Forget the risk and leave all the negativity behind :)

Mä oon huomannut itessäni mahtavan ominaisuuden, nimittäin hitsi, vähänkö kivaa olla positiivinen! :)
Kuulostaa ehkä hieman pöljältä, mutta en mä oo aina todellakaan ollut tällainen! Kaukana kaukana tästä :D

Oon ihan vastikään älynnyt, miten paljon mahdollisuuksia mullakin on, sillä kyllähän elämä antaa kaikille lähtökohtaisesti mahdollisuudet onnistua, paljon vaan on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, mitä saavuttaa tai jää saavuttamatta.
Tottakai sekin on fakta, että huominen on vasta huomenna, eikä ikinä tiedä, herääkö siihen seuraavaan päivään, näin se vaan on.

Elämän arvostaminen on nostanut päätään mussa itsessänikin vihdoin ihan kunnolla ja pyrin joka ikinen päivä löytämään ja iloitsemaan niistä pienistäkin positiivisista asioista, mitä mulle tapahtuu tai mitä on suunnitteilla :)

Oon myös erittäin mieltynyt lausahdukseen "Never lose hope", näin tuon lauseen facebookissa jonkun lisäämänä kansikuvana ja se vaan iski salamanlailla. Päässä välkkyi ja vilisi aiemmin ajatuksia kuten "mä en enää ikinä löydä ketään, kuka muhun muka voisi rakastua, enhän mä voi kiinnostaa ketään" ynnä muuta aivan posketonta soopaa. Pöh, ihan varmasti löytyy ihminen, joka mieltyy muhun ulkonäöllisesti ja oppii pitämään, jopa rakastamaan myös sitä sisintä olemusta, mikä sykkii tämän spontaanin, herkästi väreilevän pinnan alla. Taatusti, ehkei tänään, ehkei huomenna, ehkei ensi vuonnakaan, mutta mä olen päättänyt olla ressaamatta siitä. Miksi mä tuhlaisin aikaa ja energiaa murehtimaan menneitä tai tulevaa? Kummallekkaan et voi yhtikäs mitään tehdä, joten, why bother?

Palatakseni tuohon sytyttäneeseen tekstiin yllä, ikuistin sen myös iholleni, elämänohjeeksi ja muistutukseksi sellaisiin hetkiin, kun tuntuu, että ei vaan elämä worki. Tuo lausahdus itsessään on niin inspiroiva ja muistuttaa mua olemaan kiitollinen joka hetkestä jona vedän keuhkoihini ilmaa ja jona sydämeni lyö.

Kiitos paljon Joachim @ Fist Of Needles! :)

Mä en vielä tiedä sitä suuntaa, mihin oon menossa, enkä sitä, mitä mä konkreettisesti haluan tehdä vaikka työkseni, jahka valmistun, mutta joitain ideoita toki on syntynyt, eikä ne välttämättä liity ollenkaan tai vain osittain alaan, jota nyt opiskelen. (kai se on osa jonkinsorttista kasvuvaihetta, joka on nyt ottanut tuulta alleen)
Olen huomannut tuon positiivisuuden ja innostuksen olevan myös tämän työssäoppimisen ansiota, kun joka päivä pääsee tekemään ehkei eri asioita, mutta itseä kiinnostavia asioita, saa oppia uutta ja kokee, että ohjaaja haluaa aidosti, että saan tästä työssäoppimisestani mahdollisimman paljon irti (okei, toki asiaan vaikuttanee sekin, että ollaan tuttuja ennestään, reilun kymmenen vuoden ajalta :D ) Siitä huolimatta, musta on huippua kokea, että joku viitsii nähdä vaivaa tällaisen raakileen opettamiseen, sillä koulussa en ole moiseen fiilikseen päässyt, ikävä kyllä.

Ja vitsi, että voikin habittaa! :D tuo mainoslauseen tynkä on päässyt mun ihon alle :D
Mutta ihan oikeasti, onhan se ihan huippuhienoa, että saa asua äidin ja iskän kanssa, mummola tien toisella puolen, mutta mä kaipaan myös sitä omaa soppea, paikkaa, jonka saisin sisustaa ja somistaa lattiasta kattoon niinkuin minä haluan, ilman mitään kompromissejä kenenkään kanssa :D Kuulostaako itsekkäältä? Musta ei ollenkaan :D
Oon nyt ollut pian 4 kuukautta sinkkuna, mikä laskutaitojeni mukaan on ennätyksellinen aika kymmenen vuoden sisään :D lisäksi oon tajunnut, ettei tarvikaan heti olla etsimässä uutta ihmistä, jolle sysätä tätä mun pursuavaa intoa, toisinaan tuskastuttavaa sellaista, vaan mä ihan oikeasti haluan sen oman, ihanan turvasataman itselleni, ihan vain minulle (jahka talous sen sallii)

Tähän taas on vaikuttanut puolestaan hirmuisesti uusi mahtava blogi White Trash Disease, ja sen  kirjoittajan vastikään tekemät remontit 60-luvun kerrostalo kämpässä :D Tajusin hetki sitten, että alan hahmottaa omaa tyyliäni ja makua, mikä on tähänmennessä ollut milloin mitäkin sekalaista ja hei, huipuinta on tajuta, että se on ihan ookoo! Ei omassa kodissa tarvitse todellakaan olla mitään virheetöntä, tyylipuhdasta suuntaa noudattavaa sisustusta, hiiteen kaikki täydellisyydentavoittelu sillä saralla, haluan itselleni täydellisesti sopivan kodin isolla K:lla, en jonkun toisen ihannoimaa, jälleen on hienoa huomata omaavansa itsenäisen ajatttelun taidon :D

Niin ja se tyyli, mikä tällä hetkellä mua kovasti miellyttää on mustavalkoisuus erilaisine muotoine ja kuvioineen, toki väriäkin pitää olla, mutta se ei oo kovin haasteellinen elementti lisättäväksi :D Siis mä ylipäätään pidän kauniista asioista :D Ei se väärin ole, jos silmää miellyttää kauniit asiat, ajatukset, esineet, ihmiset, ei ainakaan musta :)

plain simple but i like it

oon niin rakastunut tähän kuosiin!

Kukin omallat yylillään, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, niin kauan kun ei omilla teoilla tai toimilla satuta tai loukkaa toisia niin  go for it! Oikeasti, sillä ja vain sillä on väliä, mitä mieltä sinä itse olet itsestäsi, arvoistasi, sisustustyylistä, vaatteista tai vaikka hiusten väristä ja kampauksesta :D Niin yksinkertaista se on! :D

Muutamia mukavia lausahduksia loppuun kevennykseksi kaikelle lööperille, jota oon tässä suoltanut :D

A smile is the curve that set's things straight

Surround yourself with things and people that make you happy

Be grateful and cherish the things you have

Don't take anything for granted

Be honestly the person you are or become the person you wish you were



(: 'cause life is good

Vielä on kesää jäljellä... :)

Jep, tuo biisi muutti mun päähän eilen ja palaa soimaan sinne vähän turhan tiheään tahtiin :D Mutta, tottahan se on! Vielä on kesää jäljellä, vaikka loma loppui jo reilu viikko sitten :)

Tosiaan, pieni kuukauden tauko bloggaamisesta, hupsista! Mitä siihen välille sitten mahtui? No, ensinnäkin oltiin Lauran ja Juhan kanssa Turussa kiertelemässä päiväkseltään ja illalla oltiinkin sitten merellä Viking Gracella risteilemässä :P Huippuhyvä reissu! :P Kyllä oli kivaa siitäkin huolimatta, että oli vähän surkee olo koko reissun, ei taida olla maakravun paikka, vaikka meren äärellä kasvanukki :D

Käytiin tosiaan Turussa ensi Hansa korttelissa shoppailemassa ja pitihän mun viedä Lare ja Juhaki sinne Pizzariumiin ja Nuvole Gelateriaan :P Eivät moittineet kyllä yhtään, eli hyvä valinta :)

Laiva oli tosi siisti, hytissä ihanan viileä (kylmä!) ja sielä oli hauska kierrellä, mentiin muutamaan otteeseen vähä eksyksiinki, mutta se oli vaan hauskaa :D Ruuat oli maittavat ja buffetissa tuli kyllä syötyä koko rahan edestä! HUHHUH.

Italialaista jäätelöä jo toisen kerran tälle kesää :P

Yöllä käytiin sitten baarissakin, tarjosin neiti 21v. synttärin kunniaks drinkin myös Lauralle :) Viihdyttiin tanssilattialla jonku aikaa joraamassa ja ai että, olin jo ollu sen tarpeessaki! Nimittäin mikäs sen mahtavampaa kun päästä tuulettumaan kunnolla, eikä mitään väliä, miten pöljältä sielä on näyttäny, ku ei ollu ketää tuttuja + ne muut oli aika vahvassa huppelissa :D

"Nippon" oli hyvää!

Laivalta kun palauduttiin maihin, alkoi kotimatka :) Meikä oli ihan kanttuvei univajeideni kanssa ja nuokuin/koomasin koko matkan... :D
Lopulta kun päästiin Vaasaan, haettiin heti Lauran ja Juhan vauveli Lana mummilasta ja painuttiin kämpille nukkumaan, :) Mä jäin suosista vielä yheksi yöksi sinne, kun iskällä oli arkeen paluu, nii en halunnu keskellä yötä tulla järjestämään kohtausta muutenkin hyvin vahtiville koirille :D


KIITOS IHANAT IHAN HUIPUSTA REISSUSTA! <3



No, mitäs muuta? Ainaki ihanan Jonnan kanssa tullu käytyä kaupungilla  jätskillä, sekä herkuttelemassa frozen yougurtilla uudessa herkkubaarissa Yolossa, (sieltä saa myös smoothieita <3 testattu on ) ja vikalla lomaviikolla vielä pizzalla Rossossa, kiitos sinullekin, olet ihan huippu toveri <3 :)

YOLO! Frozen yougurt <3

Vietin siis oikein mukavan loman rakkaan perheeni ja ystävieni kanssa :) <3 Kiitos kaikki <3

Elämysmatka Lappajärvelle :)

Pyöräilyretki Pikisaareen :)

Lomalla tuli myös luettua, jopa kaksi kirjaa :)

...ja herkuteltua, erittäin reippaasti, hieman liikaakin, ei liene vaikeaa arvata, mikä jäde on mun... Heh!

onneksi edes välillä tuli syötyä oikeinkin! :)

mmmmm namiii

Mun piti palailla tosiaan jo aiemmin näihin kuulumisiin, mutta päätti sanoa sitten tuo vanha läppäri sopimuksensa irti, oli vähän kärähtänyt raukan sisukset... :D No, onneksi sain tilata uuden osamaksulla, kiitos äiti! :)
Nyt kirjoittelenkin ekaa postausta tällä uudella ihanuudella, Asus Transformers Bookilla, tosi kätevä pikku kaveri, josta saa vielä tuon näytön irti tablettikäyttöön :) Oon kovasti tykänny, toki kirjoittaminen näin pienellä koneella vaatii vähän vielä totuttelua :D

Ja sitten avautumista. Oon nimittäin ahdistellu tuon syömis/liikkumisakselin osalta aika paljon, vaikka hyvin tiedän, että lomalla ja kesällä tulee syötyä niin monen muunkin vähän niin ja näin, eikä puntari onneksi ole näyttänyt sellaisia lukemia, kuin vuosi sitten... SILTI. En kuitenkaan halua ottaa mitään totaali lakkoa, koska siitä mulle tulee paha mieli, yritän vaan päästä "mun ei tarvitse syödä herkkuja -tilaan, jossa asennoidun niin, että saan kyllä syödä, mutta  mun ei tarvitse, siitä kun ei tule pahaa mieltä sitten, vaikka menisikin välillä lipsahtamaan urilta.

Eniten ahdistaa ihmisten kuvitelmat mun painosta ja "laihuudesta", jota ei siis ole. Eipä tässä auta ruikutus, takasin ruotuun vaan :) Vaikeinta lienee se, kun on paljon tietoa, muttei taitoa aloittaa oikeaa syömistä.. :/ Oon kyllä juuri tällä kuluneella viikolla ottanut aamupalakseni proteiinilätyn ja siitä olen ollut hyvinkin mielissäni :) Se on hyvää, pitää nälkää, helppo tehdä ja hyväksi mulle :) Oon myös yrittänyt soveltaa syömisiini hyviä vinkkejä, kuten eilen kun teinkin ekaa kertaa niin, että tein ensin salaatin ja kippasin sen lautaselle, reilu puoli lautasta täyttyi heti, sitten vain lämmitin jälkkäri/kahvilautasella ruoaksi muusia, kantarellikastiketta ja pari palaa mureketta :) Hyvin tulin täyteen, muttei ahdistanut, kun näki miten paljon oli sitä salaattia ^^ Jee :)

Pakko tunnustaa, että oon kesällä välillä ollut niin ahdistunut, että oon tosissani pelännyt sairastuvani syömishäiriöön. Sitä kun on nykyään koko ajan niin tapetilla syöminen, fitness, hyvinvointi, liikunta ja kaikki paineet normaalipainoisena olemisesta ovat melkoiset, välillä jopa tuskastuttavan suuret. Toki puhun vain omasta puolestani. En kaipaa mitään jeesusteluja tästä tunnustuksesta, äiti sai jo oikein mukavan kilarihepulin, kun toin itkien nämä huoleni hänen tietoonsa, joten ei pliis toista kohtausta. Oli vaan saatava se pois sydämeltä, en tykkää muutenkaan kantaa asioita painamassa, jossei ole pakko. En siis tosissani usko, että mulla on todellista vaaraa sairastua, mutta joskus sitä herkkänä ihmisenä on hiukan liian ankara itelleen, jolloin rajat hämärtyy ja oma kroppa on se paskin paikka asua. Näin välillä, sen kanssa pitää vaan elää :)




Nojoo takaisin mukavuusalueelle!

Loman loputtua alkoikin suoraan sitten työssäoppiminen tuossa naapurissa Peruste Oy:n ja RePackin parissa :) Oon viihtynyt sielä hyvin! Oon saanut tehdä monipuolisesti erilaisia juttuja, vaikkakin en tokikaan ihan juuri omaan alaan liittyviä, mutta suunnittelu on aina suunnittelua, alasta viis :)
RePackiin voitte tutustua lisää täälä https://www.facebook.com/OriginalRePack?fref=ts

Taiteiden Yönä tämä neiti päätti ottaa ja repäistä ja niinpä ihana iskä kävi heittämässä mut Vaasan yöhön, eksyin sitten Hulluun Pulloon, seurassani työkavereita cittarista :) ja hauskaa oli! (nii ja oli siinä pari muutakin mukavuutta, vaikkei cittarilaisia ollukkaa :D )

Mun työssäoppimiseen on kuulunu nyt myös 4 etäpäivää, joina oon ehtinyt kivasti hoitaa asioita ja myös jonkun verran saanut tehtäviä tehdyksi, piirtäminen ei ookkaan ihan niin helppoa, kun sitä luulis! :D
Pääasia, että yritetty, uutta on tullut opittua ja ensimmäinen tehtävä jo hyvällä mallilla :) Jee!

Etäpäivän agendaa, kuvassa menossa välipala :)

Sellainen kilometripostaus tällä kertaa, nyt mä alan värjääään maman tukkaa ja siirryn siitä sujuvasti muihin mukaviin lauantaipäivän hommeleihin :)

Reissu juttuja :)

Joo-o, on vähän laiskanpuoleista ollut tämä koneella asuilu, ja toisaalta ihan hyvä vaan! :) Toisaalta, on ollut moneenkin otteeseen tarkoitus taas päivitellä, vaikkei mitään maata mullistavaa olekaan oikeastaan tapahtunut :)
Oltiin vuosittaisella koko perheen lomareissulla, tällä kertaa napattiin mukaan vielä suoraan riparilta kotiutunu serkkuni Jami :)
Suuntasimme siis 3. heinäkuuta Alastaroon Nitro Nationals tapahtumaan, eli katsomaan kiihdytysajojen EM-mittelöitä :) Huippua! Tuola viihdyttiin siis torstaista sunnuntaihin, sunnuntai-illalla matkattiin Lietoon ja yövyttiin ZooLandian campingissa :) Maanantaina suunnattiin ihan ensin Turkuun, sielä Turun Linnaan ja kierrettiin se sitten, ai että miten kiintoisaa! Enemmän olisin halunnut kaikkialle mihin ei saanut yleisö mennä :D Ylläri! Mutta opin mä sielä vaikka ja mitä, kuten sen, ettei ne kirjekyyhkyt oikeesti osaa mihkään kummempaan osoitteeseen, ne vaan lentää kotiin! Ja kas, näin sitä oppii uutta! Hih, ja tuo oli siis oppaan lapsille kertomaa... :D Mitä sitte, lapshan mäki vielä oon!
Linnan jälkeen suunnattiin keskustaan, palloiltiin aikamme, kunnes lopulta jätettiin auto parkkihalliin Scandic hotellin kupeeseen :)
Keskustassa mentiin mun suuresti kehumaan Pizzariumiin, jossa käytiin Jopin kanssa viime vuonna :P Ja kyllä kuulkaa italialainen pizza kelpasi itse kullekin reissulaiselle :P Lounaan päälle kierreltiin ja kaarreltiin vähän Hansakorttelia, eli hervotonta ostoskeskushässäkkää, shoppailtiin pikkuisen Seppälässä äipän kanssa, mulle tarttui sieltä ihana korallin värinen paita ^^ Kiertelyn päätteeksi mentiin italialaiseen jäätelöbaariin Nuvelo Gelateriaan, jossa myöskin kävin viime vuonna :) Kyllä ai että mä sanon, namnam!! Suurimmin taisi vaikuttaa matkaajiin Smurffijäätelö :D Sinistä, smurffivaahtokarkeista tehtyä jäätelöä! Vau! :D

Täytyy kyllä sanoa, että on toi oma asuntovaunu vaan kätevä, vaikkakin jo vanha ja raihnainen ressu onkin :)

Eli tähän sitten sen kummempia selittämättä laitan vähän kuvia reissun päältä :)

Torstai-aamuna reissuun lähtö tunnelmissa!

Alastarossa, pelipaikalla siis! Perjantai aamupäivää :)

Roikkumalla minuutin voitti paidan :) Jami ja iskä tietty voittivat molemmat! ;)

104 metriä korkealle pääsi pulittamalla 20€/nassu. Hui kauhee! :D

Vessahuumoria naisten puolelta :D

Muistaakseni kuninkaan sali?

Noi ikkunat! Ihania!

Oli se vaan komea laitos :P

Eikä uudempi osakaan pahalta näyttäny :)

Mun jätskiannos! Stracciatella, limone ja smurffi! :P NAMI

Iskällekin kelpasi :)

Ihan tosi huippureissu oli kaikin puolin! Toki, aina ei ihan kaikki mee niinko Strömsössä ja tällä reissulla inhottavinta lieni täysin armotta paahtanut aurinko, joka onnistui polttamaan meidät kaikki, vaikka varustauduttiin rinteeseen rasvoin, vesipulloin, aurinkolasein ja -varjoin! Siitä huolimatta, päivän päätteeksi uni maittoi, vaikka unikaveri olikin hieman levottoman puoleinen :D Sain jokayö joko koko käden tai käsivarren naamalleni, mutta ei se mitään :D
Mutta joo, ihan huikeeta :) Kiihdytysajoa, metrilakua, pehmistä, jäätelöä, hyvää retkiruokaa, mukavia ihmisiä, maisemia ja ihanat huppari ja paita muistoina, sekä tietty Jamin vähintään miljoona kuvaa, joita en jaksa tänne edes laitella, ne käsitti muutenkin vain moottorilla varustettuja kulkupelejä, joten jääköön laittamatta :)

Mukavan reissun päätteeksi oli tietenkin, kuten aina, ihana palata kotiin :) Koirat oli aivan onneissaan ja Joppi oli ihana ja lämmittänyt meille saunan, tuli lainaamaan mun autoa työmatkoilleen, kun pärrä kaipaa fiksaamista ja osien saaminen ottaa hieman aikaa :)
Kyllä oli ainakin allekirjoittanut reissulainen niin puhki, katki poikki ja pinossa maanantai-iltana, että oksat pois :D


Seuraava reissu lähestyykin jo! :P Nimittäin nyt tulevana lauantaina lähdetään Lauran ja Juhan kanssa Turkuun ja sitten illalla risteilemään Viking Gracella Turku-Tukholma, ollaan ihan intona Lauran kanssa! :P Kiva tapa viettää ihanan Lauran synttäreitä! :)

Palaan toisella kertaa kesäruokakuvien ynnä muiden kuulumisten saralta :)

Kesällä on kivaa (:

Niin on! Vähän mä kaipaisin lisää lämpöä ja vähemmän tuulta niin sitten ois oikeinkin hyvä! :)
Päivät kuluu kauheella vauhdilla ja vilahtaa ohi tosi nopeaan, mutta mä oon nauttinut jälleen yhdestä köyhästä kesästä ihan rennosti ottaen! Kyllä elämä aina jotenkin järjestyy vaikkei rahaa olekaan yhtään mihinkään :D

Kuten muistaakseni jo tuossa taannoin ehkä mainitsin, juhannus meni ihan vaan kotona, eikä haitannut sitten niin yhtään :) Ilmat olivat kamalat, kylmimmillään täälä Vaasan perukoilla oltiin 5,9 asteessä lämpösen puolella, ei tullu kuuma! :D Ensi vuonna mä halun sitten viettää juhannusta jonkun tai joidenkin kanssa jossain ulkona, nautiskellen ja siis todellakin bikineissä ENKÄ villasukissa, villahupparissa, villatumpuissa jne... :D Hehee, ei vaan, oli tosi mukavaa silti viettää juhannus "yksin" tai no, perheen kanssa ja tuossa naapurissa eli mummolassa :)
Tuli nautittua hyvistä grillin antimista ja napostellen terveellisempiä herkkuja, ensimmäinen täysin karkiton, suklaaton, jätskitön, kakuton, keksitön ja sokerilimsaton juhannus :D Ja eipä sitä alkoholia mennyt taaskaan tipan vertaa, eikä kyllä tunnu, että oisi mistään jäänyt paitsi :D
Juhannussauna oli ihana, sielä viihdyin oman aikani, mikään saunojatyyppi en ole, koska saunassa ei joko saa henkeä tai sitten mun verenpaine menee niin matalaksi, että tuntuu, jotta sydän pysähtyy... Niin jotenkin se puolisen tuntia on aika maksimi :D

Meillä on niin kaunista ja vihreää täälä, kiitos äidin kukkien ja muiden kasvillisuuksien :) Koiria pitää vaan vähän väliä komentaa pois kukkapenkeistä, jotteivat toisi aivan hirveästi sitä multaa sitten sisälle asti :D
Koirien kanssa onkin aivan ihana leikkiä ja peuhata tuossa omalla pihalla, ei tarvitse pelätä, kun on vihdoin koko tontti aidattu ja porttikin pitää nämä meidän pienet otukset sisäpuolella ja ne ei-toivotut otukset portin ja aidan toisella puolen :)

Oon nauttinut olosta perheen kanssa ja tällä kuluneella viikolla myös paljon kavereiden kanssa olosta, näin myös tosi pitkästä aikaa vanhoja perhetuttujani, ja eilen tulinkin kotiin vasta 12 aikoihin yöllä, hihi, mutta kun aika meni niin nopsaan ja oli niin kiva vaan juoda teetä, höpöttää, kuunnella musaa, käydä hiljaisessa illassa kävellen Subissa ja palata kämpille nauttimaan vielä kuppi kuumaa ja katsomaan vanhaa Clint Eastwoodin leffaa, ihan parhautta eikä kiire minnekään :)

Tänään näkee taas sitten lisää näitä ihania ihmisiä, vähän tuollaista tyttöjen iltaa tiedossa tänään :) Mä niin tykkään! Olen muutenkin tällainen semisosiaalinen ihminen, joten todellakin kaipaan seuraa ja jos sitä ei ole niin kyllä tylsistyn ja pyörin vaan ympyrää kotona :D

Aloitettiin muuten iskän kanssa juoksukoulu maanantaina! :) Facebookkiin siitä jo kirjoitinkin :) Mutta, tosiaan, ekalla viikolla tehdään intervalleina 2 minuuttia juoksua, 1 kävelyä, alku lämmittelynä 10 min reipasta kävelyä, samoin intervallien lopetuksessa 10min reipasta kävelyä :) Huomenna mennään kolmannen kerran, ja maanantaina sitten alkaa 2. viikko, jolloin juoksuosuuteen lisätään minuutti, sama kaava toistuu jälleen 3.- ja 4.-viikoilla :) Ollaan aika intona tästä! :) :D

Juoksukoulun vapaapäivinä oon nyt ajatellut keskittyä kotitreenissä käsiin, vatsaan ja selkään sekä joitain koko kropan harjoituksia teen tietenkin lisäksi, jalat jätän vähäiselle, koska haluan, että ne oikeesti palautuu siitä juoksusta, minä kun en ole ikänä juossut mitenkään säännöllisesti tai aktiivisesti, ei jaloissakaan luonnollisesti ole mitään huippukuntoa ja kestävyyttä :D

Mutta! Sellaista hauskaa tällä kertaa! :)

Paljon asiaa vähästä tai paljosta, miten vaan :D

Varmasti jokainen on jo saanut tarpeekseen sääkeskustelusta, joten riittää, että mä totean käyttäneeni tänään villasukkia ja lämmitelleeni kahdesti käsiäni tulikuumalla kupilla teetä nautiskellessa. Jep, tätä on Suomen kesä! 

OIKEESTI

Muutoinhan on ollut ihan tosi kauniin vihreää ja vehreää, aurinkokin on Vaasaa hellitellyt musta ihan mukavasti :) Viikonloppu meni nopsaan kuten aina, mutta sinnekin mahtui kivoja juttuja, kuten perjantainen shoppailu maman kanssa, perjantain kunniaksi sillon tällön tehdään jotain spesiaalimpaa ruokaa ja niin tehtiin nytkin ja ai että miten hyvää oli! Tein siis perunarieskoille lihaisan täytteen ja kruunasin parilla majoneesilla ja mozzarellajuustoraasteella :) Äiti puolestaan teki sillä välin aivan taivaallisen salaatin :) 

Salaatti maistui näistä äidin ihanista kulhoista erihyvältä!

Lauantain aamupalaa, oijjj <3

Aamupalalla pitää syödä hyvin että jaksaa! :)

Sunnuntaina kävästiin mummon kanssa vähän kaupoilla ja iltapäivästä Joppi tuli moikkaamaan meitä ja siitä oli erityisen riemuissaan tietenkin isin tyttö Jade, joka oli aivan onneissaan <3 Oi niitä pienenpieniä riemunkiljahduksia ja vieterihyppyjä :') Sai neiti vähän erikoiskohtelua, kun käytiin rannassa sitä uittamassa ja heittelemässä lelua veteen, sai pieni uimamaisteri polskia kaikessa rauhassa, mamman kulta-kuutti <3 

Viikonlopun kruunasi kuitenkin leffailta oman pienen perheen kanssa, ja mehän nautittiin siitä - täysin vatsoin! :P 

Nyt on leffaeväät kohdillaan mulla ja mammalla :P

Pienillä oli jo väsy <3

Oon päässyt myös jo kivasti kiinni uuteen treeniini, jonka löysin suomalaisesta blogista Mum On The Run, jonka kirjoittaja asustelee Briteissä, ei muuten oo ollut ihan kovinkaan helppoa! Mutta huomaa, että äkkiä se kroppa alkaa tulla perässä, kun siltä vaan vaatii tarpeeksi ja älyää pitää lepopäivän tai parikin :) Kehitys saisi olla vaan 10kertaa nopeampaa, kun pääkoppa on niin tyhmä, vaaka ja mittanauha vielä tyhmempiä :D Noo, jospa se tästä alkaa sujumaan :) 

Mun on pitäny jo pidemmän aikaa laittaa vähän edistyskuvia, mutku mutku... Kun vaan osaisi olla vertaamatta itteään ammattilaiseen niin ois oikeinkin jees :D

Noh, täältä  pesee! 

Alkutilanne oli siis herätys siitä, ettei elämä VOI jatkua samanlaisena, kun 9.2.2012 terveydenhoitajan vaaka näytti 81,6 kiloa. Miten kovasti voi pieni (siis pituudesta puhuen) ihminen järkyttyä! Hyvä, kun pääsin omin jaloin kävelemään huoneesta. E-pillerien vuosikontrolli paljasti mulle, mitä tulee, kun itsetunto on murusina, pitkä ja raastava parisuhde takana ja kun sitä lopulta lakkaa rakamasta itseänsä,  lohduttautuu syömällä ja jää koukkuun sokerin ja rasvan loputtomaan oravanpyörään. 

Täsmennän vielä, olen 160,5 senttiä pitkä ja pahimmillani painoin siis enemmän kuin 185 senttinen isäni. Terkkari ei haukkunut, mutta varoitti jo vakavan puoleisesta painostani ja siitä pian seuraamista kiusoista, ellen muuttaisi elämäni suuntaa. Siitä se lähti, luojankiitos, aiemminkin olisi ollut hyvä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Ja nyt varoituksen sana, tuolla alempana on kuvia, joissa olen vähissä pukeissa, mutta kun ei sitä vaatteet päällä vaan voi näyttää, että mitä on tässä reippaassa kahdessa ja puolessa vuodessa tapahtunut, joten herkät katsojat, ämpäri viereen tai jotain, heh eh he.

Lähtötilanne olisi helmikuulta -12, mutta mulla ei jostain syystä ole kuvia sieltä! 

Mutta nämä kaverin huhtikuussa -12 ottamat kuvat kyllä kertoo oleellisen!

Joulukuun alku 2013

Tammikuussa 2014 kärvistellään pienempänä juu, mutta edelleen löllönä..  Juhlapyhät ei ainakaan auttaneet...Yäk...

Helmikuussa 2014 ollaan jo huomattavasti paremmalla mallilla, tässä on jo jotain, mitä jännittääkin :)

Toukokuussa mä oon muistaakseni  toisella 30DayShred kierroksella + herkkulakko eteni mallikkaasti :)

Kesäkuun alusta, täytyy sanoa itekin, että ei paha :)

Hommaa riittää, mutta saa olla ylpee, ihan itse, hyvä minä :)

(Aion kiristää vielä hitusen, sillä sitä edelleen riittää, mistä ottaa ja tiedän sen aivan hyvin, joten älkää pliis pliis ihmiset hyvät hokeko, että mä olisin jo laiha, koska sitä mä en ole.

Mulla on reilut kymmenen kiloa normaalia alhaisemman painon ylärajaan, joten anoreksiakaan ei kyllä uhkaa ihan heti huomenna. 

Anteeksi, jos onnistun tällä loukkaamaan ketä tahansa lukijaa, mutta kun kukaan muu ei vaan asu ja elä tässä kropassa kuin minä itse. Tiedän rajat, enkä tavoittele todellakaan mitään langanlaihaa, vaan ihan vain kiinteämpää, vahvempaa  ja terveempää olemusta!)

Sellaisia mietteitä tällä kertaa ja näin, tuloksia tuloksia, päämääriä ja maaleja, mikäs siinä, kuin niitä kohti, omalla painolla ja vauhdilla, eiköhän siitä hyvä tule! Näillä haluan paitsi parantaa omaa näkemystäni itseäni kohtaan myös tsempittää ja rohkaista kaikkia, jotka kamppailevat kroppansa ja pääkoppansa kanssa, aina ei oo helppoa, mutta ei saakaan olla, eihän sitä muuten kasvaisi ja pääsisi eteenpäin! Näin, mä toivotan kaikille oikein mukavaa keskikesän juhlaa, jahka se sieltä sitten saapuu tähän kylmään rakkaaseen kotomaahan se kesäkin, niin sitten olis mukavee! :) 

Olen puhunut ja huojentunut :) <3