Älä Laihduta- Päivä.

Tänään vietetään kansainvälistä Älä Laihduta- päivää. 

(International No Diet Day)

Itselle aihe on ollut ajankohtainen vuodesta 2012, jolloin painoa oli reilut 20 kiloa ylimääräistä. Sittemmin laihduttamisesta tuli osa elämää, liian iso ja hallitseva. Ikäänkuin ihmiset tosiaan arvottaisivat mut sen perusteella, paljonko painan, paljonko olen painanut tai paljonko tulen joskus painamaan.

Niin kauan, kun homma ei mene oikeasti sairauden puolelle.

Läheltä on liipannut, ja mulla kesti todella pitkään tajuta, ettei mun suhtautuminen jatkuvaan painonpudotukseen ollutkaan ihan terve. 

Juu, olen uskotellut itselleni olleeni viime keväänä onnellisempi kuin koskaan, koska painoin vähimmillään 58 ja risat. 

"Ihan ookoo muuten, mut hyi omg noi reidet"

Joopa joo.

Olinkohan mä kuitenkaan oikeasti todella onnellinen juuri eronneena (lue jätettynä), periaatteessa kodittomana, murheena millä ja miten kuljen Vaasasta Ilmajoelle tulevan lukuvuoden?

Totta helvetissä oli upeaa katsella itseään peilistä, kun vihdoin huomasi itsekin ne tulokset. 

Toisaalta, vaikka peilistä katsoi takaisin hoikempi nainen, oli läskiä silti tuolla, tuossa, täällä ja tässä ja vähän tuossakin. Ja ne oli saatava pois, niin sitten olisin kaunis ja hyvä ja ah, mitä lie kaikkea muuta.

Vaan kas, kun ei ne lähteneetkään. Miksihän? Syitä on varmasti monia, mutta luulen, että jossain kohtaa lopulta tuon tajutessani tipuin kovaa ja korkealta, koska olin itse määritellyt onneni riippuvaiseksi nimenoman vaa'an lukemasta, ja siitä, että mitä pienempi vaatekoko, sen parempi ihminen. 

Jes. Kuulostaa tosi terveeltä. 

Sitten en tiedä mitä tapahtui, tapahtuiko vaan kesä vai mistä syystä motivaationi putosi ja paino alkoi kiipeämään tasaisen päättäväisesti ylöspäin.

Jossain kohtaa tässä hiljattain älysin, että hetkinen, mikään ei mahdukkaan enää päälle. 

Ihmekös tuo, kun painoa on tullut 10 kiloa takaisin noista "onnen päivistä".

Suorastaan musertavaa kirjoittaa tuo mustana valkoiselle. 

Haluan silti olla rehellinen. 

Tämä on raaka totuus siitä, mitä ihminen voi itselleen tehdä, kun joutuu tuohon laihdutus-kierteeseen.

Toivottavasti edes joku saa tästä irti pointtini ja lakkaa arvottamasta itseään laihtumisen tai laihtumattomuuden mukaan.

Turvotuspäivän jälkeinen aamu. Parempi, mutta yhä hirveä.

Voin sanoa, että on onni ollut kaukana. Ei ole asunut onni täällä, välillä on itketty pari päivää, ahdistuttu niin helvetisti, että ajatukset ovat olleet kaikkea muuta kuin terveitä.

Olen epäonnistunut, pettänyt itseni ja aikalailla muutkin, koska olen tehnyt ties mitä herkkulakkoja ja muita lupauksia julkisesti, kuten esim. uudenvuoden lupaukset ja sitten ne oman pään sisällä ja kotona ääneen mainostetut lupaukset parantaa tapani.

Joopa joo.

Onnekseni mediassa on nykyään myös paljon hyväksyntää, kampanjoidaan laihuuden (sairaalloista) ihannointia ja painotetaan, ettei onni ole vaa'asta tai vaatekoosta kiinni. 

Ei sen pitäisikään olla.

Mutta tiedättekö, siitä on aivan helvetin vaikea saada kiinni. Koska mä tunnen asiat noin 150% kapasiteetilla. Mikään tunne ei ole mulle "vain tunne", joka menisi hetkessä ohi. Ei ainakaan negatiiviset tunteet. 

Ne musertavat ja syövät hengiltä, ahdistavat ja saavat mielen mustaksi jopa päiviksi. Olen ollut erittäin mukavaa seuraa kotona paasatessani ja haukkuessani itseäni.

Ja jos joku uskaltaakin väittää vastaan, räjähdän kuin atomipommi ja itsetunnonpalasia saa keräillä kasaan kauan.

Pahinta on syyllisyys ja häpeä ja se loputon paha olo, joka purkautuu väsymyksenä ja kiukkuisuutena läheisiini, jotka taatusti tahtovat sanoillaan ja tuellaan kaikkea muuta kuin pahaa.

Yritän sanoa, että haluaisin parantua tästä laihdutus-pakkomielteestä ja haluaisin oppia tekemään asiat oikein. Syömään oikein. Arvottamaan asiat realistisesti ja lakata syyllistämästä itseäni. 

Oppia täsmäsyömään. 

Oppia olemaan tyytyväinen itseeni joka päivä, eikä vain hyvinä hetkinä. 

Oppia kunnioittamaan ja arvostamaan kroppaani ja olemaan sille armollinen kaiken rääkkäyksen ja sättimisen jälkeen.

Olen lukenut lähes loputtomiin artikkeleita armollisuudesta ja sallivasta syömisestä, joustavuudesta. 

Joskus asiat eivät ole niin yksinkertaisia.

Tässä pala minun tarinaani siitä, mitä laihduttaminen tekee kropalle ja mielelle.

Siitä joutuu ravitsemusterapiaan ja psykologille.

Niin mukava kuin psykologini onkin, en suosittele hankkiutumaan tähän tilanteeseen.

"Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden." SYLI ry, Syömishäiriöliitto