Tässä maassa on ilmeisesti asiat liian hyvin, kun ihmisillä ei tunnu olevan juuri muuta tekemistä kuin puuttua toisten tekemisiin ja arvoihin, ainakin näin olen somessa huomannut.
Korostan, että tämä on omaa, henkilökohtaista pohdintaani, ei syytös tai loukkaus ketään kohtaan. Haluan tällä vain herätellä miettimään, onko se tosiaan oikeutettua puuttua toisen vapauteen tehdä omia valintoja vain siksi, että ne eivät ole edustaneet omia arvojasi?
Ja ei, kukaan ei ole täydellinen, ei myöskään allekirjoittanut.
Mua henkilökohtaisesti ei olisi voinut tänäkään vuonna vähempää kiinnostaa eduskuntavaalit, jos olen ihan rehellinen.
Mun perhe ei perusta politiikasta sen enempää kuin urheilustakaan.
Suomen taistellessa MM lätkän mestaruudesta on pitkälti se ainoa, mikä voi kiinnostaa.
Enkä edelleenkään vähättele eri asioiden tärkeyttä ja merkitystä muille, siitä tässä ei ole kyse.
Mua ei haittaa, jos muut kannattavat politiikassa sitä tätä tai tuota puoluetta, ehdokasta tai päättäjää, antaa vastaavasti muiden halutessaan olla kannattamatta sitä tätä tai tuota puoluetta ilman syyllistämistä tai parjaamista.
Sama koskee uskonnonasioita. Mua ei haittaa, vaikka moni ystävistänikin uskoo Jumalaan. Vastaavasti mua ei voi pakottaa uskomaan tai toimimaan niiden oppien mukaan, joita en edusta tai joita en pidä ominani.
Samoin mulla on ystäviä, jotka on kiinnostuneita politiikasta ja sekin on aivan fine. Ei mulla ole mitään syytä parjata niitä vain, koska se ei ole mun juttuni.
Se voi olla niiden juttu ja hyvä niin, sekään ei ole multa pois.
Se on sitä molemminpuolista kunnioitusta, josta pitää osata pitää kiinni.
Mutta siis joo, käytiin iskän kanssa silti äänestämässä, koska pitäähän sitä vaikuttaa, tuolta sanomalta ei ole voinut välttyä viime viikkoina ennen vaaleja.
Oma ehdokkaani ei tullut valituksi eduskuntaan, voisi siis melkein sanoa, että ei mun ääneni pelastanut Suomea tälläkään kertaa.
Mutta mä vaikutin.
Vaalipäivän jälkeisenä aamuna näin punaista facessa törmätessäni Iltalehden juttuun, joka jo otsikollaan lynkkaa äänestämättä jättäneen Suomen suurimaksi luuseriksi.
ANTEEKSI MITÄ?
Politiikasta ja urheilusta piittaamattomuus tuntuvat olevan tässä maassa syntiä.
Puoli maata saa paskahalvauksen, jos menet ja ilmoitat, ettei kiinnosta.
Koska ethän sä voi sanoa noin. Mutta voinhan, koska sananvapaus.
Ja vastapuoli voi halutessaan haukkua mut siitä hyvästä täydeksi paskaksi, ihan vaan koska mua ei kiinnostanut sama asia kuin häntä, koska sananvapaus.
Kiitos ja ylistys miten hienosti argumentoitu.
En ole paljoa viitsinyt juuri edellä mainituista syistä mainostaa omia kantojani esimerkiksi somessa, koska pari kertaa kun olen, on tullut sellaistakin palautetta ja suorastaan synninpäästö olisi ollut tarpeen. Esimerkiksi silloin kun mua ei suoraansanoen koskettanut Suomen olympialaisissa pärjääminen.
Mä en sano, ettenkö kokisi iloa tai pettymystä, jos maamme edustajat pärjäävät tai eivät pärjää, älkää ymmärtäkö väärin.
Se ei vaan ole elämän ja kuoleman asia mulle.
Mutta koska olen suomalainen, sen pitäisi olla. Tai siltä se monesti tuntuu.
Miksi?
Miksi sitten kuitenkin olisi oltava kiinnostunut esimerkiksi nyt sitten politiikasta tai urheilusta ollakseen oikea suomalainen? Miksi on raivoisasti puututtava yksilön vapauteen kannattaa tai olla kannattamatta jotain puoluetta tai urheilulajia? Entä jos kyseinen henkilö ei vain halua tuoda vaikkapa sitten omia poliittisia ajatuksiaan esiin, koska ei jaksa vääntää kyseisestä asiasta vastapuolen kanssa?
Ja miksi pitää halventaa, syyllistää ja suorastaan alentaa yksilöä, joka ei koe halua vaikuttaa maan asioihin äänellään? Miksi heti nimitetään Suomen suurimmaksi luuseriksi? Sekö kannustaa häntä korjaamaan surkean asenteensa ja parantamaan tapansa ensi vaaleiksi?
Vedotaan siihen, että jos et äänestä et voi valittaa maamme asioista. Eiköhän tässä maassa ole monta asiaa, joista voi valittaa niiden olematta suorassa yhteydessä politiikkaan?
Ja jos perustetaan koko touhu pelkästään tähän, ei sitten olisi esimerkiksi alaikäisillä mitään asiaa valittaa, kun eivät kerran voi vaikuttaa.
Mutta sehän olisi typerää ja jossain määrin lapsellista.
No, itsekin menin siis äänestämään, yhteisön painostuksesta, en puhtaasta halusta vaikuttaa muuhun kuin siihen, ettei ääneni jää käyttämättä taistossa niitä vastaan, joiden en ainakaan halua tämän maan asioista päättävän.
Enkä siis puhu nyt pelkästään politiikan tai urheilun aiheuttamista tunnekuohuista, vaan käsittelen ihmetystäni nimenomaan ihmisten puuttumisesta toistensa elämiin ja päätöksiin.
Toinen asia, josta itse olen lyhyen elämäni aikana saanut kunnon läksytyksen ja saarnan sekä lähes loputtoman jankutuksen lisäksi melkoisen kiihkoraivon päälleni on päätökseni olla hankkimatta omia lapsia.
En ole koskaan halunnut omia lapsia ja seison tämän päätöksen takana edelleen.
Jälleen, miten sen on joltain toiselta pois, jossen halua itselleni elinikäistä vastuuta toisesta ihmisestä?
Miten se on keneltäkään pois paitsi mahdollisesti tältä kyseisen päätöksen tehneeltä henkilöltä?
Ja voihan olla, että seuraavien kymmenen vuoden aikana mieli muuttuu. Sekin on mahdollista. Siihenkin on oikeus.
Ymmärrätte varmasti pointtini tässä?
Tai miten se on keneltäkään pois, jos ei kuulu kirkkoon eikä usko kristillisen tai minkään muunkaan kirkkokunnan edustamiin arvoihin? Toki itsekin noudatan länsimaista, ns kristillistäkin etiikkaa toisen satuttamisesta, varastamisesta jne, mutta ne eivät mielestäni liity uskoon millään lailla.
Tässähän on jo monta maukasta kohtaa, joiden mukaan allekirjoittanut olisi ihan kelvoton ja tarpeeton yksilö tässä maailmassa, vai mitä, vai eikö sittenkään?
Entäs ne ulkonäköseikat? Hyvännäköiset ihmiset menestyvät, saavat parempia töitä, loistavat ihmissuhteillaan, ovat onnellisempia ja vaikka mitä. Mitä median antamaan kuvaan on uskominen.
Mutta nythän eletään melkoista vallankumouksen aikaa, milloin mistäkin tupsahtelee vastalauseita koskien esimerkiksi juuri laihuuden ihannointia.
On provosoivia otsikoita "Tältä näyttää oikea nainen!" "Plus kokoinen malli kohahduttaa..."
Vaateliikkeen mallinuket olivat liian laihoja, toisen liikkeen hankkimat, tukevammat mallinuket aiheuttivat närkästystä.
Niin ja hei sittenhän oli se liian hyväkuntoinen raskaana ollut nainen, joka synnytti terveen lapsen...
Näitähän riittää, you name it.
En ole pitkä ja laiha, en siis kelpaa malliksi.
Mutta kas, voinkin olla onnellinen ja menestyä noista seikoista huolimatta.
En omaa huimaa halua ja tahtotilaa ryhtyäkseni menestyväksi kilpaurheilijaksi, enkä matemaatikoksi puutteellisten laskutaitojeni vuoksi. Eikä minusta ole lääkäriksikään.
Mutta kas, voin silti urheilla pitääkseni itseni terveenä, voin silti pärjätä elämässä ilman huikeaa matemaattista neroutta ja ennen kaikkea, voin auttaa muita ihmisiä olematta lääkäri.
Voin siis olla kunnon kansalainen, äänestin vaaleissa tai en.
Voin siis olla hyvä nainen, tyttöystävä tai vaimo, vaikken hankkisi lapsia.
Voin siis olla hyvä ihminen, elää ja toimia oikein, vaikken uskoisi Jumalaan.
Voin päättää omasta elämästäni loukkaamatta muita ja huolehtia itsestäni.
Toivon, että muutkin voivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti