pakko purkaa tuntoja.

Sori.

Loppuun haluaisin sanoa, että kaikilla on omat taistelunsa, eikä niitä voi arvottaa.

Olen äärimmäisen tietoinen maailmalla vallitsevista vääryyksistä Ranskassa, Afrikassa, Syyriassa ynnä muualla.

Niistäkin huolimatta mulla on oikeus kokea ja tuntea niinkuin tunnen, vaikka kuka väittäisi näiden ongelmien olevan luksusta verrattuna yllämainittuihin.

Onneksi en oo vielä niin katkeroitunut oman elämän vääryyksistä, ettenkö voisi lähettää kaikkia sympatioitani noille maille ja niiden uhreille.

Valitettavasti enempään en pysty.