Paljon asiaa vähästä tai paljosta, miten vaan :D

Varmasti jokainen on jo saanut tarpeekseen sääkeskustelusta, joten riittää, että mä totean käyttäneeni tänään villasukkia ja lämmitelleeni kahdesti käsiäni tulikuumalla kupilla teetä nautiskellessa. Jep, tätä on Suomen kesä! 

OIKEESTI

Muutoinhan on ollut ihan tosi kauniin vihreää ja vehreää, aurinkokin on Vaasaa hellitellyt musta ihan mukavasti :) Viikonloppu meni nopsaan kuten aina, mutta sinnekin mahtui kivoja juttuja, kuten perjantainen shoppailu maman kanssa, perjantain kunniaksi sillon tällön tehdään jotain spesiaalimpaa ruokaa ja niin tehtiin nytkin ja ai että miten hyvää oli! Tein siis perunarieskoille lihaisan täytteen ja kruunasin parilla majoneesilla ja mozzarellajuustoraasteella :) Äiti puolestaan teki sillä välin aivan taivaallisen salaatin :) 

Salaatti maistui näistä äidin ihanista kulhoista erihyvältä!

Lauantain aamupalaa, oijjj <3

Aamupalalla pitää syödä hyvin että jaksaa! :)

Sunnuntaina kävästiin mummon kanssa vähän kaupoilla ja iltapäivästä Joppi tuli moikkaamaan meitä ja siitä oli erityisen riemuissaan tietenkin isin tyttö Jade, joka oli aivan onneissaan <3 Oi niitä pienenpieniä riemunkiljahduksia ja vieterihyppyjä :') Sai neiti vähän erikoiskohtelua, kun käytiin rannassa sitä uittamassa ja heittelemässä lelua veteen, sai pieni uimamaisteri polskia kaikessa rauhassa, mamman kulta-kuutti <3 

Viikonlopun kruunasi kuitenkin leffailta oman pienen perheen kanssa, ja mehän nautittiin siitä - täysin vatsoin! :P 

Nyt on leffaeväät kohdillaan mulla ja mammalla :P

Pienillä oli jo väsy <3

Oon päässyt myös jo kivasti kiinni uuteen treeniini, jonka löysin suomalaisesta blogista Mum On The Run, jonka kirjoittaja asustelee Briteissä, ei muuten oo ollut ihan kovinkaan helppoa! Mutta huomaa, että äkkiä se kroppa alkaa tulla perässä, kun siltä vaan vaatii tarpeeksi ja älyää pitää lepopäivän tai parikin :) Kehitys saisi olla vaan 10kertaa nopeampaa, kun pääkoppa on niin tyhmä, vaaka ja mittanauha vielä tyhmempiä :D Noo, jospa se tästä alkaa sujumaan :) 

Mun on pitäny jo pidemmän aikaa laittaa vähän edistyskuvia, mutku mutku... Kun vaan osaisi olla vertaamatta itteään ammattilaiseen niin ois oikeinkin jees :D

Noh, täältä  pesee! 

Alkutilanne oli siis herätys siitä, ettei elämä VOI jatkua samanlaisena, kun 9.2.2012 terveydenhoitajan vaaka näytti 81,6 kiloa. Miten kovasti voi pieni (siis pituudesta puhuen) ihminen järkyttyä! Hyvä, kun pääsin omin jaloin kävelemään huoneesta. E-pillerien vuosikontrolli paljasti mulle, mitä tulee, kun itsetunto on murusina, pitkä ja raastava parisuhde takana ja kun sitä lopulta lakkaa rakamasta itseänsä,  lohduttautuu syömällä ja jää koukkuun sokerin ja rasvan loputtomaan oravanpyörään. 

Täsmennän vielä, olen 160,5 senttiä pitkä ja pahimmillani painoin siis enemmän kuin 185 senttinen isäni. Terkkari ei haukkunut, mutta varoitti jo vakavan puoleisesta painostani ja siitä pian seuraamista kiusoista, ellen muuttaisi elämäni suuntaa. Siitä se lähti, luojankiitos, aiemminkin olisi ollut hyvä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Ja nyt varoituksen sana, tuolla alempana on kuvia, joissa olen vähissä pukeissa, mutta kun ei sitä vaatteet päällä vaan voi näyttää, että mitä on tässä reippaassa kahdessa ja puolessa vuodessa tapahtunut, joten herkät katsojat, ämpäri viereen tai jotain, heh eh he.

Lähtötilanne olisi helmikuulta -12, mutta mulla ei jostain syystä ole kuvia sieltä! 

Mutta nämä kaverin huhtikuussa -12 ottamat kuvat kyllä kertoo oleellisen!

Joulukuun alku 2013

Tammikuussa 2014 kärvistellään pienempänä juu, mutta edelleen löllönä..  Juhlapyhät ei ainakaan auttaneet...Yäk...

Helmikuussa 2014 ollaan jo huomattavasti paremmalla mallilla, tässä on jo jotain, mitä jännittääkin :)

Toukokuussa mä oon muistaakseni  toisella 30DayShred kierroksella + herkkulakko eteni mallikkaasti :)

Kesäkuun alusta, täytyy sanoa itekin, että ei paha :)

Hommaa riittää, mutta saa olla ylpee, ihan itse, hyvä minä :)

(Aion kiristää vielä hitusen, sillä sitä edelleen riittää, mistä ottaa ja tiedän sen aivan hyvin, joten älkää pliis pliis ihmiset hyvät hokeko, että mä olisin jo laiha, koska sitä mä en ole.

Mulla on reilut kymmenen kiloa normaalia alhaisemman painon ylärajaan, joten anoreksiakaan ei kyllä uhkaa ihan heti huomenna. 

Anteeksi, jos onnistun tällä loukkaamaan ketä tahansa lukijaa, mutta kun kukaan muu ei vaan asu ja elä tässä kropassa kuin minä itse. Tiedän rajat, enkä tavoittele todellakaan mitään langanlaihaa, vaan ihan vain kiinteämpää, vahvempaa  ja terveempää olemusta!)

Sellaisia mietteitä tällä kertaa ja näin, tuloksia tuloksia, päämääriä ja maaleja, mikäs siinä, kuin niitä kohti, omalla painolla ja vauhdilla, eiköhän siitä hyvä tule! Näillä haluan paitsi parantaa omaa näkemystäni itseäni kohtaan myös tsempittää ja rohkaista kaikkia, jotka kamppailevat kroppansa ja pääkoppansa kanssa, aina ei oo helppoa, mutta ei saakaan olla, eihän sitä muuten kasvaisi ja pääsisi eteenpäin! Näin, mä toivotan kaikille oikein mukavaa keskikesän juhlaa, jahka se sieltä sitten saapuu tähän kylmään rakkaaseen kotomaahan se kesäkin, niin sitten olis mukavee! :) 

Olen puhunut ja huojentunut :) <3