tiistai 5. toukokuuta 2015

Toukokuu, vihdoin!

Keväällä on kiva tehdä pieniä uudistuksia, laittaa kotia, vaihtaa tekstiilejä, ostaa pirteän värisiä ja kenties hempeitäkin kevätvaatteita, ostellaan hyvää mieltä vaikka tuoreiden leikkokukkien muodossa tai sitten käydään päivittämässä lookkia, vaikka värjäämällä tukka uuteen uskoon tai sitten voi käydä ihan vaan siistimässä ulos mallistaan kasvanutta kuontaloa.

Mä tein niin.

Ja kyllä kannatti!

Oon jo pidempään halunnu hiljakseen pois tästä lyhyestä mallista, vaikkakin se sopii ihan hyvin, mutta kyllä se kuulkaa alkaa vajaassa viidessä vuodessa pikkuhiljaa kyllästyttämään.

Toki, vaikka sitä lettiä haluaakin kasvattaa, kannattaa sitä välillä silti käydä pätkimässä kuivia latvoja pois. Mitäpä sitä huonoja latvoja enempää venyttämään!

Eli aikalailla extempore katsastin vakio kampaamoni nettiajanvarauksesta ajan, johon oli pari tuntia ja varasin sen!





Vasta kampaamokäynnillä tajusin ihan kunnolla, ettei tuo kasvatuspehko ollut kovin nätti. Hehheh.

Mutta hyvin se oli kasvanut! Viime käynnillä vedettiinkin pituutta pois ihan kunnolla ja uutta pituutta alkoi kasvaa näköjään aika reippaastikin.


4. joulukuuta leikattiin kunnolla kuivaa latvaa pois!

No, millaiseen tulokseen päästiin tällä kertaa?

Day To Day:n taitava Mervi loihti puolessa tunnissa tuosta räjähtäneestä pörröstä naisellisen ja kauniin, mun kasvoilleni erittäin hyvin sopivan mallin.







Lähdin kampaamosta onnellisena, itsevarmana ja tunsin itseni kauniiksi. 

Voiko rahalla ostaa onnea, itsevarmuutta, kauneutta? Voi. 

Ainakin yhdeksi päiväksi.

Nimittäin enhän minä sitä osaa noin nätiksi ite laittaa, osaisinkin! Mutta nyt tukka näyttää taas kivalta suoristamattakin ja ilman sen kummempia muotoilutuotteita. Cutrinin Chooz kihara-ainetta käytän, jos jotain ja hiukan lakkaa päälle, siinäpä se.

Tältä näyttää tukka ilman ammattilaisen puunausta, kihara-aineen innoittamana ja illanpäätteeksi.




Ja sittenhän meillä oli vappu! Vappunahan joka ylioppilaan "kuuluu" käyttää kovalla vaivalla hankittua ylioppilaslakkia.

Kovalla vaivalla... Hehhe. Haettiin mummon kanssa cittarista. 
Peace of cake. 
Okeiokei, piti sitä jonkun verran tsempatakin, että sen lätsän sai lopulta vetää päähänsä. 

Ja saa vetää, joka vappu. 

Tällä kertaakin piti tietysti ottaa se pakollinen lätsäkuva.

Hain inspiraatiota yhdestä ylioppilaskuvastani (kyllä, yli-innokas ja ylpeä mamma halusi niitä seinälle kolme...) ja "kopioin" sen tähän päivään.

Aika hauska idea, vaikka itse sanonkin! 
Oli muuten pikkasen erinäköinen muija kuin viisi vuotta sitten.

Ylioppilas vm 2010

Hattupatsastelun lisäksi nautin tietysti mummon tekemää simaa ja pari rinkeliäkin upposi. Oikein helposti, kuinkas muutenkaan.

Mä en vaan voi käyttää sanaa munkki, kun niissä on reikä keskellä! Munkissa ei oo! :D Tämä lienee tyystin makuasia, mutta mä en syönyt vappumunkkia, vaan rinkeleitä. Piste. 

Ja sitten tuli mulle ihan uusi vappuperinne, kun pääsin iskän kyytiin ja liityttiin perinteiseen moottoripyörien vappuletkaan, joka lähtee Vaasan satamasta, kulkee sieltä läpi keskustan ihmisten kerääntyessä tienvarsille ihailemaan toinen toistaan päheämpiä pärriä. 

Kyllä oli kuulkaa siistiä!

Ihan mahtava kokemus olla osana perinnettä. Ja hei, vitsi kun tuli hyvä mieli pikkulasten vilkuttaessa innoissaan vanhempiensa helmoista. 
Tämä taatusti päheä ja katu-uskottava prätkämimmi huiskutti iloisesti takaisin. 

Ihanat pienet ilahtuivat niin kovin ^^



Iskän rakas Suzuki Bandit <3

Ja hei sitten aivan paras juttu, nimittäin meikämuijan oppari, se o nyt kasassa, kansien välissä ja palautettuna opettajien arvosteltavaksi. JES! Samoin PowerPoint-esitys on valmis esittelytilaisuutta varten ja ohjaava opettaja on nähnyt työstetyn tilan valmiina ja oli siihen tyytyväinen.



Aika hemmetin hyvä fiilis, jahka sen vielä täysin tajuaa.

Hei, ei muuta kuin hyvää, lämmintä ja toivottavasti aurinkoista toukokuun alkua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti