Vau.
Lokakuu oli sitte sellanen.
En pahemmin edes halunnu kirjoittaa.
Sen verran oli kaikkea sellaista, jota en edes osannut pukea sanoiksi.
Hämmennystä, epätoivoa, surua, vihaa, ahdistusta, kipua ja pelkoakin.
Mutta, niiden lisäksi oli myös paljon hyvää, joihin haluan keskittyä kaiken sen negatiivisuuden sijasta.
Kaikki nää asiat piti mut kasassa ja pitää edelleen, kannattelee ja muistuttaa, että aina on toivoa ja aina asiat järjestyy, tai vaikka ei järjestyisikään, niin joka hetki maanpäällä on kuitenkin sellainen, josta kannattaa kaikesta huolimatta olla kiitollinen.
Kuun alusta oltiin serkun 25-vuotis synttäreillä, siellä on aina yhtä ihana ja lämmin tunnelma, että mä sitte pidän siitä kodista ja sen asukkaista
Tutustuin Pilatekseen ja kävin muutamalla tunnilla
Tutustuin (ja tutustun edelleen) uuteen ihmiseen ja taisin pikkuisen ihastuakin, hups
Mun tytöillä oli silmä & polvitarkit ja terveitähän nuo on <3
Käytiin Jurvassa sukuloimassa, olihan se taas pitkästä aikaa kiva nähdä niitäkin ihmisiä, harvemmin kun nähdään
Ikean reissu oli hauskaa vaihtelua ja pieni pako arjesta myös vanhemmilleni
Vihdoin - kauan haaveena ollut pyörivä tarjotin!
Käytiin kahestaan iskän kanssa leffassa, siinä sitä laatuaikaa parhaimmillaan
Kaupungilla käppäilyä, hyvää ruokaa, ihana Laura <3
Tallillakin tuli käytyä, heppaterapiaa rapsuttelun merkeissä ja ihana Jenni <3
Ja sitten, pikkujoulut Amarillossa illallisen merkeissä, jälkkäri Jonnan ja Hannun luona - kiitos <3
Onnea on ystävä, joka yllättää laittamalla sut kauniiksi ihan pyytämättä - Jonna <3
Niin ja siinä samalla kun pidettiin pikkujoulut ja vaihdettiin lahjat, pidettiin Aakoon läksiäiset, jotkut meistä nähkääs vaan lähtee Ausseihin kattomaan, mitä se elämä voikaan antaa.
On se hurja mimmi <3
Ja kuun kruunasi Seinäjoen vierailu, mukana mun pienet reissumuijat Jade ja Riia. Käytiin moikkaamassa aina yhtä ihanaa Sallaa ja saatiinpa me nauttia Reettankin seurasta kahvittelun merkeissä, kiitos ihanaiset <3
Kas kun kaikki onkin ihan perspektiivistä kiinni, kun oikein ajattelee.
Jos haluaa nähdä vaan harmaata, ankeaa mössöä ja rypeä vastoinkäymisten tuomassa negatiivisuudessa, niin siitä vaan ja kovasti tsemppiä sieltä nousemiseen, ei meinaan varmasti ole kivutonta.
Tää vuodenaika itsessään saa helposti imaistua mukaan tuohon pimeyteen.
Tai sitte voi olla hetken ihan hiljaa itekseen ja miettiä, mistä kaikesta sitä saakaan olla kiitollinen, miten ihania ihmisiä ympärillä onkaan ja miten asiat onkin oikeastaan loppuviimein aika hyvin.
Hymyile
Sytyttää kynttilöitä tuomaan valoa pimeyteen, kuunnella hyvää musiikkia ja tanssia sydämensä kyllyydestä, nauraa niin, että vesi valuu silmistä, vaikka ihan tyhmillekin jutuille.
Kauneutta on kaikkialla, kun oikein katsoo.
Perhe, ystävät, koirat, liikunta, luonto, musiikki ja pöljät videot, niistä saa kummasti positiivista virtaa ja nauru, se jos jokin on kantava voima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti