Niin hyvä on olla näin. 

Olla onnellinen, iloinen. 

Rakkautta kuplien, tyytyväisyydestä myhäillen, hymy huulilla, saan mä kulkea, lähes tanssien.

Niin lämmin tunne sydämessä. Se tunne, että nyt on kaikki kohdallaan. Palaset ehkä joskus särkyneet on yhteen jälleen liimaantuneet. 

Uusi elämä, pienoinen hentoinen, kätkee sisäänsä valtavan rakkauden, kullan arvoisen. 

Miten kiitollinen saa taas olla! Elämä kohtelee lempeällä otteella, niin riemuita saan, iloa kanssa läheisteni jakaa.

Ei huoleta syksyn pimenevät illat ei synkät aamut, ei niistä ole kaatamaan, ei mun onneani horjuttamaan! 

Eilen se pieni rakkaus syntyi, pikkuinen Riia.

Se tunne, jonka koin kuullessani sinusta, on jotain, mitä en osannut aavistaa. Hiipi alitajuntaan, sai sydämeeni sykkeen villin, säihkeen silmiin sinisiin, onnenkyyneleet taa luomien, kurkkua kutittamaan. 

Täydellinen olet mulle, ei sinusta luopumaan musta ole, nyt kasva äitisi helmoissa, sisarustesi kanssa huili, telmi ja jekkuja keksi. Pilke silmäkulmaasi etsi.

Oon iloinen, oon onnellinen, ylpeäkin, on mulla syytä monta, niitä en tahdo mä sisälleni hukuttaa. 

Pikkuisen Riian syntymä, rakkaan ystävän upea ja arvokas teko, perheen ja läheisten rakkaus, mielenrauha, hiljalleen syvälle muhun juurtuva itsehyväksyntä. 

Sanoja on välillä vaikea löytää, ne pitää vaan tuntea, jotenkin lauseiksi kokonaisiksi pukea. 

Miten ihanaa on puhua, kuulla ja lukea, tuntea ja kokea! Saada ja antaa, laulaa ja huolta kantaa. 

Miten värisyttää puhuri tuulen, miten lämmittää hehku takkatulen, miten hyväilee musiikin soinnut, miten kieppuu mieli kevyt ja iloinen.