Tänään otan askeleen kohti paremminvoivaa selkää, toivottavasti.
Olen nimittäin ilmoittautunut pilatekseen!
Tänään (ja torstaina) olisi luvassa johdantokurssi, josta sitten lähtee mahdollisesti uusi harrastus.
Myönnettäköön, että olen aika innoissani!
Ja toiveikas.
Toinen asia, josta olen innoissani, on se, että olen onnistunut pitämään itseni erossa karkista, suklaasta ja jäätelöstä jo kokonaiset 50 päivää.
Vau. Siis minä.
Ihan oikeasti.
Woopwoop!
Sokerinarkkari on nyt oman itsensä herra, jes!
(ainakin vielä)
Eli kokonaisvaltaisesta herkkulakosta ei ole kyse, vaan olen armollisuuden nimissä kieltänyt vain nuo, joiden kanssa en pysy kohtuudessa.
Nyt menee siis edes jollakin saralla hyvin, hah!
Toki, mua pelottaa etukäteen tuo sunnuntaina korkattu synttärikausi.
Serkun synttäreille menossa (:
Sellainen pieni pelko on kokoajan perseessä, että menetän taas kontrollin ja paisun vielä entisestään, kun tää syksy on tosiaan meillä yhtä juhlaa.
*Glup*
Elän muutenkin ihan selvästi nyt jotain ikäkriisi vaihetta, eikä ehkä ihmekään, tuleehan pian mittariin sellainen tietynlainen rajapyykki.
25 vuotta
Vau.
Facebook kertoo päivittäin muistoista, joita voi selata sen viisi vuotta taaksepäin, aikaan jolloin olin liittynyt tuohon somen mahtavaan maailmaan.
Kyllä on eroa ajatusmaailmassa, sen voin sanoa ja huokaista samaan hengenvetoon helpotuksesta. Ihan pelkästään jo se "kirjoitusasu" noissa vanhoissa päivityksissä on surkuhupaisa, ellei jopa hulvaton.
Huhhuh.
Kun olen nyt viimeaikoina pohtinut aikuisuutta ja aikuistumista, niin tuo lienee ainakin sitä aikuistumista.
Ei tarvitse ihan joka asiaa kertoa kaikille 200 kaverille.
Tai valittaa ihan_joka_asiasta.
Se on suurin parannus.
Lähes 25-vuotiaana osaan siis jo hallita pakottavaa vali-vali-avautumistani.
Huippua.
(lue: sarkasmia)
Vaikka toisaalta, noihin aikoihin mun sen hetkinen elämä ei ollut todellakaan ihan sitä onnellisinta aikaa, että ehkä voi vähän antaa anteeksi negatiiviselle asenteelle.
Ja sitten nykyään on tietysti tää blogi, mun henkireikä.
Itsetunnosta ja sen alhaisuudesta on myös ollut pohdintaa täällä, sen parantaminen ei valitettavasti ole kokenut samanlaista nousua, mutta ehkä pikkuhiljaa ja hei, kaikki aikanaan, näinhän se vain on.
Sanotaan, että täytyy ensin rakastaa itseään, ennenkö voi rakastaa toista.
Omalla kohdalla ihan täyttä puppua.
Mutta olisihan se tietty hyväksi itselle.
Arvostaa ja rakastaa itseään kuten arvostan ja rakastan niin monia ihmisiä ympärilläni.
No, kuten sanottu, ei käy ihan noin vain.
Ehkä tämä pilateksen aloittaminen ja sokerisoosaamisen hallinta ovat sellaisia askelia kohti tuota hienoa tavoitetta.
Toivon niin.
Lopuksi tulevan merkkipäivän kunniaksi muutamat synttärikuvat viime vuosilta.
2012
2013
2014
Myönnettäköön, että viimeistä kuvaa etsiessä iski dementia.
Ja paniikki siitä dementiasta.
Ei ollu dementiaa, meinaan ei vaan ollu ku yks kuva (minusta siis) koko synttäreistä.
Melko järkyttävää multa. Etenkin näin selhvieiden kulta-aikaa elettäessä.
Enkä kyllä muistanut synttäreistä muutenkaan mitään.
Hupsista keikkaa.
(hovikuvaaja Joppi ei tosin ollut tuolloin kuvioissa, sekin selittää hieman kuvien vähäisyyttä)
Toiseksi, vähäkö blondivoittoisia synttäripäitä, niiden välille kun on mahtunut vaikka mitä värejä, heh.
Uusia, itseotettuja synttäriselfieitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti