Paluu arkeen

Näin sitä ollaan saatu vuoden ensimmäinen kokonainen viikko pikkuhiljaa päätökseensä.

Koulu alkoi keskiviikkona ja onpahan ollut kummallista olla taas noilla käytävillä ja tutussa luokassa, ihanat naiset ympärillä <3

Loppiaisena näin Jonnaa lounaan merkeissä, oikein mikään mukava rafla ei ollut auki ja päätettiinkin pitää kotilounas, vein mukanani kanaa, paprikaa ja persikkaa, tarkoituksena tehdä ruokaisa salaatti. Sellainenhan siitä tuli, ai että kyllä kelpasi! Jälkkäriksi Jonna surautti meille ihanat marjasmoothiet, namnam!

Paluu kouluun ja arkeen on vaatinut hieman ylimääräistä, mutta ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin :) 

Hieman enemmän pitäisi toki nukkua, että jaksaisi paremmin, mutta sitä joutuu vähän vielä opettelemaan... Jotta nukkuisin tarpeeksi, pitäisi pedissä olla jo lähestulkoon ennen yhdeksää. Nousen näet viideltä, heh. 

Ensin pitää päästää koirat pissalle ja sitten pistää vauhdilla aamupala tulille ja sen päälle käydä pesulla ja pukea. 

Lähtöhän tapahtuu hieman ennen puolta seitsemää - enkä halua liiaksi hosua, siitä ei tule kuin kiukkuiseksi!

Kerroin aikaisemmin rehellisesti mun ruoka/syömisahdistuksesta ja sainkin hyvin neuvoja hakeutua ammattilaisen pakeille. Näin tein.

Hoitajalle varasin alunalkaen ajan tarkoituksena hankkia lähete ravitsemusterapeutille, no, hoitaja laittoi vielä eteenpäin lääkärille, joka kyseisen lähetteen sitten pyynnöstäni kirjoitti. 

Joululomalla tuli postissa kirje, jossa kerrottiin, että mulle oli varattu aika. Hienoa, ei muuta kuin aika kalenteriin ja odottamaan. 

Lääkäri kehotti myös varaamaan ajan psykologille ja tein niin. Koska olen alle 25-vuotias, hakeuduin nuorisoasema Klaaraan, joka on kaupungin palveluita ja täten ilmainen.

Maanantaina olin ravitsemusterapeutin vastaanotolla, jossa vierähti tunti kuin siivillä. 

Multa kysyttiin, miten yleensä syön ja kerroin, miten normaalisti olen toiminut - ennen loman lepsuilua. Ravitsemusterapeutti oli tyytyväinen ja kehotti pitäytymään kertomassani ja sovimme, että määrästä ei ainakaan enää pudoteta, kasviksia sen sijaan saa lisätä vapaasti, säännöllisestä aterarytmistä tulisi pitää kiinni. Sovimme myös, että kehitän asennettani joustavammaksi ja sallin itselleni viikonloppuna herkuttelun, kunhan syön arkena ihmisiksi.

Torstaina olin sitten vastaavasti psykologilla ja aika pian hän oli (ystäväni tavoin) sitä mieltä, että syömisahdistus ja -syyllisyys on psyykkistä, pelkkä oire, ei siis syömishäiriötä, jes. Koko juttu on mitä todennäköisimmin traumaperäistä, ja johtunee kiusauskokemuksestani ja lihomisen pelosta. Näitä solmuja lähdetään purkamaan. Samoin aletaan rakentamaan mulle positiivisempaa minäkuvaa, (tällä hetkellä kaikkea muuta) 

Ensimmäinen viikko meni mielestäni hyvin etenkin huomioonottaen, että meillä oli iskän synttärikahvittelut lauantaina. Yleensä nämä on niitä pahoja mörköjä, kun "nyt on erikoispäivä, kyllä nyt voi herkutella", tällä kertaa pidin homman hallinnassa, hyvä tyttö :)

Maraboun keksit jäivät multa maistamatta, eikä harmittanut yhtään

Perjantaina ostin itselleni sen sallitun herkkupäiväni menun, eli 250g irttareita, joita nautiskelin yhdessä nachohässäkästä jääneiden jämätortillasipsien kanssa leffan parissa. Totesin määrän melkein hyväksi, sillä hieman tuli kyllä rehellisesti sanoen ällö olo, tiedän siis karsia ensi kerralla määrän 150 - max 200 grammaan ja kuulostelen kroppaa uudemman kerran. 

Hiljaa hyvä tulee.

Lauantaina söin synttäreillä yhden palan kakkua, muuten en makeaan koskenut. Olin onneksi syönyt lounaaksi kanasalaattia. Sopivan pikkuisia pasteijoita söin kylläkin muutaman ja illalla vielä treenin ja saunan jälkeen iltapalaksi pari yhdessä ihanan kevyen ja samettisen persikkasmoothien kanssa.

Lisäksi lauantaina söin myös perjantaista nachohässäkkää salaatin kanssa, jonka päälle sallin itselleni meidän taloudessa erittäin harvinaisena esiintyvän vanukkaan. 

Ja niin oli meikäläisen viikonlopun herkuttelut herkuteltu.

Nachohässäkkä (pöllin ton nimen Sallalta, hähää) ja salaattia, nam!

En vetänyt överiksi, ja vaikka hieman paha olo tuli, en vetänyt kilareita siitä, enkä ottanut hirveitä paineita syömisistäni.

Lauantaina silti hieman ahdisti, ihan normaalia mulle - muttei välttämättä ihan toivottavaa saati tervettä. 

Ravitsemusterapeutti ilmoitti mun olevan normaalipainossa, (tiedän sen itsekin) mutta salli mun tavoitteeni pudottaa tästä muutaman kilon, joka todennäköisesti on ihan vain nestettä parin kuukauden pelleilystä ruoan suhteen. Pitämällä ateriarytmin kondiksessa, syömällä runsaasti kasviksia ja syömällä muutenkin riittävästi, vettä tankaten, jonkin verran lenkkeillen ja jumpaten pitäisi painon pudota hiljakseen alaspäin, tai vastaavasti ainakin senttien karista ja täten kehon tiivistyä. 

Tähän mä pyrin, siis karsimaan vähän ylimääräistä rasvaa kropasta (vatsa, reidet, peppu) ja kehittämään sen tilalle lihasta, joka sitten osaltaan edesauttaa kroppaa pysymään kunnossa ja kuluttamaan enemmän. 

En siis halua olla laiha läski, mutten myöskään vain laiha, edelleenkään.

Kanasalaatti + pari jämäpasteijaa

Näistä saa nauttia hyvällä omalla tunnolla <3

Koen olevani kaikkea muuta kuin hoikka/ normaalipainoinen ihminen. 

Ilman vaatteita inhotan itseäni todella paljon ja saan ajoittain ahdistus "kohtauksia/puuskia", kun taas hyvinä päivinä, kun vaatteet eivät kinnaa mistään ja mieli on hyvä, näen peilissä aivan eri ihmisen!  

(enkä siis vain luule, vaan vaatteet ja etenkin syksyllä päälläni olleet farkut kyllä paljastavat, että on hieman tullut takapakkia. 

Tämähän on se kovin pala nieltäväksi ja myönnettäväksi, mikä jumalaton häpeä, mikä epäonnistuminen)

Jahka nuo 28" menee puristamatta päälle, on (taas) hyvä (:

Tästä kaikesta voi päätellä, että ammattiapu oli tosiaan tarpeen ja onnekseni jo ensimmäisestä tunnin sessiosta sain valtavasti toivoa ja tarmoa - toivoa ja uskoa, että pääsen tästä yli.

Olkoonkin, että se vie aikaa.

Musta mun ei kuitenkaan tarvitse tyytyä tähän kroppaan ja oloon vain koska olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen, (tätä mulle kokoajan hoetaan) joten nyt vain tekemään ahkerasti töitä ja kohti tavoitetta syömällä fiksusti ja treenaamalla kotona. 

Nyt on kuitenkin onneksi tiedossa, miten toimia, eikä edes tarvitse yrittää etsiä vastausta jälleen uudesta dieetistä, kuten tähänmennessä olen melkein pari vuotta tehnyt.

Eilen kävinkin itsekseni vähän kokeilemassa voimaharjoittelua ennen saunaa, puolisen tuntia kokeilin ja tunnustelin liikkeitä. Iskän kanssa juuri suunniteltiin mulle ns. saliohjelma, ihan näin kotioloissa tehtäväksi.

 Siitä se lähtee, huomenna.

Searching for happiness can't be a sin