Niin se kesä meni menojaan ja ihan virallisesti vieläpä, kun kellot siirrettiin taas talviasetuksille. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että päivät tosissaan lyhenevät ja on oikeasti pimeää. Aikaisemmin. Mikä puolestaan on loistava syy aloittaa kynttilöiden polttaminen - viimeistään nyt :) Itse pidän kynttilöistä ja nautin liekkien tanssin katselusta suuresti, siinä on jotain maagista ja kiehtovaa.
Jostain syystä en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi korkata ihania BoConceptin tuikkukippoja tositoimiin omassa miniyksiössäni (heh, oikeastihan se on vaan mun huone, mutta yksiö jo sanana lieventää kivasti asuntokuumetta), mutta tuolle pitäisi kyllä jo kovasti tehdä jotain!
Ulkona näkee jo paljon ulkovaloja ja erilaisia, toinen toistaan upeampia lyhtyjä. Meilläkin niitä keikkuu pitkin pihaa tuulessa heiluen.
Synttäreihin on enää reilu viikko, pitäisi varmaan potea jotain ikäkriisiä, mutta miksi turhaan! 24 ikävuotta on älyttömän vähän, jos ihan oikeasti ajatellaan isommassa mittakaavassa!
Vastahan mä alan heräillä siihen, kuka mä olen ja mitä mä haluan, mistä mä aloitan oman elämän rakentamisen ja milloin musta sitten oikeasti tulee aikuinen, se onkin hyvä kysymys se.
 |
Mähän olen äidin synttärilahja, mutta jos nyt kuitenkin muistaisi vielä koruin ja hajuveden kera sen lisäksi, hehheh! :D Äiti tosiaan täyttää ensi viikon perjantaina 50 ja sitä varten käytiin vähän mummon kanssa ostoksilla menneenä viikonloppuna (: |
Päivittäin haaveilen omasta asunnosta, mutta sitten herään todellisuuteen ja siihen, miten upeaa ja helppoa ja stressitöntä on asua kotona. Jahka tämä koulu on käyty, pitää puskea töitä ja kunnolla sittenkin, tahkota rahaa, maksaa velkoja ja lainaa pois, tehdä tilaa sille uuden elämän aloittamiselle.
Faktahan on, että se oman elämän rakentaminen ei ole ihan niin helppoa aloittaa, kun on paljon tehtäviä hankintoja, kauhea sisustusvimma, mahdollisesti auto, kaksi koiraa ja kas, menojahan ilmaantuu kuin sieniä sateella! Siinä sitä elämän syvintä sisintä ihan itsessään!
Näin sen vissiin kuuluukin olla :)
Mä en ole syysihminen ja jälleen tajuan syynkin. Väsy. Koska pimeys. Ei meinaa jaksaa millään ja viimeistään kolmen - neljän kieppeillä oon aivan kanttuvei ja silloinhan se alkaa jo hämärtymään päiväkin, etenkin, jos on tuollainen perus tyypillinen, tympeän harmaa sadepäivä kun tänään(kin) oli.
Onneksi on arjen pieniä iloja, kuten vaikkapa eilinen kampaamokäynti :) Ja tämänpäiväinen, joka oli tosin äidin, mutta kuitenkin :)
Ja sitten on Riia. Pieni pentu senkun kasvaa ja kaunistuu, neiti tulee jo viikkoa päälle kuukauden perjantaina :) Eli sellainen kuukausi, niin saan hakea hänet kotiin! Se, jos jokin on jännää! En mä sitä oikeasti vielä edes tajua, mitä se oikeasti sitten on, mutta eiköhän siinä onnenkyyneleet vierähdä silmäkulmaan, kun tämä tapahtuu :)
 |
| Riian selfie kasvattaja-mami Suvin avustamana :D I-H-A-N-A! |
Näin jo puoli vuotta sinkkuna elelleenä sitä on alannut arvostamaan erilaisia rakkauden muotoja yhä enemmän, kun ei ole sitä perinteistä parisuhdetta, vaan onkin perhe, ystävät ja koirat, sekä rakkaus kauneisiin asioihin ja musiikkiin. Nekin antavat todella paljon, kun ymmärtää ottaa vastaan ja antautua niiden voimauttavalle energialle :)
Tietynlaista rakkautta on myös omasta itsestä huolehtiminen, vaikkapa hemmottelulla, tai mun tapauksessa ruokavalion muuttamisella parempaan suuntaan :) Tämä uusi ruokavalio on edelleen tuntunut todella hyvältä ja uskon, että tämän olon vakiinnuttaminen olisi mitä viisainta! :)
Sittenpä törmäsin vielä uuteen blogipostaukseen, jossa vaasalainen Aino heitti haasteen pitää maidoton marraskuu! :) Tuohan iski ja kosahti kunnolla, etenkin kun luin, mitä maito saattaa aiheuttaa suurelle osaa ihmisistä.
Älysin heti montakin kohtaa omasta itsestäni ja lähdenkin täysillä haasteeseen mukaan toiveena parempi olotila, parempi iho ja kenties jälleen hivenen kevyempi ja terveempi kroppa :)
 |
| Teetä, maitorahkaa ja ananasmurskaa, "sokerina pohjalla" cashew-pähkinöitä <3 |
Ja kyllä, tässä kohtaa tajuan olevani äärimmäisen onnekkaassa asemassa asuessani vanhempieni ruokittavana, sillä maitoa korvaavat tuotteet eivät ole ihan halpoja ja todella tiukalla opiskelijabudjetilla tekisi tosissaan tiukkaa sovittaa niitä kukkarolle sopiviksi.
Viljattomuus on ainakin osoittautunut todella hyväksi valinnaksi mulla :) Samoin herkuitta oon porskuttanut ongelmitta nyt kaksi kuukautta, tosi hyvä minä! :)
Onnekseni mun vanhemmille on tärkeää, että voin hyvin ja he sekä kannustavat että tukevat mua näissä ruokavalioasioissa.
Kiitos <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti