Se on kuulkaas joulukuu!

Joka tuutista pursuaa vaikka minkämoisia lahjavinkkejä, perinteisiä ja uusia reseptejä joulupöytään ja illanistujaisiin, pukuloistoa kaikissa väreissä, kimalteella ja ilman, markkinoidaan pikkujouluja. 

Ikkunoissa on kyntteliköt ja joulutähdet, toisaalla ne ovat tuoneet valoa pimeyteen jo hetken, kun taas toisaalla ne kaivettiin esille vastikään ensimmäisen adventin kunniaksi.

En ole kuullut vielä yhtäkään joululaulua, mutta kaipa ne jo jossain soivat.

Ihmismieliin alkaa hiipiä se joulunodotus. 

Etenkin pikkulapsilla on jännät ajat, kun pienistäkin kiukutteluista muistutetaan jälleen ikkunoista kurkkivilla tontuilla. 

Muistan itsekin joskus kuulleeni äidin käyttävän noita sanoja "muistapa, että nyt on taas tontut liikkeellä"  

Ei siinä kuulkaa paljoa uskaltanut kiukutella.

Olisivat mokomat pienet perkeleet juorunneet pukille ja niin olisi joulu peruttu.

Hitto vie, siinähän olisi tullut parku.

Mutta entäs näin vanhemmiten?

Hiipiikö joulunodotus aikuisen mieleen muussa muodossa kuin velvollisuuksina ja stressinä? Stressinä siitä, mitä lahjoja, paljonko, kenelle? Miten pyhät vietetään? Kenen luona ja kuka vastaa mistäkin ruoasta? Haetaanko oikea kuusi?

Osaako aikuinen enää pysähtyä ja nauttia siitä joulunodotuksesta?

Istua alas, pistää joululaulut soimaan, lämmittää kupin glögiä (oikeaoppisesti sitten, on kuulkaa myrkyllistä jos väärin lämmittää), ottaa haukun piparista, ehkä jopa leipoa niitä itse, tai sitten niitä ja/tai joulutorttuja. 

Olla vain ja ummistaa silmänsä hetkeksi kaikelta muulta.

Antautua joulunodotukselle. 

Unohtaa kaikki velvollisuudet ja stressi.

Antaa itsensä innostua joulusta itsestään, niinkuin lapsi.

Muistaako monikaan enää, ettei joulussa ehkä olekaan kyse siitä, miten paljon kulutetaan rahaa lahjoihin, koristeisiin ja ruokiin?

Varmasti joulu muuttaa merkitystään matkan varrella lapsesta aikuiseksi, mutta eikö olisi hienoa, jos saisi edes hetkeksi kiinni siitä fiiliksestä, mikä tuli, kun aattona heräsi. Miten puuroa odotellessa ihasteli kuusta, sen valoja ja koristepalloja, laski paketteja, malttamattomana iltaa odottaen.

Loppujen lopuksi, jokainen yhdessä rakkaiden kanssa vietetty joulu itsessään on ihme.