Homma etenee

Kyllä vaan, hommat tosiaankin etenee! 

Viime viikonloppuna tilasin Ikealta uuteen keittiöön kaapit, kodinkoneet, sokkelin, työtason, altaan ja hanan. Äiti oli erityisen innoissaan, ja tietenkin sitä itsekin mietti, että hitsit, nyt ollaan otettu taas askel eteenpäin kohti keittiön päivittämistä 2010-luvulle. 

Tähän vaakasuuntaiseen kaappiin äiti ihastui

Suunnittelijan vapauksin valitsin meille pyöreän altaan

Tämä vaakasuuntaisen kaapin alle, ja korit tietysti äidin lempivärissä ;)

Päädyin välitilalevyyn laattojen tai lasin sijasta (tämä on 2-puolinen, toinen puoli valkoinen/vaaleanharmaa)

Valkoiset rungot, etusarjat koivuviilua, raikasta ja luonnonläheistä

Valkoinen laminaattityötaso kestää käyttöä

Seinillä on tällä hetkellä puolipaneelin jatkeena kelmeän valkoiseksi maalattu lasikuitutapetti kohokuviolla, ne mahdollisesti maalataan jollain hieman "räväkämmällä" kaiken vaaleuden tasapainoksi. Mahdollisesti jollain sinertävän vihreällä, pitää vielä katsoa yhdessä mun väriviuhkoista, mutta tällaista olin suunnitellut:

tai vastaavasti jos tapetit halutaan päivittää:

Vielä vähän lisää "volaa" 

Näistä äidin oli todella vaikea valita, kumpi olis kivempi, enkä kyllä ihmettele yhtään, itsekin tykästyin molempiin.

Tällä viikolla käytiin iskän kanssa RTV:ltä hakemassa lattiamatto (Tarkett vinyylimatto), joka mukailee lankkulattiaa, sävyltään täyteläisempi ja syvempi, kuin kaapistojen etusarjat.

Kattoon valittiin valkosaarninen panelointi, todella nätti ja tuo taatusti toivottua valoisuutta! 

Samalla reissulla ostettiin myös kylppäriin suihkun seinään tulevat valkoiset kiiltävät peruslaatat. Ihana, miten paljon tilaa tuli, kun purettiin ahdas ja jotenkin kömpelö suihkukaappi veke.

 Ja täytyy kyllä vielä mainita, että mäkin otin ensiaskeleen, mitä tulee oman tulevan kodin kalustukseen, tilasin nimittäin Hobby Hallista erittäin kätevän ja upean sohvapöydän!

Tuossa pöydässä ihastuin juurikin tuohon erittäin fiksuun mekanismiin, sillä kannen saa lukittua työtasoksi, eikä tarvitse pitää läppäriä sylissä tai kurkottella liian matalalle sohvapöydälle selkä vääränä. Ja hei, valkoinen, korkeakiiltoinen, mun silmää hyvinkin suuresti miellyttävä.

Toi sohvaki periaatteessa kelpais... Ja toi lipasto... Ja oikeestaan toi mattoki... 

Jepjep, keittiösysteemit alkaa hahmottumaan ja ihanaa, iskä tuli tän viikon maanantaina mun ja Riian kaveriksi pikkuneidin ekoihin näyttelyharkkoihin, toverinaan tietenkin aina yhtä lungi Jade. 

Alku oli jännää, mutta aika pian sekä pikkuneiti että emäntänsä rentoutui ja homma meni ihan putkeen. Taitaa olla luonnonlahjakkuus toi pentu, ei paha.

Mennään siis toistekin! Ylihuomenna taas kohti Maalahtea ja lämmitettyä hallia.

Ja tiiättekö, huomenna mulla alkaa herkuton helmikuu! 

Näin on. Ihan vaan koska tahtotila on nyt julmettu.

Kuitti ja nukkumaan.

Unelmilla ruokittu

Unelmoin, siis olen.

Niinkin voisi varmaan määritellä elävänsä, vai elääkö silloin toisessa ulottuvuudessa nykyhetken sijaan?

En usko, että unelmat estävät meitä elämästä tässä hetkessä, päinvastoin, niiden avulla saatamme kulkea kohti uutta ja tuntematonta, kohti haaveitamme ja suurimpia toiveitamme.

