Eilen oltiin koko perheen voimin elämysmatkalla, nimittäin lähdettiin aamusella ajamaan Ruovedellä pidettävään ryhmänäyttelyyn, joka oli samalla Riian ensimmäinen näyttely.
Matka meni hyvin ja parin stopin kautta löysimme perille Ruoveden urheilukeskukseen, jossa näyttely pidettiin. Opastus oli paikkakunnalla hyvin järjestetty ja helppoa seurata, pisteet siitä!
Paikanpäällä olikin jo melkoinen vilske, kun tapahtuman järjestäjiä ja osallistujia poukkoili kehissä ja niiden ulkopuolella. Bongasimme pian tuttuja ja menimme juttelemaan. Pennulla riitti virtaa kuin pienessä kylässä, pitkän automatkan hyvin levättyään...
Onneksi Riia rauhoittui melko pian ja saatiin ihmetellä kehän tapahtumia vuoroamme odotellessa.
Ei tarvinnut kovin kauaa odottaa, olimme melko hyvin aikataulussa.
Perhosia oli mahassa ihan reilusti, vatsan täydeltä.
Jännitti kyllä ihan oikeasti neidin ensi esiintyminen oikeassa näyttelyssä.
Ihan turhaan.
Riia oli niin reipas ja kuunteli hyvin, seurasi mua nätisti ja oli pöydälläkin kuin vanha tekijä! Mun sydän oli pakahtua ylpeydestä jo siinä ja lähes silmänräpäykseltä tuntuvan ajan päästä oltiinkin kehässä yhdessä velipoika Hugon kanssa ja otettiin sisaruksista mittaa rodun parhaan pennun valinnassa.
Tällä kertaa kävi niin, että Riia valittiin rotunsa parhaaksi ja sai vielä kunniapalkinnon! Olin aivan puulla päähän lyöty ja aivan rehellisesti luulen, että monttu auki, kun hymyilin ja kiitin tuomaria hämmästyneenä ja yllättyneenä tuloksesta :D
Oi sitä riemun tunnetta! ^^
Riialainen posettaa <3
Rodun parhaan pennun valinta. Miten hieno mamman reipas <3
Ja niin siinä kuulkaa kävi, minun pikku agentti, pippurimuija vei voiton ja sai ROP-tittelin ensimmäisessä näyttelyssään. Velipoika Hugo sai vastaavasti VSP-tittelin, eli oli vastakkaisen sukupuolen paras, ei kyllä yhtään huonosti sekään! <3
Vielä posetukset palkintojen kera :)
Pikku Agentti <3
Kaikki ylläolevat kuvat ovat Marika Piilosen ottamia.
No, kotiin saatiin lähteä siis erittäin hyvillä mielin! *tuuletukset*
Itse ajoin tullessa, joten lähtiessä sain hengähtää ja toimia apukuskina onnellisella kestovirneellä varustettuna.
Matka taittui jälleen hyvin, mutta ihan kommelluksitta ei tietenkään selvitty...
Alavuden ABC:llä poiketessa huomasimme, että pakoputki roikkui niin ikään maata hipoen autonpohjasta.
Hupsista!
Ei muutaku iskä neuvokkaasti laittoi putken mustekalalla kiinni :'D
Siis sellainen kuminen lenkkisysteemi, joka yleensä yhdistetään polkupyörän käyttöesineistöön.
Hihi, mutta kyllä se viritelmä vaan sitten Vaasaan asti piti!
Kotona isot koirat odotti aitauksessa, tietysti riemusta pakahduksissaan <3
Mainio reissu, ja oltiinhan me kaikki kertakaikkisen tyytyväisiä - pakoputki-episodista huolimatta - että tämä tuli koettua! :)
Ai niin ja lisäksi, heti kun alettiin pelipaikalle päästyämme purkamaan tavaroita autosta, iskä onnistui paukauttamaan mua otsaan retkituolilla.
Ai.
Tokikin tämä kävi vahingossa :'D
Reaktioni lieni melko suora lainaus Kiroilevan Siilin vakiolausahduksista parkkipaikalla karjuessani. Aika perussettiä taas Virtasilta.
Niin, ne on aina vähän tuollaisia nuo meidän perheen "elämysmatkat" :D
Mutta! Tästä olikin mahtava aloittaa neidin näyttelytaipale! Seuraavan kerran kipaistaan kehään Miljoona Koirassa, eli suuntaamme Tuuriin kesäkuussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti