Kesän kynnyksellä

Niin, toden totta. Kesä on jo aivan nurkan takana!!

Viime vuoden juhannuksena oli tällaista!

Näin se aika rientää ja taas voidaan melko turvallisesti todeta, ettei takatalvesta taida olla pelkoa :) Tänään se on ollutkin aivan poikkeuksellisen upea päivä, lukuunottamatta hirmuisaa tuulta, joka riepottelee kuin heikkopäinen. Ilokseni se oli kuitenkin lämmin tuuli, eikä sellainen repivä ja kylmä kuin yleensä. Aurinko paistelee ja taivas on sininen, pari hassua pientä pilven hattaraa sielä täälä. Ja lämmin. Jopa yli kahdenkymmenen!

Meillä on täälä Jaden kanssa ollut äiti-tytär laatuaikaa, kun isi/kämppis on kotikonnuillaan Soinissa perheensä luona. Mä olen nauttinut rauhasta, kuunnellut mielimusiikkiani ja laulanut, ei ole tarvinnut kuunnella napit korvilla. Olen tehnyt koulutöitäkin vähän, mutta ei se paljoa meinaa enää napata. Tahtoisi vaan jo mennä ja nauttia kesästä ja lomailla :) Muutama isohko homma pitää vielä hoitaa kunnialla, mutta näin se on, loppurutistus on aivan päällänsä, sillä koulua on jäljellä kokonaiset 8 päivää! Niistäkin päivistä lähiopetusta on vain 4! Huhhui! Pitäisi tehdä laatoituskaaviota, laskea menekkejä, tehdä näyttö palvelun toteuttamisesta, sekä ideakansio sisustustyyleistä eri aikakausina. Tutuksi tulee siis oman ammatin kannalta jälleen uudesta vinkkelistä renessanssi, barokki, rokokoo, uusklassismi, funkkis, jugend, kustavilaisuus ynnä muut mukavat näin muutaman mainitakseni. Työtä riittää siis silläkin saralla, sekä tietenkin tuo muuton valmistelu. Muuttoilmoituksen tein tänään ja virallisesti asunkin sitten Vaasassa 1.6. alkaen, näin sitä siirrytään hiljalleen elämässä eteenpäin.

Tämä kesän korvalla roikkuminen tekee myös "tuhoa" siinä mielessä, että vaatekaupat tursuavat mitä ihanimpia uutuuksia kaikissa ihanan raikkaissa kesän väreissä ja lompakkoa suorastaan polttelee! :D Perjantaina kävinkin kamuni Sallan kanssa Seppälässä, sielä kun on kaikkea ihanaa juurikin nyt ja kuten jo viime viikonloppuna Vaasassa totesin, kaikki mun vanhat vaatteet on ihan tyhmiä :D No, ei nyt ihan kaikki, mutta kummasti sitä haluaisi taas uusia koko garderoobin :D Se nyt ei tokikaan tule kysymykseenkään, mutta sain mä muutaman kivan paidan vahvistamaan keväistä lookkiani :) Ja aina on hyvä haaveilla vähän!

Hiukset saivat uuden räväkämmän värin, kiitos Jonna! Heh, siirryin siis repäisten takaisin tummaan punaiseen, se vaan sopii niin hyvin :) Ja tällä kertaa vastoinkäymisestä oppineena värjäsin tukan uudelleen melkein heti perään kun punanen oli hieman susi ja haalistui heti latvoista, siis oikeesti, kolmessa pesussa!! Eli hankin väriä suojaavan naamion kampaamosta, jota aion ahkerasti käyttää säilyttääkseni punan muuallakin kuin naamalla!

Äitienpäivä meni muuten myös mukavasti, Vaasassa tietenkin oman perheen parissa :) Viikonloppu oli muutenkin ihana, perjantaina näin vanhaa ystävääni Jenniä, älysin juuri, että ollaan tunnettu toisemme lähes 20 vuotta! Vau! Lauantaina olin Jonnan kanssa ja kyllä aika taas lensi, tuli itkettyä itkut ja naurettua naurut. Taattua laatuaikaa siis. Kollattiin mun kaappeja ja naureskeltiin lukioaikaisille esseilleni, kyllä olin säästänyt niitä, onneksi, sillä niistä sai makoisat naurut! :D

Sunnuntaina tosiaan tehtiin iskän kanssa perinteisesti aamupala valmiiksi, keitettiin kahvit ja aseteltiin lahja äitiä odottamaan :) Tänä vuonna aamiaisella syötiin cocktail-piirakoita munavoin kanssa, nam :) Sekä sitten suupaloina tarjottiin iskän tekemiä ihania ja maistuvia salaneuvos-juustopaloja kinkkuleikkeleen kanssa ihanista pienistä tikuista nautittuina :) En tiedä, miksi niitä nimittäisin! :D Kuitenkin! Äiti tykkäsi hirveästi, kun sai tulla valmiiseen pöytään ja tytär tarjoili kahvit ja ojensi lahjapussin :) Sieltä paljastui hulppeat 9 paria sukkia, ihania! Samoin kuin hajuvesi ja hiuksille hoitosuihke :) Hajuvesi jatkoi kiertokulkuaan mummolle, kun minä ja äiti ei kumpikaan niin ihastuttu siihen :D Näin sen täytyykin mennä, eteenpäin sitten, jos ei käytä eikä jätetä kaappiin tilaa viemään ja pölyyntymään :)

Iltapäivällä Joppikin saapui pärrällään ja pian sen jälkeen mentiinkin koko poppoo naapuriin juhlistamaan mummoa, jolla oli samalla syntymäpäivät :) Serkkuni vanhempineen olivat myös parhaillaan sielä, mutta sopu sijaa antoi ja hyvin mahduttiin mummon kyökkiin yhtäaikaa :) Tarjoilut olivat mitä mahtavimmat, (kuten aina) mutta eniten ilahduin siitä, että mummo oli nähnyt vaivaa ja tehnyt voileipiäkin! :) Tuli niin hyvä mieli, sillä mä menin sillä ajatuksella, että teekupposelle siis, vaan eipä tarvinnutkaan tyytyä pelkkään teekupposeen :) Kakut, munkit ja keksit sun muut makeat (sekä tietenkin sipsit) jäivät koskematta, kinkkupiirakkaa otin pienen siivun, sitä en herkuksi laske :) Hyvä minä! Parasta oli se tunne, kun ei tehnyt mieli mitään niistä herkuista! Uskomatonta! :) Mutta totta! Ylpeä saa ja pitääkin olla :)

Nämä kakkukahvikuvat otti Joppi

Ei ne nyt varsinaisesti pahoilta näytä, muttei herkullisiltakaan, olen terve!

Minä elementissäni?

Tänään onkin jo 38 päivä herkkulakkoa! :D Enää 10 jäljellä ja sitten mietin, että laittaisinko uuden haasteen ja nostaisin hieman panoksia... :)

Takasin sitten asiaan, eikös :) Kouluhommat siis saisivat mielellään tulla tehdyiksi, niin saisin hyvällä omalla tunnolla jäädä taas tulevana torstaina Vaasaan kun mennään koulusta vähä kulttuurisoimaan muunmuassa pohjanmaan museoon ja nähdä sitten siihen päälle ihania naisia Jonnaa ja Anna-Kaisaa, joita yhdessä näen harvoin! Aivan liian harvoin, mutta ne kerrat kun nään, on kaiken sen erossa olemisen arvoista, sillä ne hetket, kun ollaan taas kaikki yhdessä ovat kultaakin arvokkaampaa <3 Joskus kliseet on vaan totta :) Perjantaina ollaan sovittu Jonnan kanssa menevämme ettimään mulle pukua/mekkoa/asua Jopin kaksoissiskon häihin kesäkuun alulle :) Odotan innolla!

Sunnuntaina sitten äidin ja iskän kanssa koukkaamaan ainakin tuo karvainen kyytiin ja Tuurin Miljoona Koira näyttelyyn :) Ehkä joku kiva perheruokailu joko matkalla tai kun palataan tänne kämpille :)

...Sitten saakin taas pakkailla ja siivoilla (toivonmukaan ei tarvii niitä koulujuttuja enää tehdä) ja eipä aikaakaan, kun se muutto sitten tulee!

Tänään pitäisi siis vielä vähän ahkeroida, lenkkeillä ja tietenkin jumpata! Tulee 7.päivä 30 Day Shredin 2-tasoa, jes! :P

Tälläisillä ajatuksilla ja kuulumisilla tällä kertaa! :)

Antaa mennä!

Tiedättekö sen tunteen, kun elämä ottaa ja yllättää kertaheitolla niin, että ette tiedä enää, mihin suuntaan olit menossa ennen kun maailmasi heitti häränpyllyä?

Olen miettinyt tätä postausta jo hetken, muttei mulla ole siihen mitään tiettyä kaavaa. Elämä vaan tapahtuu. Siinä kaikki, eikä sitä kannata jäädä vatvomaan liiaksi, kun ei se auta enää kuitenkaan. Enkä tiedä sitäkään, miten järkevästi tämä teksti etenee, mutta menkööt.

Tiedossa iso elämänmuutos, nimittäin muutto Vaasaan vanhempien luokse vähintään vuodeksi, ainakin kunnes valmistun, sillä ennen sitä ei ole mitään saumaa saada tarpeeksi tuloja oman asunnon hankkimiseksi.

Läheisimmät tahot jo tämän tietävätkin, mutta miksi ihmeessä pantata asiaa sen enempää, ihmiset eroavat, eikä siinä mitään. Joskus se on hyvästä, vaikka se kirpaiseekin ensin. Alkujärkytys rysäyttää satasella tajuntaan ja tuntuu, että maailma murenee siihen paikkaan. Näin mustakin tuntui hetken. Sitten mä tajusin kasvaneeni näiden kahden ja puolen vuoden aikana aivan valtavasti. Ja siitä saan kiittää tuota entistä avomiestäni, nykyistä kämppistäni. Hieman ne kyyneleet yrittävät tuola luomien takana tehdä tuloaan, sillä tämä on nyt virallista ja paluuta ei ole. Ja kyllä, itkinhän minä hillittömästi sen ensimmäisen päivän ja seuraavan illankin, kun kaikki tämä mulle selvisi, mutta sittemmin olen yllättävän hyvin pysynyt kasassa, mikä on mun kaltaiselta vahvasti tuntevalta ihmiseltä paljon. On upeaa huomata kasvaneensa ja etenkin se tunne, "kyllä mä pärjään ihan hyvin iteksenikin" on mahtava.

En siis ole missään nimessä vajonnut mihinkään mustaan pohjattomaan syvyyteen, niinkuin olen usein pelännyt, päinvastoin, ajatukseni ovat kirkkaat ja selkeät. En voisi pyytää enempää, sillä tässä ei ole tarvinnut kertaakaan loukata toista, korottaa ääntään, vaan asioista on puhuttu hyvällä fiiliksellä ja toki, surenhan minä ja sureehan hänkin, mutta tämä oli kuitenkin edessä jossain kohtaa. Kaikki ihmiset eivät kuulu yhteen loppujen lopuksi sittenkään, vaikka niin pitkään luulikin.
Kaiho ja haikeus ovat ne tunteet, joiden kanssa elän nyt, mutta tiedän, että ne helpottavat kyllä.

Muistot ovat kalleinta kultaa.

No, tämä kaikkihan tosiaan tarkoittaa muuttoa ja paluuta lapsuuden ja nuoruuden maisemiin, kenties pidemmäksikin aikaa. On hienoa, että vanhemmat tukevat ja auttavat + saan olla taas läheisemmin heidän kanssaan, samoin kuin niiden vanhojen ystävien kanssa, jotka edelleen Vaasassa asuvat. Niin ja kenties alkaa luomaan sitä oikeaa uraakin hiljakseen, katsotaan, minne tämä polku mua vie.
Naurettavaa, mutta alkuun koin tästä valtavaa häpeää, palata nyt 23-vuotiaana vanhempien helmoihin, mutta hei, mitä muutakaan tässä taloudellisessa tilanteessa voisi edes kuvitella tekevänsä? Eikä se ole heikkoutta, vaan viisautta tukeutua läheisten luo, etenkin silloin, kun apua todella tarvitsee, tämän mun päähän hellästi paukautti hyvä ystäväni Salla, kiitos nainen, olet rakas <3

Kaikesta huolimatta, mun vappuni oli toki erilainen, mutta hyvä :) Perhe oli koossa, tehtiin yhdessä ruokaa, nautittiin ja ulkoiltiin kauniissa kelissä. Ympärillä rakkaat ihmiset, koirat ja raikas ulkoilma, mitä enempää voi ihminen tarvita?

Oisin niin tykännyt tästä olemuksesta jo 4 vuotta sitten :) Toki ois voinut meikata tuon miinakentän piiloon :D

Ainiin, tietysti mainitsemisen arvoista on, etten kaipaa sääliä, en tippaakaan en hitustakaan. En kaipaa sitä, enkä tarvitse sitä, mikä myöskin yllätti mut. Tällähän olisi voinut vetää vaikka millaisen marttyyritempauksen, mutta se en ole minä, en enää :) Päinvastoin, olen hyvin voimaantunut, mikäli se on oikea sana. Tuntuu oikealta, joten mennään sillä :D

Okei, palataan taas vaihteeksi sieltä kukkaruukusta asiaan! Olen pysynyt herkkulakossani ongelmitta, piruvie jo 23 päivää tulee täyteen tänään - MITÄ IHMETTÄ? :D Ihan oikeasti, olishan mulla tässä tilanteessa ollut kaikki mahdollisuudet ja kerrassaan mahtavat tekosyyt upottaa suruni kaiken maailman mässäilyyn, niinkun olisin vielä pari vuotta, helvetti, vähemmänkin aikaa sitten tehnyt ! Mutta ei, mä olen vahva, jessus soikoon, tätä vahvemmaksi en ole koskaan itseäni tuntenut. Tässä kohtaa tunnen niin suurta ylpeyttä ja iloa, että ne kyyneleet ovat oikeasti jo lähellä.
Siis, ei tunnesyöpöttelyä (tämän totesin jo eilen facebookissakin) ja aloitin jälleen alusta (flunssan selätettyäni) Jillian Michaelsin 30 Day Shredin ja voi pojat, kyllähän kuukauden treenitauko kadottaa lihakset!
Niitä on nyt siis tullut kivasti lisää tai no, vanhat kai vain elpyneet, tuntemuksista päätellen :D Päivä 3, innolla odotan, miten jaksan!

Iso kiitos tosiaan tuolle miehelle, se on kasvattanut mua valtavasti ja sen kanssa olen saanut jakaa ihan kaiken ja on hienoa, että voidaan elää kämppiksinä tämän kuun loppuun saakka. Eihän se ole samanlaista, tietenkään, mutta lohdullista ja saapa totutella ajatukseen oikeasti ja hyväksyä asian sellaisena kuin se on.
Kaikesta huolimatta, kaikesta epäselvyydestä ja epävarmuudesta huolimatta, elämä on ihan hyvä, enpä olisi koskaan uskonut moista nieleväni :)
Tästä opin, ettei ihmistä tarvitse menettää, vaikka titteli muuttuukin, näin parhaassa tapauksessa :)

Mä seison tukevasti omilla jaloillani, katse eteenpäin, hymy huulillani, elämä, anna tulla vaan, kokeile, mihin pystyt!

Loppuun ne päällimmäiset ajatukset tässä männä viikolla

You're one of a kind ~ Scars make us who we are


Tällaisissa aatoksissa ja tunnelmissa tällä kertaa :)