Minä haaveilen paljon, innostun herkästi ja kuumeilen milloin mitäkin, oli se sitten tatskakuume, himo laittaa tukka uuteen kuosiin, päivittää vaatekaappia tai sitten näitä isompia muutoksia, kuten haave omasta kodista.

Jo hyvänaikaa olenkin potenut hirvittävää asunto/talokuumetta, eikä se ota hellittääkseen millään, joten tein muutaman kollaasin, joihin tuli ihania kuvia siitä, miten ja millä kotia voisi kaunistaa. 

Eikä tästäkään kyllä ollut varsinaisesti apua, hups ja hihi.

Myönnän.

Mä olen materialisti. 

Tällä hetkellä olen erityisen hurahtanut astioihin! Iittala Storen, NetAnttilan ja Kodin1:sen sivuja on tullut katseltua useaan otteeseen... Toki pidän myös kynttilöistä, lyhdyistä, tekstiileistä, valaisimista ym ym ym, mutta jotenkin astiat ovat nyt Se Juttu.

Haaveilenkin kovasti pistäväni astiapuolen hiljalleen uusiksi, niin että sitten kun muutan täältä äidin ja iskän helmoista, mulla olisi nuoren aikuisen astioita, mistä pidän ja mitkä olen itse valinnut, jotka kestävät aikaa ja ovat helposti yhdisteltävissä kauniiksi kattauksiksi tai vain piristämään arkeani ja miellyttämään ihan vain mun silmää. 

Noi ihanat Seita Shopin Happy Lights-valopallot on myös niin ihania! 

Monesti olen ollut lähellä ostaa sellaiset, mutta en ole kuitenkaan viitsinyt, ainakaan vielä... 

Värimaailmoista eniten houkuttaa edelleen mustavalkoinen erilaisin tehostevärein. 

Pidän söpöstä hennon vaaleanpunaisesta, raikkaista sinisen ja turkoosin sävyistä, monista erilaisista metallisävyistä, kuten vaikkapa messingistä.

Oon innostunut myös pirteästä keltaisesta, jota en ole uskaltautunut edes ajattelemaan sisustusvärinä omassa kodissani, mutta silti se on jo hetken kiehtonut - kevään edetessä asia ei tule ainakaan helpottumaan!

Ja sitten, keittiöt.

Meillä on aloitettu keittiörempan valmistelevat työt sähköjen vedoilla, sillä talomme on hyvin vanha ja sähköt eivät riitä, uusiksi siis menevät.

Suunnittelemaani keittiöön tulee uutuutena mm. astianpesukone, jota tämänhetkiseen keittiöön olisi mahdotonta sovittaa.

Onneksi siihen tulee muutos.

Tuossa jokunen kuva, joista sain innostusta keittiömme uutta ilmettä miettiessä. 

Ammattilainen en ole, enkä sellaiseksi ole muuttumassa, mutta tuossa on sellaisia elementtejä, jotka omaa silmää miellyttää. 

Jostain syystä olen innostunut kovasti avohyllyistä, joista kauniit astiat näkyvät, eivätkä jää ovien taa piiloon.

Avohyllyt täytyy toki pitää järjestyksessä, että ne toimivat ja näyttävät hyvältä, mutta ehkä siinä piileekin se viehätys - järjestys ja käytännöllisyys yhdessä visuaalisesti miellyttävänä kokonaisuutena.

Tällaista tällä kertaa, ehkä palaan näihin ja/tai vaatteiden saralta tähän, jahka löydän kivoja kuvia ja saan ne nätisti nippuun :)

Paluu arkeen

Näin sitä ollaan saatu vuoden ensimmäinen kokonainen viikko pikkuhiljaa päätökseensä.

Koulu alkoi keskiviikkona ja onpahan ollut kummallista olla taas noilla käytävillä ja tutussa luokassa, ihanat naiset ympärillä <3

Loppiaisena näin Jonnaa lounaan merkeissä, oikein mikään mukava rafla ei ollut auki ja päätettiinkin pitää kotilounas, vein mukanani kanaa, paprikaa ja persikkaa, tarkoituksena tehdä ruokaisa salaatti. Sellainenhan siitä tuli, ai että kyllä kelpasi! Jälkkäriksi Jonna surautti meille ihanat marjasmoothiet, namnam!

Paluu kouluun ja arkeen on vaatinut hieman ylimääräistä, mutta ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin :) 

Hieman enemmän pitäisi toki nukkua, että jaksaisi paremmin, mutta sitä joutuu vähän vielä opettelemaan... Jotta nukkuisin tarpeeksi, pitäisi pedissä olla jo lähestulkoon ennen yhdeksää. Nousen näet viideltä, heh. 

Ensin pitää päästää koirat pissalle ja sitten pistää vauhdilla aamupala tulille ja sen päälle käydä pesulla ja pukea. 

Lähtöhän tapahtuu hieman ennen puolta seitsemää - enkä halua liiaksi hosua, siitä ei tule kuin kiukkuiseksi!

Kerroin aikaisemmin rehellisesti mun ruoka/syömisahdistuksesta ja sainkin hyvin neuvoja hakeutua ammattilaisen pakeille. Näin tein.

Hoitajalle varasin alunalkaen ajan tarkoituksena hankkia lähete ravitsemusterapeutille, no, hoitaja laittoi vielä eteenpäin lääkärille, joka kyseisen lähetteen sitten pyynnöstäni kirjoitti. 

Joululomalla tuli postissa kirje, jossa kerrottiin, että mulle oli varattu aika. Hienoa, ei muuta kuin aika kalenteriin ja odottamaan. 

Lääkäri kehotti myös varaamaan ajan psykologille ja tein niin. Koska olen alle 25-vuotias, hakeuduin nuorisoasema Klaaraan, joka on kaupungin palveluita ja täten ilmainen.

Maanantaina olin ravitsemusterapeutin vastaanotolla, jossa vierähti tunti kuin siivillä. 

Multa kysyttiin, miten yleensä syön ja kerroin, miten normaalisti olen toiminut - ennen loman lepsuilua. Ravitsemusterapeutti oli tyytyväinen ja kehotti pitäytymään kertomassani ja sovimme, että määrästä ei ainakaan enää pudoteta, kasviksia sen sijaan saa lisätä vapaasti, säännöllisestä aterarytmistä tulisi pitää kiinni. Sovimme myös, että kehitän asennettani joustavammaksi ja sallin itselleni viikonloppuna herkuttelun, kunhan syön arkena ihmisiksi.

Torstaina olin sitten vastaavasti psykologilla ja aika pian hän oli (ystäväni tavoin) sitä mieltä, että syömisahdistus ja -syyllisyys on psyykkistä, pelkkä oire, ei siis syömishäiriötä, jes. Koko juttu on mitä todennäköisimmin traumaperäistä, ja johtunee kiusauskokemuksestani ja lihomisen pelosta. Näitä solmuja lähdetään purkamaan. Samoin aletaan rakentamaan mulle positiivisempaa minäkuvaa, (tällä hetkellä kaikkea muuta) 

Ensimmäinen viikko meni mielestäni hyvin etenkin huomioonottaen, että meillä oli iskän synttärikahvittelut lauantaina. Yleensä nämä on niitä pahoja mörköjä, kun "nyt on erikoispäivä, kyllä nyt voi herkutella", tällä kertaa pidin homman hallinnassa, hyvä tyttö :)

Maraboun keksit jäivät multa maistamatta, eikä harmittanut yhtään

Perjantaina ostin itselleni sen sallitun herkkupäiväni menun, eli 250g irttareita, joita nautiskelin yhdessä nachohässäkästä jääneiden jämätortillasipsien kanssa leffan parissa. Totesin määrän melkein hyväksi, sillä hieman tuli kyllä rehellisesti sanoen ällö olo, tiedän siis karsia ensi kerralla määrän 150 - max 200 grammaan ja kuulostelen kroppaa uudemman kerran. 

Hiljaa hyvä tulee.

Lauantaina söin synttäreillä yhden palan kakkua, muuten en makeaan koskenut. Olin onneksi syönyt lounaaksi kanasalaattia. Sopivan pikkuisia pasteijoita söin kylläkin muutaman ja illalla vielä treenin ja saunan jälkeen iltapalaksi pari yhdessä ihanan kevyen ja samettisen persikkasmoothien kanssa.

Lisäksi lauantaina söin myös perjantaista nachohässäkkää salaatin kanssa, jonka päälle sallin itselleni meidän taloudessa erittäin harvinaisena esiintyvän vanukkaan. 

Ja niin oli meikäläisen viikonlopun herkuttelut herkuteltu.

Nachohässäkkä (pöllin ton nimen Sallalta, hähää) ja salaattia, nam!

