Keittiöremppa Vol 3

Luvassa hieman lisää keittiörempan vaiheita (:

Viimeksi jäin siihen, kun alettiin valmistelemaan koolauksia, eli rimat seinään kiinni tasaamaan pintaa seinän levyttämistä varten.

Ei ollu ihan läpihuutojuttu se, mutta kyllä me vaan sitten saatiin levyt seinään ja eikun pakkelia saumakohtiin ja parit saumausnauhatkin sinne sekaan.

Pariin kolmeen kertaan vedettiin pakkelia tai no, virallisesti pakkaus kertoi sen olevan siloitetta, mut enivei. 

Kuraa lastaan ja seinälle, annettiin kuivua ja hiottiin niin maan perusteellisesti jokusen kerran, jotta tuli tasainen pinta pohjamaalille.

Seinät maalattiin ensin vanhalla, mutta yhä käyttökelpoisella (älyttömän rumalla) oranssilla, joka kuitenkin jäisi tapetin alle piiloon, joten siitä vaan telaamaan.

Maalin kuivuttua oli aika iskeä tapetit seinille.

Alkaa jo näyttämään ihanan raikkaalta. 

Täytyy kyllä sanoa että toi tapetti oli nappivalinta meidän keittiöön!

Seuraavaksi vuorossa oli uuden lattiamaton asennus. Paikanpäällä valinta osoittautui vielä oletettuakin paremmaksi, jes!

Lattiaksi valikoitui Tarkettin vinyyli eli muovimatto, jossa on lankkulattiaa jäljittelevä kuviointi. Sävy on ihanan syvä, muttei ihan niin tumma kuin tässä illalla salaman kera otetussa kuvassa näyttää :)

Maton asennuksen jälkeen meidän reippaat asentajat pisti kaapit paikoilleen ja kämppä alkoi jo kovasti muistuttaa keittiötä :)

Suunnittelijan pienten, kröhöm, laskuvirheiden vuoksi työtasoa ei ollutkaan ihan riittävästi, joten jäi hieman vajaaksi odottamaan hiihtoloman Ikean reissua. Hups.

Onneksi tää on omalle perheelle, eikä oikealle asiakkaalle, hehee!

Mutta eihän hätä ollut tuonnäköinen, hiljaa hyvä tulee jne.

Pian paikoilleen pääsi myös allas ja hana, sekä nuo kuvassakin näkyvät kodinkoneet, uuden keittiön seinä sai ylleen maalipinnan, joka sointuu upeasti valittuihin tapetteihin ja on sama, kun äidin ja iskän makuuhuoneessa, johon on kulku keittöstä, joten passeli kaikin puolin, jotten sanoisi!

Ihastuin iha mahottomasti tohon pyöreään altaaseen, se on jotenki nii symppis ^^

Välitilaan asennettiin välitilaan tarkoitetut seinälevyt, jotka asennettiin käyttämällä mukana tulleita kiskoja, joiden väliin levyt ujutettiin.

Yllä on siis välitilanlevyt asennettuna, sekä meneillään mikrokaapin asennus. Vetimet odottivat myöskin vuoroaan, samoin liesituuletin.

Vetimet paikoillaan, sopii musta kivasti yhteen valkoinen, koivu ja tuo teräs. Valkoisen etusarjan taa kätkeytyy kauan odotettu ylellisyys, eli astianpesukone. Kaappien etusarjojen mukaista koivuviiluista levyä ei ollut saatavilla, joten päädyin valkoiseen, mikä sopii tuohon ihan kivasti. Toki olisi ollut kivempi, jos olisi voinut asettaa sen symmetrisemmin, mutta tila ei tuossa sellaiseen riittänyt.

Plus onhan meillä valkoiset yläkaapit, liesituuletin ja muutama muu säilytyskaluste, joten eiköhän tuo käy yksiin kokonaisuuden kanssa.

Lopuksi muutama ihanan raikas kuva "ruokailutilasta" eli vastakkaiselta seinältä :)

Kuten kuvista näkyy, sähkötyöt ovat vielä hieman kesken ja odottavat viimeistelyä, samoin katon panelointi.

Sellaista päivitystä tällä kertaa :)

Keittiöremppa Vol 2

Jatketaanpa keittiöremppa-asialla, eipä tässä juuri sen kummempaakaan tällä hetkellä ole.

Huomenna Seinäjoelle ryhmänäyttelyyn, joka on tietysti kiva, sielä näkeekin sitten taas pitkästä aikaa semmoisia kivoja tyyppejä, joita näkee välimatkan vuoksi harmillisen harvoin.

Mutta, siitä reissusta lisää toiste, kenties. 

Palaan siis keittiön pariin.

Eli torstaina 12.2. aloitettiin pikkuhiljaa purkuhommat, eli lähti ne puolipaneelit ja listat. Plus niitä laattoja. Ainiin ja reunimmainen yläkaappi myös.

Sieltä se vanha kunnon vaakalaudoitus paljastui.

Pukkilan valkoiset, vuonna -57/58 asennetut laatat saivat kyytiä.

Oli aika raju näky, kun tultiin äidin kanssa mummolasta :D

Laattaa ja haltexia repiessä ei sotkulta säästytä.

Ja tämähän oli vasta alkua!

Torstaina käytiin myös iskän kanssa talon alla katsomassa, miten putket siellä menee ja miten ne tullaan vetämään vastaisuudessa, kun vesipiste siirtyy toiselle seinälle.

Vähän jänskätti heittää toppatakki niskaan ja lähteä kohti luukkua, josta talon alle pääsee ryömimään.

Lähdin sinne kuitenkin innoissani ja tietenkin kamera kaulassa keikkuen.

Raskaantyön palkka. Silloin kauan sitten.

Ja olipa siellä vähän sanomalehtisilppua, oisko hiiret ollu asialla.

Ehheh, raskaantyön raatajat olivat tankanneet vähän enemmänkin...

Oli se jännä kattoa, miten ne putket tosiaan siellä lattian alla risteilee.

Iskä hoiti mittaamisen ja miettimisen, mä olin vaa innokas lapsi.

Kuin usein saa ottaa #selfien talon alta?!

Iskääkin moinen tuppas naurattamaan, tai ainaki hymyilyttämään.

Lauantaina sitten päästettiin niin sanotusti piru irti. 

Irrotettiin ensitöiksi ala- ja yläkaapit, samoin uuni ja liesituuletin, allas sai häädön myös, sillä ei ole käyttöä uudessa keittiössä, koska astianpesukoneen jälkeen ei tarvita tuon kokoista jöötiallasta. Noiden lisäksi koputtelin taltalla ja vasaralla loput laatat, haltexit oli tietysti laudoituksen päällä nauloilla, joten kaikki mikä irti lähti, myös lähti - ja niitä nauloja riitti. 

Paljon. 

Ja taltan mä sain halki. Mut se oli jo rikki. 

Ja se hajos vasta lopuksi.

Välillä pidettiin taukoa kenttäkeittiössä eli olkkarissa ja jatkettiin hommia.

Äiti sai tehtäväkseen repiä vanhaa tapettia irti, ja sekin sieltä sitten kaikkineen revittiin ja sotkua riitti siivottavaksi enemmän kuin tarpeeksi.

Ensin irrotettiin ovet, ja vaikkei ne nyt merkittävän painavia olleetkaan, mutta helpotti kuitenkin kun kaapit kannettiin pihalle.

Mitään ei säästetä!

Oli se melkoisen roisia hommaa, repiä vaan kaikki 30 vuotta sitten äidin ja iskän vaivalla laittamat kaapit sun muut. 

Puhumattakaan siitä, kun isänisän kädenjälki tuli esiin niiden alta.

Kun äiti ja iskä tuolloin alkoivat taloa laittamaan yhdessä, ei tänne tullut vielä edes vettä sisälle, eli onhan tuossa ollut hommaa jo silloin.

Timpurin muistiinpanoja sieltä 50-luvun lopusta. 

Kasa haltexia ja jotenkin ihanan autenttiset vaakalaudat.

Ja tässä on suunnitteilla seinien koolaus levytystä varten, jotta saadaan hieman suoremmaksi seinäpintaa edelleen tapetointia ajatellen.

Ei muuten ollut mikään ihan helppo juttu! Tuossa on sekä puu- että kiviseinää, jotka siis vaativat tietysti omanlaisensa välineet ja ruuvit sun muut. Eikä se seinä ollut mitenkään tasaisen suora muuria lukuunottamatta. Ei se kato ollu niin nuukaa silloin, ku sitä taloa timpuri itelleen teki.


Oi että oli ihanaa, kun mummo tuli ilmoittamaan, että hän tekee koko poppoolle makaronilaatikkoa ja kutsuu sitten syömään kun on valmista.

Kyllä kiitos!

Ja olihan se aivan ihanaa päästä hetkeksi istumaan pöydän ääreen nauttimaan oikeaa lämmintä ruokaa, eikä tarvinnut tosiaan kun syödä ja nauttia. 

Ah, meidän ihana mummo <3

Riipastiin me semmonen 10 tunnin päivä, voin sanoa, että juu sauna tuntui aika hemmetin herkulliselta tuon päivän päätteeksi. 

Kyllä siellä tuli hetki maattua selällään jalat katossa :D

Sellanen päivä se ystävänpäivä! :)

Keittiöremppaa Vol 1

Aiemmassa postauksessa esittelin uuden keittiön suunnitelman. Siihen on tullut pieniä muutoksia, mutta vain positiivisia sellaisia. 

Niistä kuitenkin myöhemmin, sillä nyt haluan esitellä, millainen keittiö meillä oli ennen tämän urakan aloitusta.

Liikaa kaikkea, liian vähän tasotilaa.

30 vuotta vanha keittiö kaipaa kyllä päivitystä!

Vanhempien makuuhuone maalattiin kesällä -13

Puolipaneelit tullaan irrottamaan.

Valtava pöytä kerää valtavasti krääsää :D

... ja vie melkoisesti tilaa!

Sellaiselta täällä näytti vielä viikko sitten, sillä viime torstaina alettiin purkamaan, ensimmäisenä irroitettiin paneelit ja listat, iskä repi myös jonkin verran laattoja välitilasta.

Siinä pientä esimakua tulevista postauksista!

Homma etenee

Kyllä vaan, hommat tosiaankin etenee! 

Viime viikonloppuna tilasin Ikealta uuteen keittiöön kaapit, kodinkoneet, sokkelin, työtason, altaan ja hanan. Äiti oli erityisen innoissaan, ja tietenkin sitä itsekin mietti, että hitsit, nyt ollaan otettu taas askel eteenpäin kohti keittiön päivittämistä 2010-luvulle. 

Tähän vaakasuuntaiseen kaappiin äiti ihastui

Suunnittelijan vapauksin valitsin meille pyöreän altaan

Tämä vaakasuuntaisen kaapin alle, ja korit tietysti äidin lempivärissä ;)

Päädyin välitilalevyyn laattojen tai lasin sijasta (tämä on 2-puolinen, toinen puoli valkoinen/vaaleanharmaa)

Valkoiset rungot, etusarjat koivuviilua, raikasta ja luonnonläheistä

Valkoinen laminaattityötaso kestää käyttöä

Seinillä on tällä hetkellä puolipaneelin jatkeena kelmeän valkoiseksi maalattu lasikuitutapetti kohokuviolla, ne mahdollisesti maalataan jollain hieman "räväkämmällä" kaiken vaaleuden tasapainoksi. Mahdollisesti jollain sinertävän vihreällä, pitää vielä katsoa yhdessä mun väriviuhkoista, mutta tällaista olin suunnitellut:

tai vastaavasti jos tapetit halutaan päivittää:

Vielä vähän lisää "volaa" 

Näistä äidin oli todella vaikea valita, kumpi olis kivempi, enkä kyllä ihmettele yhtään, itsekin tykästyin molempiin.

Tällä viikolla käytiin iskän kanssa RTV:ltä hakemassa lattiamatto (Tarkett vinyylimatto), joka mukailee lankkulattiaa, sävyltään täyteläisempi ja syvempi, kuin kaapistojen etusarjat.

Kattoon valittiin valkosaarninen panelointi, todella nätti ja tuo taatusti toivottua valoisuutta! 

Samalla reissulla ostettiin myös kylppäriin suihkun seinään tulevat valkoiset kiiltävät peruslaatat. Ihana, miten paljon tilaa tuli, kun purettiin ahdas ja jotenkin kömpelö suihkukaappi veke.

 Ja täytyy kyllä vielä mainita, että mäkin otin ensiaskeleen, mitä tulee oman tulevan kodin kalustukseen, tilasin nimittäin Hobby Hallista erittäin kätevän ja upean sohvapöydän!

Tuossa pöydässä ihastuin juurikin tuohon erittäin fiksuun mekanismiin, sillä kannen saa lukittua työtasoksi, eikä tarvitse pitää läppäriä sylissä tai kurkottella liian matalalle sohvapöydälle selkä vääränä. Ja hei, valkoinen, korkeakiiltoinen, mun silmää hyvinkin suuresti miellyttävä.

Toi sohvaki periaatteessa kelpais... Ja toi lipasto... Ja oikeestaan toi mattoki... 

Jepjep, keittiösysteemit alkaa hahmottumaan ja ihanaa, iskä tuli tän viikon maanantaina mun ja Riian kaveriksi pikkuneidin ekoihin näyttelyharkkoihin, toverinaan tietenkin aina yhtä lungi Jade. 

Alku oli jännää, mutta aika pian sekä pikkuneiti että emäntänsä rentoutui ja homma meni ihan putkeen. Taitaa olla luonnonlahjakkuus toi pentu, ei paha.

Mennään siis toistekin! Ylihuomenna taas kohti Maalahtea ja lämmitettyä hallia.

Ja tiiättekö, huomenna mulla alkaa herkuton helmikuu! 

Näin on. Ihan vaan koska tahtotila on nyt julmettu.

Kuitti ja nukkumaan.