En vetänyt överiksi, ja vaikka hieman paha olo tuli, en vetänyt kilareita siitä, enkä ottanut hirveitä paineita syömisistäni.

Lauantaina silti hieman ahdisti, ihan normaalia mulle - muttei välttämättä ihan toivottavaa saati tervettä. 

Ravitsemusterapeutti ilmoitti mun olevan normaalipainossa, (tiedän sen itsekin) mutta salli mun tavoitteeni pudottaa tästä muutaman kilon, joka todennäköisesti on ihan vain nestettä parin kuukauden pelleilystä ruoan suhteen. Pitämällä ateriarytmin kondiksessa, syömällä runsaasti kasviksia ja syömällä muutenkin riittävästi, vettä tankaten, jonkin verran lenkkeillen ja jumpaten pitäisi painon pudota hiljakseen alaspäin, tai vastaavasti ainakin senttien karista ja täten kehon tiivistyä. 

Tähän mä pyrin, siis karsimaan vähän ylimääräistä rasvaa kropasta (vatsa, reidet, peppu) ja kehittämään sen tilalle lihasta, joka sitten osaltaan edesauttaa kroppaa pysymään kunnossa ja kuluttamaan enemmän. 

En siis halua olla laiha läski, mutten myöskään vain laiha, edelleenkään.

Kanasalaatti + pari jämäpasteijaa

Näistä saa nauttia hyvällä omalla tunnolla <3

Koen olevani kaikkea muuta kuin hoikka/ normaalipainoinen ihminen. 

Ilman vaatteita inhotan itseäni todella paljon ja saan ajoittain ahdistus "kohtauksia/puuskia", kun taas hyvinä päivinä, kun vaatteet eivät kinnaa mistään ja mieli on hyvä, näen peilissä aivan eri ihmisen!  

(enkä siis vain luule, vaan vaatteet ja etenkin syksyllä päälläni olleet farkut kyllä paljastavat, että on hieman tullut takapakkia. 

Tämähän on se kovin pala nieltäväksi ja myönnettäväksi, mikä jumalaton häpeä, mikä epäonnistuminen)

Jahka nuo 28" menee puristamatta päälle, on (taas) hyvä (:

Tästä kaikesta voi päätellä, että ammattiapu oli tosiaan tarpeen ja onnekseni jo ensimmäisestä tunnin sessiosta sain valtavasti toivoa ja tarmoa - toivoa ja uskoa, että pääsen tästä yli.

Olkoonkin, että se vie aikaa.

Musta mun ei kuitenkaan tarvitse tyytyä tähän kroppaan ja oloon vain koska olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen, (tätä mulle kokoajan hoetaan) joten nyt vain tekemään ahkerasti töitä ja kohti tavoitetta syömällä fiksusti ja treenaamalla kotona. 

Nyt on kuitenkin onneksi tiedossa, miten toimia, eikä edes tarvitse yrittää etsiä vastausta jälleen uudesta dieetistä, kuten tähänmennessä olen melkein pari vuotta tehnyt.

Eilen kävinkin itsekseni vähän kokeilemassa voimaharjoittelua ennen saunaa, puolisen tuntia kokeilin ja tunnustelin liikkeitä. Iskän kanssa juuri suunniteltiin mulle ns. saliohjelma, ihan näin kotioloissa tehtäväksi.

 Siitä se lähtee, huomenna.

Searching for happiness can't be a sin

Tervetuloa 2015!

Noin vaan!

Däämn, miten nopeasti se sitten taas tuli, oli ja meni. 

Vuodenvaihde.

Taas yksi vuosi takana, ja millainen vuosi se olikaan, aikamoinen kaikenkaikkiaan, vilkaistaanpa vähän, mitä kaikkea siihen sisältyikään.

Tammikuussa oli motivaatio kohdillaan ja jumppasin ahkerasti, koulussa pakerrettiin teemapäivän toteuttamiseksi, ei oikeastaan sen kummempaa, pitkiä ja raskaita päiviä, mutta mahtuihan sinne myös iskän 5-kymppiset, joita juhlistettiin perheen kanssa <3 

Helmikuussa se sitten oli se teemapäivä, oli loppuviimein aikasta siistiä se, hiihtolomalla olinkin perheen luona Vaasassa kipeänä, huomasin myös näin jälkeenpäin, että tuolla helmikuulla tää syömisjuttu on ruvennu lähtemään lapasesta tuon syyllistymisen ja retkahtelun suhteen, auts..

. 

Maaliskuussa fiilistelin Juttaa ja Puolen vuoden Superdieettejä ja Voice Of Finlandia, pelleilin Amwayn kanssa (ei enää ikinä  mukaan mihinkään vastaavaan), mahduin ekaa kertaa koon 36 farkkuihin (juu netistä tilatut ja lienivät reilumpaa kokoa, mutta 36 SILTI).

Huhtikuussa heti alkuun huippufiiliksissä Sami Hedbergin keikalla hyvässä seurassa, olin kova muija ja aloitin herkkulakon, vietin huippuhetkiä luokkalaisten kanssa Kauhajoella, käytiin Jaden kanssa kotinäyttelyssä köyhin tuloksin, tuli täyteen vuosi uudessa koulussa, sekä sitten se päivä, kun todellisuus  nosti päätään ja kertoi mulle, miten tyhmä ja sinisilmäinen oon ollut, kun silloinen avomies (nykyinen poikkis, hehe) muuttui kämppikseksi ja nimettömän sormus jäi korurasiaan.

Murskatappio, Mari vs. Elämä.

Siitäkin päästiin hiljalleen eteenpäin ja toukokuussa vietettiin vappua koko perheen kanssa, mukaanlukien tuo silloinen kämppis, herkkulakko oli upealla mallilla ja olo siltä osin mitä mainioin, paljon Vaasassa hengailua, koulupäivät väheni kovaa kyytiä, aloin valmistelemaan omaa yksiötäni tulevaa muuttoa varten toisaalta haikein mielin, toisaalta innostuneena tulevasta kesästä sinkkuna, vietettiin äitienpäivää ja mummon synttäreitä perheen voimin, vältyin hirvikolarilta ja sain makoisat adrenaliinitärinät, tein emämunauksen ja heitin taas tukkaan punaisen värin, (should know better than that), olin muuten hitonmoisen hyvässä kunnossa, noin niinkun omalla mittapuulla, kävin jälleen Naputtimen kanssa näyttelyssä, ekaa kertaa Miljoona Koirassa, ei sen kummoisempia tuloksia, mutta hyvä fiilis :) Mukana äiti ja iskä <3 Toukokuun viimeisenä sitten muutto takaisin vanhempien luo Vaasaan.

Kesäkuussa aloitin uuden herkkulakon, kalastelin syksylle työssäoppimispaikkaa ja sellainen Vepsäläisestä luvattiinkin, kävin ihanien naisten kanssa piknikillä, käytiin Jopin kanssa sen kaksoisiskon häissä <3 sekä seuraavana päivänä äidin kummipoikien rippijuhlissa, vietin helvetin hyytävää juhannusta kotona, lähinnä mummon ja paapan kanssa hyvistä eväistä nautiskellen, aloitettiinpa myös iskän kanssa juoksukoulu! :P

Heinäkuussa juoksukoulu oli hyvällä mallilla, hellettä riitti, käytiin perheen ja serkkupojan voimin perinteisellä Alastaron reissulla kattomassa kiihdytyskisoja, siinä samassa käytiin myös Turussa, ostin myös ensimmäisen sykemittarini, käytiin elämysmatkalla ex tempore Lappajärvellä äidin, iskän ja koirien kaa, jälleen yhdet rippijuhlat ja kaverin ja tämän äidin synttärit, herkuttelua ja hekottelua siis, toinenkin reissu Turkuun kavereiden kanssa, sieltä myöskin sitten laivalle Viking Gracelle, oli aikasta huippu reissu, vaikkain rahaa paloi liiaksi ja laiva keinutti kauheasti! 

Ja hei, vielä ennen kuun vaihdetta uskalsin uimaan! Parin vuoden talviturkki tuli heitettyä - hyvä minä!

Elokuun alussa alkoikin sitten se eka työssäoppimisjakso, kävin Taiteiden Yössä oikein baarissa muutaman kaverin kanssa, sain hajonneen läppärin tilalle tämän kätevän kapineen, jota voi siis halutessaan käyttää myös tablettina, näin kavereita, erityisen ihana visiitti oli Jennin ja Ollin luo, kun emäntä kestitsi herkullisilla letuilla ^^ niin ja toinen mukava kyläily kohdistui Jalasjärvelle moikkaamaan entistä luokkalaista tämän ihanaan kotiin ja seurahan oli mitä parhainta + tarjoilut, nam.

Varmaan kohokohta oli kuitenkin uusimman tatuoinnin saaminen iholle tsemppaamaan vaikeina aikoina (on muuten auttanut monessa kohtaa), kiitos vain vielä Fist of Needles <3

Syyskuu toi tullessaan Habitare messut, joissa meni työskennellessä pari päivää, Helsinkiin tutustuminen jäi tietty hieman vähäiseksi, mutta muutoin mahtava muutaman päivän reissu pääkaupungissa, kokeilin myös pilatesta, muistaakseni tämä jäi kahten kokeilukertaan... Hups... :D 

Innostuin ja sytyin uudelleen kunnolla kirjoittamiselle, löysin paljon uusia mahtavia bändejä ja erilaista musiikkia, kävin alihankintamessuilla Tampereella, sain uuden puhelimen ja vihdoin oma pieni Riia Riiviö Rimpulainen syntyi <3

Lokakuu oli hyvä aloittaa näkemällä pitkästä aikaa ihania ystäviä pizzan ja kaakaokupposen merkeissä sekä viemällä hyvä ystävä baariin ekaa kertaa, itselläkin oli jo jokunen aika  viime kerrasta vierähtänyt, (Taiteiden Yön jos jättää luvuista, niin kolme vuotta, ohoh) eka työssäoppimisjakso tuli päätökseensä ja lähdin sekä haikein että innokkain mielin viikonlopun viettoon ajatuksena, että maanantaista eteenpäin seuraavat 10 viikkoa olisin Vepsäläisellä, vaan olinkin vain viikon ja palasin takaisin RePackin pariin, jes! Siellä Vepsäläisellä ei vain ollut mulle mitään hommaa, kun en saanut toimia myyjänä, pöh!

Niin ja Vain Elämää <3

Tärkeimpänä tuossa kuussa oli kuitenkin: tasaiseen tahtiin kuvia ja uutisia pennun kasvusta ja kehityksestä <3 

Vuoden pimein kuu, marraskuu, jota kauhulla odotin, koska niin paljon synttäreitä, eli herkuttelua ja sortumisia tiedossa. Jep, sairas mieli jälleen vauhdissa.

Noh, alkuun olikin sitten heti Jopin 25 synttärikahvittelut, onnea vaan ja mukavaa oli, piti kovasti iskän sille tekemästä pv-mopon pienoismallista ja siihen perään olikin sitten mahtava Hesan reissu, jossa sain siis muutaman päivän asua itekseni työssäoppimisohjaajan kämpillä, sitten äidin ja mun synttärit sekä isäinpäivällä perään, tuota taas seurasikin pian serkun ja äitinsä synttärit ja taas herkkua nassuun... Oijoi, miten hyvää ja miten väärin... 

Seuraavat tapahtumat olikin sitten vuoden parhaat, nimittäin 21. päivä haettiin äidin ja iskän kanssa pieni Riia Riialainen kotiin <3 ...oi sitä ihmettelyä ja ihastelua ja onnea ^^

Ja 23. päivä mä sain elämäni rakkauden takaisin ja olin varmaan onnellisimmillani koko kuluneena vuotena <3

Joulukuu menikin sitten edelleen työssäoppien, uuden vanhan kullan kainalossa köllien, pennun kasvua ja kehitystä seuraillen, ihania ystäviä nähden, parit pikkujoulut tuli vietettyä ja syötyä ihan päin persettä näin rehellisesti, mutta onneksi elin samaan aikaan hyvin onnellista aikaa uudessa vanhassa parisuhteessa ja joulu läheni.

Työssäoppiminen loppui, alkoi joululoma, vietettiin joulu perheen kanssa, kullan ja omien tyttöjen kanssa, käytiin kyläilemässä, retkeiltiin ja loppujen lopuksi, vietettiin yhdessä neljäs uusi vuosi, käytiin ravintolassa illallisella, katsottiin leffa ja valettiin tinat, vuodenvaihtuessa sain suukottaa rakastamaani miestä ja todeta, ettei tulevasta vuodesta ainakaan huonompi pitäisi tulla!

Näin! Siinä se oli 2014 meikäläisen näkökulmasta :)

Nyt vain pistämään uudenvuodenlupauksia pikkuhiljaa täytäntöön ja nauttimaan viimeisistä lomapäivistä sekä suunta eteenpäin kohti uusia haasteita.

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2015!