Paluu arkeen

Näin sitä ollaan saatu vuoden ensimmäinen kokonainen viikko pikkuhiljaa päätökseensä.

Koulu alkoi keskiviikkona ja onpahan ollut kummallista olla taas noilla käytävillä ja tutussa luokassa, ihanat naiset ympärillä <3

Loppiaisena näin Jonnaa lounaan merkeissä, oikein mikään mukava rafla ei ollut auki ja päätettiinkin pitää kotilounas, vein mukanani kanaa, paprikaa ja persikkaa, tarkoituksena tehdä ruokaisa salaatti. Sellainenhan siitä tuli, ai että kyllä kelpasi! Jälkkäriksi Jonna surautti meille ihanat marjasmoothiet, namnam!

Paluu kouluun ja arkeen on vaatinut hieman ylimääräistä, mutta ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin :) 

Hieman enemmän pitäisi toki nukkua, että jaksaisi paremmin, mutta sitä joutuu vähän vielä opettelemaan... Jotta nukkuisin tarpeeksi, pitäisi pedissä olla jo lähestulkoon ennen yhdeksää. Nousen näet viideltä, heh. 

Ensin pitää päästää koirat pissalle ja sitten pistää vauhdilla aamupala tulille ja sen päälle käydä pesulla ja pukea. 

Lähtöhän tapahtuu hieman ennen puolta seitsemää - enkä halua liiaksi hosua, siitä ei tule kuin kiukkuiseksi!

Kerroin aikaisemmin rehellisesti mun ruoka/syömisahdistuksesta ja sainkin hyvin neuvoja hakeutua ammattilaisen pakeille. Näin tein.

Hoitajalle varasin alunalkaen ajan tarkoituksena hankkia lähete ravitsemusterapeutille, no, hoitaja laittoi vielä eteenpäin lääkärille, joka kyseisen lähetteen sitten pyynnöstäni kirjoitti. 

Joululomalla tuli postissa kirje, jossa kerrottiin, että mulle oli varattu aika. Hienoa, ei muuta kuin aika kalenteriin ja odottamaan. 

Lääkäri kehotti myös varaamaan ajan psykologille ja tein niin. Koska olen alle 25-vuotias, hakeuduin nuorisoasema Klaaraan, joka on kaupungin palveluita ja täten ilmainen.

Maanantaina olin ravitsemusterapeutin vastaanotolla, jossa vierähti tunti kuin siivillä. 

Multa kysyttiin, miten yleensä syön ja kerroin, miten normaalisti olen toiminut - ennen loman lepsuilua. Ravitsemusterapeutti oli tyytyväinen ja kehotti pitäytymään kertomassani ja sovimme, että määrästä ei ainakaan enää pudoteta, kasviksia sen sijaan saa lisätä vapaasti, säännöllisestä aterarytmistä tulisi pitää kiinni. Sovimme myös, että kehitän asennettani joustavammaksi ja sallin itselleni viikonloppuna herkuttelun, kunhan syön arkena ihmisiksi.

Torstaina olin sitten vastaavasti psykologilla ja aika pian hän oli (ystäväni tavoin) sitä mieltä, että syömisahdistus ja -syyllisyys on psyykkistä, pelkkä oire, ei siis syömishäiriötä, jes. Koko juttu on mitä todennäköisimmin traumaperäistä, ja johtunee kiusauskokemuksestani ja lihomisen pelosta. Näitä solmuja lähdetään purkamaan. Samoin aletaan rakentamaan mulle positiivisempaa minäkuvaa, (tällä hetkellä kaikkea muuta) 

Ensimmäinen viikko meni mielestäni hyvin etenkin huomioonottaen, että meillä oli iskän synttärikahvittelut lauantaina. Yleensä nämä on niitä pahoja mörköjä, kun "nyt on erikoispäivä, kyllä nyt voi herkutella", tällä kertaa pidin homman hallinnassa, hyvä tyttö :)

Maraboun keksit jäivät multa maistamatta, eikä harmittanut yhtään

Perjantaina ostin itselleni sen sallitun herkkupäiväni menun, eli 250g irttareita, joita nautiskelin yhdessä nachohässäkästä jääneiden jämätortillasipsien kanssa leffan parissa. Totesin määrän melkein hyväksi, sillä hieman tuli kyllä rehellisesti sanoen ällö olo, tiedän siis karsia ensi kerralla määrän 150 - max 200 grammaan ja kuulostelen kroppaa uudemman kerran. 

Hiljaa hyvä tulee.

Lauantaina söin synttäreillä yhden palan kakkua, muuten en makeaan koskenut. Olin onneksi syönyt lounaaksi kanasalaattia. Sopivan pikkuisia pasteijoita söin kylläkin muutaman ja illalla vielä treenin ja saunan jälkeen iltapalaksi pari yhdessä ihanan kevyen ja samettisen persikkasmoothien kanssa.

Lisäksi lauantaina söin myös perjantaista nachohässäkkää salaatin kanssa, jonka päälle sallin itselleni meidän taloudessa erittäin harvinaisena esiintyvän vanukkaan. 

Ja niin oli meikäläisen viikonlopun herkuttelut herkuteltu.

Nachohässäkkä (pöllin ton nimen Sallalta, hähää) ja salaattia, nam!

En vetänyt överiksi, ja vaikka hieman paha olo tuli, en vetänyt kilareita siitä, enkä ottanut hirveitä paineita syömisistäni.

Lauantaina silti hieman ahdisti, ihan normaalia mulle - muttei välttämättä ihan toivottavaa saati tervettä. 

Ravitsemusterapeutti ilmoitti mun olevan normaalipainossa, (tiedän sen itsekin) mutta salli mun tavoitteeni pudottaa tästä muutaman kilon, joka todennäköisesti on ihan vain nestettä parin kuukauden pelleilystä ruoan suhteen. Pitämällä ateriarytmin kondiksessa, syömällä runsaasti kasviksia ja syömällä muutenkin riittävästi, vettä tankaten, jonkin verran lenkkeillen ja jumpaten pitäisi painon pudota hiljakseen alaspäin, tai vastaavasti ainakin senttien karista ja täten kehon tiivistyä. 

Tähän mä pyrin, siis karsimaan vähän ylimääräistä rasvaa kropasta (vatsa, reidet, peppu) ja kehittämään sen tilalle lihasta, joka sitten osaltaan edesauttaa kroppaa pysymään kunnossa ja kuluttamaan enemmän. 

En siis halua olla laiha läski, mutten myöskään vain laiha, edelleenkään.

Kanasalaatti + pari jämäpasteijaa

Näistä saa nauttia hyvällä omalla tunnolla <3

Koen olevani kaikkea muuta kuin hoikka/ normaalipainoinen ihminen. 

Ilman vaatteita inhotan itseäni todella paljon ja saan ajoittain ahdistus "kohtauksia/puuskia", kun taas hyvinä päivinä, kun vaatteet eivät kinnaa mistään ja mieli on hyvä, näen peilissä aivan eri ihmisen!  

(enkä siis vain luule, vaan vaatteet ja etenkin syksyllä päälläni olleet farkut kyllä paljastavat, että on hieman tullut takapakkia. 

Tämähän on se kovin pala nieltäväksi ja myönnettäväksi, mikä jumalaton häpeä, mikä epäonnistuminen)

Jahka nuo 28" menee puristamatta päälle, on (taas) hyvä (:

Tästä kaikesta voi päätellä, että ammattiapu oli tosiaan tarpeen ja onnekseni jo ensimmäisestä tunnin sessiosta sain valtavasti toivoa ja tarmoa - toivoa ja uskoa, että pääsen tästä yli.

Olkoonkin, että se vie aikaa.

Musta mun ei kuitenkaan tarvitse tyytyä tähän kroppaan ja oloon vain koska olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen, (tätä mulle kokoajan hoetaan) joten nyt vain tekemään ahkerasti töitä ja kohti tavoitetta syömällä fiksusti ja treenaamalla kotona. 

Nyt on kuitenkin onneksi tiedossa, miten toimia, eikä edes tarvitse yrittää etsiä vastausta jälleen uudesta dieetistä, kuten tähänmennessä olen melkein pari vuotta tehnyt.

Eilen kävinkin itsekseni vähän kokeilemassa voimaharjoittelua ennen saunaa, puolisen tuntia kokeilin ja tunnustelin liikkeitä. Iskän kanssa juuri suunniteltiin mulle ns. saliohjelma, ihan näin kotioloissa tehtäväksi.

 Siitä se lähtee, huomenna.

Searching for happiness can't be a sin

Tervetuloa 2015!

Noin vaan!

Däämn, miten nopeasti se sitten taas tuli, oli ja meni. 

Vuodenvaihde.

Taas yksi vuosi takana, ja millainen vuosi se olikaan, aikamoinen kaikenkaikkiaan, vilkaistaanpa vähän, mitä kaikkea siihen sisältyikään.

Tammikuussa oli motivaatio kohdillaan ja jumppasin ahkerasti, koulussa pakerrettiin teemapäivän toteuttamiseksi, ei oikeastaan sen kummempaa, pitkiä ja raskaita päiviä, mutta mahtuihan sinne myös iskän 5-kymppiset, joita juhlistettiin perheen kanssa <3 

Helmikuussa se sitten oli se teemapäivä, oli loppuviimein aikasta siistiä se, hiihtolomalla olinkin perheen luona Vaasassa kipeänä, huomasin myös näin jälkeenpäin, että tuolla helmikuulla tää syömisjuttu on ruvennu lähtemään lapasesta tuon syyllistymisen ja retkahtelun suhteen, auts..

. 

Maaliskuussa fiilistelin Juttaa ja Puolen vuoden Superdieettejä ja Voice Of Finlandia, pelleilin Amwayn kanssa (ei enää ikinä  mukaan mihinkään vastaavaan), mahduin ekaa kertaa koon 36 farkkuihin (juu netistä tilatut ja lienivät reilumpaa kokoa, mutta 36 SILTI).

Huhtikuussa heti alkuun huippufiiliksissä Sami Hedbergin keikalla hyvässä seurassa, olin kova muija ja aloitin herkkulakon, vietin huippuhetkiä luokkalaisten kanssa Kauhajoella, käytiin Jaden kanssa kotinäyttelyssä köyhin tuloksin, tuli täyteen vuosi uudessa koulussa, sekä sitten se päivä, kun todellisuus  nosti päätään ja kertoi mulle, miten tyhmä ja sinisilmäinen oon ollut, kun silloinen avomies (nykyinen poikkis, hehe) muuttui kämppikseksi ja nimettömän sormus jäi korurasiaan.

Murskatappio, Mari vs. Elämä.

Siitäkin päästiin hiljalleen eteenpäin ja toukokuussa vietettiin vappua koko perheen kanssa, mukaanlukien tuo silloinen kämppis, herkkulakko oli upealla mallilla ja olo siltä osin mitä mainioin, paljon Vaasassa hengailua, koulupäivät väheni kovaa kyytiä, aloin valmistelemaan omaa yksiötäni tulevaa muuttoa varten toisaalta haikein mielin, toisaalta innostuneena tulevasta kesästä sinkkuna, vietettiin äitienpäivää ja mummon synttäreitä perheen voimin, vältyin hirvikolarilta ja sain makoisat adrenaliinitärinät, tein emämunauksen ja heitin taas tukkaan punaisen värin, (should know better than that), olin muuten hitonmoisen hyvässä kunnossa, noin niinkun omalla mittapuulla, kävin jälleen Naputtimen kanssa näyttelyssä, ekaa kertaa Miljoona Koirassa, ei sen kummoisempia tuloksia, mutta hyvä fiilis :) Mukana äiti ja iskä <3 Toukokuun viimeisenä sitten muutto takaisin vanhempien luo Vaasaan.

Kesäkuussa aloitin uuden herkkulakon, kalastelin syksylle työssäoppimispaikkaa ja sellainen Vepsäläisestä luvattiinkin, kävin ihanien naisten kanssa piknikillä, käytiin Jopin kanssa sen kaksoisiskon häissä <3 sekä seuraavana päivänä äidin kummipoikien rippijuhlissa, vietin helvetin hyytävää juhannusta kotona, lähinnä mummon ja paapan kanssa hyvistä eväistä nautiskellen, aloitettiinpa myös iskän kanssa juoksukoulu! :P

Heinäkuussa juoksukoulu oli hyvällä mallilla, hellettä riitti, käytiin perheen ja serkkupojan voimin perinteisellä Alastaron reissulla kattomassa kiihdytyskisoja, siinä samassa käytiin myös Turussa, ostin myös ensimmäisen sykemittarini, käytiin elämysmatkalla ex tempore Lappajärvellä äidin, iskän ja koirien kaa, jälleen yhdet rippijuhlat ja kaverin ja tämän äidin synttärit, herkuttelua ja hekottelua siis, toinenkin reissu Turkuun kavereiden kanssa, sieltä myöskin sitten laivalle Viking Gracelle, oli aikasta huippu reissu, vaikkain rahaa paloi liiaksi ja laiva keinutti kauheasti! 

Ja hei, vielä ennen kuun vaihdetta uskalsin uimaan! Parin vuoden talviturkki tuli heitettyä - hyvä minä!

Elokuun alussa alkoikin sitten se eka työssäoppimisjakso, kävin Taiteiden Yössä oikein baarissa muutaman kaverin kanssa, sain hajonneen läppärin tilalle tämän kätevän kapineen, jota voi siis halutessaan käyttää myös tablettina, näin kavereita, erityisen ihana visiitti oli Jennin ja Ollin luo, kun emäntä kestitsi herkullisilla letuilla ^^ niin ja toinen mukava kyläily kohdistui Jalasjärvelle moikkaamaan entistä luokkalaista tämän ihanaan kotiin ja seurahan oli mitä parhainta + tarjoilut, nam.

Varmaan kohokohta oli kuitenkin uusimman tatuoinnin saaminen iholle tsemppaamaan vaikeina aikoina (on muuten auttanut monessa kohtaa), kiitos vain vielä Fist of Needles <3

Syyskuu toi tullessaan Habitare messut, joissa meni työskennellessä pari päivää, Helsinkiin tutustuminen jäi tietty hieman vähäiseksi, mutta muutoin mahtava muutaman päivän reissu pääkaupungissa, kokeilin myös pilatesta, muistaakseni tämä jäi kahten kokeilukertaan... Hups... :D 

Innostuin ja sytyin uudelleen kunnolla kirjoittamiselle, löysin paljon uusia mahtavia bändejä ja erilaista musiikkia, kävin alihankintamessuilla Tampereella, sain uuden puhelimen ja vihdoin oma pieni Riia Riiviö Rimpulainen syntyi <3

Lokakuu oli hyvä aloittaa näkemällä pitkästä aikaa ihania ystäviä pizzan ja kaakaokupposen merkeissä sekä viemällä hyvä ystävä baariin ekaa kertaa, itselläkin oli jo jokunen aika  viime kerrasta vierähtänyt, (Taiteiden Yön jos jättää luvuista, niin kolme vuotta, ohoh) eka työssäoppimisjakso tuli päätökseensä ja lähdin sekä haikein että innokkain mielin viikonlopun viettoon ajatuksena, että maanantaista eteenpäin seuraavat 10 viikkoa olisin Vepsäläisellä, vaan olinkin vain viikon ja palasin takaisin RePackin pariin, jes! Siellä Vepsäläisellä ei vain ollut mulle mitään hommaa, kun en saanut toimia myyjänä, pöh!

Niin ja Vain Elämää <3

Tärkeimpänä tuossa kuussa oli kuitenkin: tasaiseen tahtiin kuvia ja uutisia pennun kasvusta ja kehityksestä <3 

Vuoden pimein kuu, marraskuu, jota kauhulla odotin, koska niin paljon synttäreitä, eli herkuttelua ja sortumisia tiedossa. Jep, sairas mieli jälleen vauhdissa.

Noh, alkuun olikin sitten heti Jopin 25 synttärikahvittelut, onnea vaan ja mukavaa oli, piti kovasti iskän sille tekemästä pv-mopon pienoismallista ja siihen perään olikin sitten mahtava Hesan reissu, jossa sain siis muutaman päivän asua itekseni työssäoppimisohjaajan kämpillä, sitten äidin ja mun synttärit sekä isäinpäivällä perään, tuota taas seurasikin pian serkun ja äitinsä synttärit ja taas herkkua nassuun... Oijoi, miten hyvää ja miten väärin... 

Seuraavat tapahtumat olikin sitten vuoden parhaat, nimittäin 21. päivä haettiin äidin ja iskän kanssa pieni Riia Riialainen kotiin <3 ...oi sitä ihmettelyä ja ihastelua ja onnea ^^

Ja 23. päivä mä sain elämäni rakkauden takaisin ja olin varmaan onnellisimmillani koko kuluneena vuotena <3

Joulukuu menikin sitten edelleen työssäoppien, uuden vanhan kullan kainalossa köllien, pennun kasvua ja kehitystä seuraillen, ihania ystäviä nähden, parit pikkujoulut tuli vietettyä ja syötyä ihan päin persettä näin rehellisesti, mutta onneksi elin samaan aikaan hyvin onnellista aikaa uudessa vanhassa parisuhteessa ja joulu läheni.

Työssäoppiminen loppui, alkoi joululoma, vietettiin joulu perheen kanssa, kullan ja omien tyttöjen kanssa, käytiin kyläilemässä, retkeiltiin ja loppujen lopuksi, vietettiin yhdessä neljäs uusi vuosi, käytiin ravintolassa illallisella, katsottiin leffa ja valettiin tinat, vuodenvaihtuessa sain suukottaa rakastamaani miestä ja todeta, ettei tulevasta vuodesta ainakaan huonompi pitäisi tulla!

Näin! Siinä se oli 2014 meikäläisen näkökulmasta :)

Nyt vain pistämään uudenvuodenlupauksia pikkuhiljaa täytäntöön ja nauttimaan viimeisistä lomapäivistä sekä suunta eteenpäin kohti uusia haasteita.

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2015!

Christmas '14!

Nyt se on tämän vuoden joulukin sitten pikkuhiljaa pidetty :)

Tänään ollaan oltu kullan kanssa kylässä moikkaamassa mun kummisetää perheineen, sekä käyty rapsakalla lenkillä pienen ja isomman hauvavauvan kanssa, sekä napsittu kalkkunaa (ja komeampi osapuoli myös kinkkua), juotu glögiä ja dippailtu piparia kuumaan juomaan, katsottu vanhaa klassikkoleffaa ja oltu vaan.

Ulkona on jo pimeää, mutta aiemmin oli mahtavaa, kun lumen peittämällä pellolla saatiin ihailla, miten aurinko värjäsi mennessään vaaleansinisen taivaan purppuraksi.

Tässä katsaus vielä meidän jouluun, joka sujui oikein mukavasti :)

Aattoaamuna nautiskeltiin aamupalalla riisipuuroa ja joululimppua :) 

Jonkin aikaa sai sulatella tuota herkkuaamiaista sohvalla ja yhden aikaan olikin aika käydä jouluaterialle mummolaan, jonne veimme myös glögiä ja mun sekä poikkiksen leipomaa pätkiskakkua jälkkäriksi.

Olipa tosiaan ihana pukea vähän nätimpää ylle, kaunistautua koruin ja käydä pöydän ääreen koko perheen kera.

Yhden tietyn paketin pyysin saada ennen jouluateriaa, jotta sain sen kaulaa koristamaan ^^

Perunalaatikkoa nokare, samaten porkkanalaatikkoa, ripaus maksalaatikkoa, muutama makoisa siivu kalkkunaa ja toki kinkkuakin maistoin, ihan periaatteesta, mutta kalkkuna maittoi huomattavasti paremmin. Suolaisen herkun kaveriksi kävi mitä mainioimmin sopivan makea variksenmarjahyytelö, sekä lisukkeeksi sieni- peruna- ja punajuurisalaattia. 

Noilla eväillä sitä pärjäsikin hyvänaikaa - etenkin, kun jälkkäriksi nautin vielä 2 viipaletta pätkiskakkua ja palanpainikkeeksi kupin kuumaa glögiä.

Toki kotosalla piti jo vetää jokunen konvehti nassuun, ihan varuiksi, ettei vahingossakaan pääse nälkä yllättämään.

Merry christmas, Love <3

Saunan lämmitessä käytiin hautuumaalla ja vietiin kynttilät isän vanhempien ja pikkuveljen haudalle. 

Olihan sielä kaunista, kun hautuumaa kylpi kynttilöiden ja lyhtyjen tuomassa valomeressä. 

Surullisen kaunista, sanoisin. 

Ja kylmä! 12 astetta purevaa pakkasta.

Hautuumaakäynnin päälle oli sitten lahjojen jako, jee! 

Vähäks siisti kuori! Kiitos muru <3

Lapsuudenkoti aina mukana <3

Melko mahtava saldo, kiitos!!! <3 

Eikä ne koiratkaan jääneet ilman lahjoja tietenkään!

...katraan pienin lieni eniten innoissaan uusista leluista, mutta kyllä luut kelpasi kaikille :D

Lahjojen jakamisen jälkeen ihasteltiin hetken lahjavuorta ja kun äiti ja iskä lähtivät joulusaunaan, alettiin poikkiksen kanssa pistää kamoja kasaan ja tekemään lähtöä Ylistaroon ja viettämään aattoiltaa oman pienen perheemme kesken :)

Saunan lämmössä oli mukava köllötellä ja rentoutua. 

Ei hullumpi joulu! 

Toivottavasti muillakin on ollut mukava ja rentouttava joulu! :)

TJ 5, 10, 17

Tänään jäljellä - mittarit joululoman alkuun, itse jouluun ja vuodenvaihteeseen. 

Aika mukavalta näyttää!

Tässä on nyt vietetty pikkujoulukautta ja oikea The Joulu alkaa vaania jo todellakin ihan nurkan takana. Sitä seuraa vastaavasti yhdessä hujauksessa vuodenvaihde, josta päästäänkin asiaan.

Uudenvuodenlupaukset.

Niiltä ei vaan voi välttyä ja itsekin juuri luin erään bloggaajan pohdintoja, mitä hän yrittää toteuttaa 2015. 

Itse aloin tätä miettimään ja tässä jokunen ajatus.

Vuonna 2015 aion yrityksen ja erehdyksen kautta

* lisätä kasvisten määrää päivittäin, ehkä jopa jonkin asteinen kasvisruokavalio, tai ainakin sen pienimuotoinen kokeilu - ilman sakkoja, vaikka homma tyssäisi tai tulisi hairahduksia

* lisätä liikunnan määrää ja tässä paino liikunnan liittämiselle nimenomaan osaksi arkisia rutiineja, pysyvästi elämänlaatua parantamaan

* tavoitella tasapainoista, sopusuhtaista vartaloa oikeanlaisen ravinnon, liikunnan ja levon kombinaatiolla, sallien itselleni hairhaduksen silloin tällöin

* vähentää stressiä asioista, joihin en voi vaikuttaa

* vähentää negatiivisuutta ja kasvaa ihmisenä 

* opetella arvostamaan ja rakastamaan itseäni kuten arvostan läheisiäni

* viedä kunnialla koulun loppuun ja nauttia valmistujaisista kenties viimeistä kertaa omalla kohdallani

* todella panostaa kirjoittamiseen, sekä kirjoitustaidon kehittämiseen vapaa-ajallani

* hävittää kaikki ehkä jos ja kun - kappaleet vaatekaapistani ja ostaa vain sellaisia, joille todella on käyttöä

* säästää rahaa

* toteuttaa vähintään yhden haaveen

Näillä pitäisi päästä hyvään alkuun.

ja...

Nii kerta. 

Rehellisesti, mun pään sisältä.

Mä oon käynyt tässä parin vuoden aikana pitkän matkan ylipainoisesta normaalipainoiseksi ja pudotin noin vuodessa sen + 20 kiloa. 

No, siitä lähtien kun tuo maaginen normaalipaino on saavutettu, on sen ylläpitämisen eteen saanut tehdä töitä hammasta jatkuvasti purren.

Jossain kohtaa oli pakkomielle saavuttaa tasan 60 kilon rajapyykki. Saavutinkin, ekalla kierroksella yhdeksi päiväksi. Jossain kohtaa alitin senkin ja parhaimmillaan paino on ollut jossain 58 puolella. Sinne pääsy ei todellakaan ole helppoa, ei ainakaan nyt. 

Tuon painon pitäminen jos jokin muuttui pakkomielteeksi, eikä siinä tietenkään pysytty, joka muuttui ahdistukseksi ja inhoksi itseä kohtaan.

Olen siis jo pidemmän aikaa ollut ns. henkisesti läski. En keksi muuta kuvausta tunteelle ja ajoittaiselle toiminnalleni. 

Välillä tavoitteena oli 55 kiloa. Sanomattakin lienee selvää, ettei sinne olla päästy. Jossain kohtaa älysin, ettei se ole siitä vaa'an luvusta vaan olosta ja kehonkoostumuksesta kiinni.

Mutta kun.

Ajatusmalli on jäänyt tuonne kytemään. Oon ollut karkkilakossa, herkkulakossa, onnistuneesti enimmillään mitä, kolmisen kuukautta putkeen? Sortunut ja kamppaillen pitäytynyt taas kuukauden, sortunut jälleen ja taistellut pari kuukautta. Nyt ollaan taas syöksykierteessä huonompaan ja olo on vaihtelevasti hyvinkin kurja. Tai siis mieli. Kroppa voi aika hyvin, peilikuva on se, joka voi huonosti. 

Mutta kun. 

Kroppa ei tunnu tai näytä hyvältä. 

Kokeilin viljatonta, kokeilin pt:n blogissaan julkaisemaa ruokavaliota, yritin maidotonta ja viljatonta.

Tälläkin hetkellä mulla on tunnukset Superdieettiin, jonka ruokavaliota en ole edes yrittänyt noudattaa.

Treeniohjelmaa kylläkin. Yrittänyt. 

Mutta kun.

Luulen, että oon tässä viimeisen vuoden sisään yrittänyt liikaakin.

Jokin ei vaan koko hommassa nappaa. Ehkä se on syksy, ehkä se on pimeys, ehkä se on pikkujoulukausi, ehkä se on väsymystä, ehkä sitä tätä tai tuota tai mitä lie, mutta aikaansaamattomuutta se on pahimmillaan. Laiskuutta.

Missä on motivaatio?

Miksi en halua tarpeeksi voidakseni hyvin?

Enkö pidäkkään itseäni sen arvoisena?

Luulenko jääväni jostain paitsi, jos yrittäisinkin taas palata parempiin ruokailutottumuksiin?

Syönkö kuitenkin oikein, mutta olen liian ankara itselleni jatkuvasti?

Miksi kiellän itseltäni kaiken, tunnen syyllisyyttä, miksi menen kuitenkin ulos syömään kavereiden kanssa, vaikka tiedän, että saan puida tätä jälkikäteen?

Yritin googlata hakusanalla "Opi syömään oikein" jotain ohjeistusta ja löysinkin artikkelin, jossa Patrik Borg kertoo, miten syödä oikein ja että se on helppoa.

Mitenniin helppoa?

Tiedän, miten syödä, mutta miksen sitten saa hommaa pysymään kasassa, vai olenko sairas enkä ymmärrä toimivani jo oikein?

Laiha en ole, enkä ole laihtunut, joten kovin pahassa jamassa en ainakaan vielä ole. Paitsi ehkä psyykkisesti.

Päinvastoin olen mätännyt menemään omasta mielestäni yli äyräiden ja luultavasti siksi puran nyt tätä tunnelatausta pois sydämeltä. 

Syön jotain, sitten iskee syyllisyys, en mä saisi. Sitten puolustelen syömisiäni "kyllä mäkin ansaitsen nauttia elämästä". Seuraavan kerran syön taas ja homma toistuu. 

Taannoin sain poikaystävän ylipuhuttua, kun olin hänen luonaan ensimmäistä kertaa yhteenpaluumme jälkeen ja haettiin irtokarkkeja, joita en ollut syönyt kuukausiin, haettiin myös jäätelöä. Katottiin leffaa ja napsittiin ihan maltillisesti niitä karkkeja ja niitä jäikin.

Mutta kaikessa hiljaisuudessa mä söin niitä sittenkin, kun oli jo ei niin hyvä olo. 

Seuraavana yönä/ aamuna napsin parit karkit, koska kerran jouduin heräämään pennun takia. Ja kun kerran nälkä, äkkiä vähän sokeria, kun heikottaa.

Aamu- ja iltapäivälläkin napsin karkkeja, koska niitä vielä oli.

Ihan vaan koska niitä oli sielä kaapissa jokunen.

Syyllisyys soimasi, mutta käsi vie karkin suuhun ja toisella perään.

Miksi?

Patrik Borgin mukaan makeanhimokin on useimmiten nälkää. Mä syön myös tunnesyistä. Valitettavasti.

Tylsää. Ahdistaa. Väsyttää. Masentaa.

Harmi vaan, että kun noista syistä menee mättämään sokeripitoista höttöä kitusiin, moninkertaistuu nuo luettelemani asiat ja kaupanpäällisiksi tulee oksettava olo - myös henkisesti.

Eilistä joulupostausta kehuttiin, miten se toi hyvää mieltä. 

Tämä tuskin tuo, mutta ihan hyvä lukijoidenkin on tietää, ettei mun elämä todellakaan ole joka päivä mitään hypetystä ja vaaleanpunaisia sydämiä, pelkkää hymyä.

Ravitsemusterapeutille haluaisin mennä, vai tarvitsenko suoraan psykiatria, terapiaa? Shokkihoitoa? Kunnon litsarin poskelle? Hypnoosia? Kunnon niska-perse-otteen? Monoa perseelle? Johtuuko tämä hormoneista? Onko tämä sukurasite? (suvussa on syömishäiriötapaus)

En juo alkoholia, kahvia, en polta tupakkaa, enkä todellakaan ikipäivänä kokeilisi huumeita, mutta sokeri näyttää olevan mun heikkouteni.

Olenko tuomittu elämään elämäni ilman mitään "hyvää"? Vai enkö mä vaan osaa?

Saattaa olla aika raskasta tekstiä, mutta jos tämä aukeaisi jossain määrin, kun tämän lukee useamman kerran ja niinikään ulkopuolisen silmin. 

Loppuviimein, tämä voi olla ihan vain väliaikaista. Ja muutenkin, tämä on vain elämää. 

2 viikkoa jouluun!

Ajatelkaas! Vaivaiset 2 viikkoa ja sitten se on taas täällä, Joulu. 

Tänä vuonnakin vietän joulua, kuten aina, perheen parissa yhdessäolosta nauttien - aina joululahjojen jakoon asti ja sen jälkeen sitten karataan tuon poikaystävän (ja koirien) kanssa hänen kämpille omaan rauhaan.

Musta joulu ei tunnu enää samalta kuin ennen, joskin ei sen ehkä tarvitsekaan tai ole edes tarkoituskaan tuntua. 

Mähän olen jo aikuinen. 

Kyse ei enää ole vain lahjoista, vaan juurikin tuosta rauhoittumisesta ja yhdessäolosta nauttimisesta. 

Ehkä jossain määrin myös hiljentymisestä ja oman perheen seuran arvostamisesta. 

Arvostan kyllä omaa perhettäni, sekä koko lähipiiriä ystävineen muutenkin, mutta onhan se mukava, kun on aikaa rauhoittua ja olla vain. 

Kyllähän tuollainen arsenaali Iittalaakin lämmittäisi mieltä

Olen itse joululahjat hankkinut, niitä kun ei tänä vuonnakaan juuri ole varaa ostaa, eikä musta ole tarvettakaan, aikuisille ihmisille, joilla on jo kaikkea tarpeellista enemmän tai vähemmän riittävästi. Niinkuin ainakin meidän kotona on, oikeinkin riittävästi. Melkeinpä sanoisin, että jossain kohdin saisi ottaa armotta säkin ja nakata osan tavaroista surutta pois tai kiertoon :D

Eilen oltiin äidin kanssa yhdessä jouluostoksilla ja viettämässä vähän laatuaikaa muutenkin kaupungilla ja kotiin palattuamme kuunneltiin niitä oikeita joululauluja, eli lasten joululauluja. Niistä tulee kyllä se aito oikea joulumieli edes hetkeksi. Lumettomuus nimittäin verottaa ainakin meidän perheen joulumieltä melkoisesti. Varmasti näin on muuallakin.

Miten meillä vietetään joulua? 

Ajattelin kertoa vähän meidän joulunvietosta perinteineen :)

Marraskuun puolivälissä - loppupuolella alkaa tekstiilein ja ulkovaloin kodin joulukuntoon tuunaaminen, mistä se koko homma alkaa saada ns. tuulta purjeisiin.

Itse en ole koristellut omaa "yksiötäni" (vanhempieni talon yläkerrassa) mitenkään ja mitä turhia, käyn sielä koirien kanssa vain nukkumassa. Aikani kuluu kotosalla ollessa alakerrassa, lähinnä keittiössä ja lopun aikaa olohuoneessa, siispä nautin äidin kätten jäljistä sisällä - ja vastaavasti ulkona iskän ansiosta pihamme valoloistosta.

Joulun lähestyessä ja veronpalautusten tullessa tilille alkaa viimeistäänkin äidillä olla hoppu lahjojen ostamiselle :D ...Toki hän aloittaa tämän hysterian hyvissä ajoin - mitä suuremmissa määrin nettikauppojen välityksellä. 

Silti on aina kiva saada niitä lahjoja, vaikka niiden hankkiminen toisinaan hieman kiristää mamman pinnaa :D

Itse en juuri joululahjoja stressaa, koska 

a) ei ole varaa juuri niitä hankkia, koska veronpalautuksia tuli sen 30€ 

b) olen ilmoittanut tämän läheisilleni 

ja ennen kaikkea

c) olen kysynyt, mitä kukin haluaa ja hankkinut ne

Itsehän inhoan sitä, kun joku päättää puolestani esim. käyttötavaroissa, mitä haluan kodissani käyttää, siis esim. astioissa jne, koska makuni ei välttämättä ole yksiselitteinen tai täysin vaatimaton, hih ja hups.

Enkä nyt halua kuulostaa ilkeältä ämmältä, mutta ihan rehellisesti, haluan sellaista, mistä pidän ja mitä tulen myös käyttämään, eikä siinä mielestäni ole mitään väärää :)

Esim. Annon Pisaraa on pukki luvannut tuoda ainakin jokusen kipaleen 

Noh, jouluostosten lomassa haettiin tänään jo äidin kanssa muutamat joululaatikot (yök) ja vietiin ne mummolaan pakkaseen, sillä tänä jouluna menemme koko perhe ensimmäistä kertaa historiassa naapuriin, eli mummon ja paapan luo jouluaaton aterialle. Poikkis tietty mukaan. 

Ihana kokoontua yhden pöydän ääreen nauttimaan jouluherkkuja, joihin tosin en oikein tahdo laatikoita laskea. En vaan tykkää, porkkanalaatikko nyt lienee pienin paha :D

Mutta savustettu kalkkuna sen sijaan erilaisten salaattien ja lisukkeiden kanssa tuo jo niinikään veden kielelle. 

Lupasinpa leipoa jälkiruoaksi kakkua ja luulin jo muutaman juustokakkureseptin löytäessäni, että tämä se on, mutta aina löytyi uusi ja sitten vielä viimetteeksi Skyr-rahkasta tehtävä skyr kakku. Eli niinikään juustokakku, hieman paremmalla ravintosisällöllä, joskin voi ja kerma siihenkin kuuluivat. 

Kokeiltiin siis tuota, Skyr mauksi valikoitui vanilja-suklaamuru ja lopputulos oli minusta aika hirveä, liian jotain, vaikkei mitenkään siis imelä ollutkaan. En vaan tykännyt ja lisäksi tulin tosi kipeäksi. 

Enpähän sitten tiedä, menikö jotain pieleen. Ehkä. Ehkä ei. No, sitä ei toista kertaa tässä taloudessa nähdä.

Ei se pahalta näyttänyt

Niih, mitäpä siis jouluherkuksi? Hmm... No mutta sitten välähti, nimittäin pätkiskakku - sopii taatusti hyvin sekä kahvin että glögin kaveriksi! Saa nimittäin luvan sopia, hahaa! :D

Äiti tekee myöskin taatelikakun, jota makustellaan sitten pyhinä, eiköhän nuilla ja pienellä piparisatsilla pärjätä paremmin kuin hyvin.

Tälläistä kuivakakku-tyyppistä on tarkoitus tehdä

Okei, sitten kun lahjat ja ruoat on hankittu, aletaan päästä itse asiaan.

Jouluaattona on tapana aamupäivästä nauttia riisipuuro sekametelisopan kanssa (tämäkin on vähän yök, eikä sitä syö muut kuin äiti ja silti se on pakko tehdä), itse lorautan puuron joukkoon ihan vaan vähäsokerista mehukeittoa ja hyvä tulee. Tai sitten vain kanelia ja makeutusjauhetta. Tänä vuonna tuo tosin saattaakin olla jo aamupalalla nautittavaa, koska olisihan se ehkä vähän hassua syödä ensin kaurapuuroa ja parin kolmen tunnin päästä riisipuuroa :D 

Kuitenkin.

Puuron jälkeen on oleilua ja sulattelua, ja ah, sitten päästään itse jouluaterian pariin. Sinne mummolaan, kaikki yhdessä. 

Moinen kattaus miellyttäisi ainakin mun silmääni

Illalla on joulusauna, jonka lämmetessä tapaamme käydä hautuumaalla viemässä kynttilät isän vanhempien ja pikkuveljen haudalle.

Saunan jälkeen koittaa niinikään päivän toinen h-hetki eli lahjojen jako, joka kyllä taitaa olla yksittäisenä tapahtumana edelleen näin lapsenmielisen lemppari. Onhan se kiva saada ja myöskin antaa, ihastella mitä kukin saa, ottaa valokuvia ja lopulta kärrätä kauheat määrät paperiroskaa (ikävä kyllä) piharoskikseen. Siinäpä se. Sitten koirat ja kamat kasaan ja matkataan sinne Ylistaroon viettämään laatuaikaa kahden.

Mitä luultavimmin sokeritonta vaihtoehtoa tulee nautittua :)

Ja noin, meidän joulutraditio tältä vuodelta lienee sujuvan kutakuinkin yllä kuvaillun mukaisesti, perinteisen kaavan muuttaa oikeastaan vain tuo ateria mummolassa, muutoin kaikki sujunee kuten aina ennenkin :)

Harjoittelua on muuten enää 7 päivää jäljellä, sitten alkaa joululoma!

Sitä ennen on kuitenkin vain 1 kokonainen päivä luokan pikkujouluihin, joita vietetään illastamalla Seinäjoella Pancho Villassa, tulee taatusti ikimuistoinen ilta! :) 

Sinne pitäisi kehittää jotkut kivat, siistit mutta mukavat ja pikkuisen ehkä jouluisatkin kuteet :)

Ainiin, mun pentu on jo niin iso, että sai eilen matolääkkeen ja varasin sille ajan ensimmäisiin rokotuksiinkin :)

Tähän on hyvä päättää tällä kertaa.

Mukavaa joulunodotusta! <3

Jälleen korkea aika päivitellä blogia, valtavalla vauhdilla hujahti sitten marraskuu, ja viime postauksessa ehdin vasta korkkaamaan kyseisen kuun. Huhhuh! 

Kävihän se mielessä useasti, että pitäisi äkkiä päästä tänne taas turinoimaan, mutta sitten sitä oli kaikenlaista, etenkin loppukuusta elämä sai sellaisen erittäin positiivisen käänteen, tai kaksikin. 

Ensinnä, tuo pentu. Se on ihana, se on suloinen, se on pieni ja sievä. 

Se on myös oikea riiviö ja kova tekemään kiusaa ja jää vähänväliä kiinni pahanteosta, mutta on silti maailman söpöin hauvavauva.

Me lähdettiin siis perjantaina 21.11. hakemaan Riiaa kotiin Korpilahdesta, eli täältä Vaasasta sinne on rapiat viitisen tuntia matkaa pausseineen. 

Yhteensä reissunpäällä tuli oltua sellaiset 12 tuntia. 

Pitkä, mutta erittäin onnellinen päivä ^^

 Vauva oli erittäin reipas, nukkui suuren osan matkasta ja toki jonkin verran tuli itkustettua, kun vieraassa sylissä matkasi, mutta enimmäkseen tosiaan nukkui.

Seinäjoella kun pysähdyttiin hetkeksi, tapasi neiti mun luokkakaverini, ihanan Sallan, joka kiisi ABC:lle aikalailla suoraan työharjoittelusta pentua ja mua moikkaamaan :) Olipa ihana nähdä! ^^

Neiti kotiutui tosi hienosti, isot ottivat vastaan kuten olin ajatellutkin, eli äristiin ja näytettiin myrtsiä naamaa, mitä sä tollasen rääpäleen oot menny hakemaan meidän kotiin, pöh. Noh, mitään isompaa rähinää ei tullut, onneksi :) 

Pitkä matka = Kova nälkä

Iltapala upposi neidille vauhdilla ja hyvä niin, taatusti olikin jo nälkä tullut pienelle :) 

Tutustuttiin syömisen ja pihassa ulkoilun ohessa uuteen kotiin ja leikittiinkin, niin reipas pikkuneiti, ei tuntunut olevan moksiskaan. 

Otinpa pienen myös mukaan mummolaan, jossa käymme tosiaan aikalailla päivittäin, tuossa naapurissa tosiaan kun asuvat. Tapasipa tuolla matkalla naapurinkin ja kovasti oli iloissaan ja pusutteli, kuten mummolassakin, niin iloissaan tutkittiin ja häärättiin, paappa leikitti toisen aivan väsyksiin, sepä ei kyllä paljoa loppuviimein vaatinutkaan, ressu pieni :D

Ensimmäinen yö meni hyvin, mitä nyt mä heräsin parin - neljän tunnin välein viemään vauvaa ulos. Alkuun tuli tietysti kauhea huuto, kun ei päässyt sänkyyn, eikä pääsekään, ennenkö osaa sinne itse hypätä ja sittenkin vain luvan kanssa, mutta siihen voi mennä vielä hetki. Jadekaan ei nimittäin aivan vaivatta tohon jenkkisänkyyn joka kerta pääse :D Pitää olla vauhti ja tekniikka kohillaan ;)

Omaksi pediksi kelpasi viltti ja kuvasta puuttuva oma rätti, jossa tutut hajut.

No, jahka päästiin sunnuntaihin, pyysin Jopin käymään ja retkelle, oli nimittäin niin nätti keli ja lunta maassa. Mentiinkin sitten ruuan jälkeen ja otettiin nuo ns. isot koirat mukaan :) 

Ja kas, niin siinä kävi, että löysimme toisemme uudelleen tuona päivänä, upean auringonlaskun aikaan <3 

"Ehkä meidät on vaan tarkoitettu yhteen", oli sanat, jotka viimeistään sulatti mun sydämen totaalisesti. 

Tuon kanssa on vaan niin hyvä olla, se tuntuu oikealta ja hyvältä, mä en kaipaa enempää perusteluja onneen.

Niin sitä toisinaan käy, että rakkaus syttyy uudelleen ja tajuaa, mitä on puuttunut elämästä.

Tällä kertaa osaan arvostaa sitä enemmän ja osaan antaa toiselle tilaa ja omaa rauhaa, elän hetkessä ja kiirehtimättä, nauttien matkasta kohti tuntematonta.

Kolmisen vuotta sitten aloitettiin tuon miehen kanssa ja nyt aloitettiin uudelleen, tavallaan alusta. Ei tää marraskuu aina oo huono, vaikka pimeää onkin. Joskus siihen saattaa tulla valoa ihan arvaamatta. Olenko pikkasen onnellinen <3

Ensimmäinen viikko pennun kanssa kului hienosti ja olihan siinä kerrakseen uutta. Pennun lisääminen arkeen ja siihen totuttelua, ja sitten tosiaan tuohon viikkoon mahtui myös uuden vanhan rakkaan kanssa oleilua, monta mukavaa ja ihanaa hetkeä, valtavan paljon onnea ja kiitollisuutta siitä, mitä oon osakseni saanut. 

Okei, ei ihan joka hetki oo ollut pelkkää unelmaa, yöllisiä heräämisiä, väsymystä, pissaa ja kakkaa, pienen koiran puklua, eli pikkupentu arkea sen syvimmässä olemuksessaan :D 

Mutta, silti en valita. On tuota niin hauska seurata. Ja kyllä se kasvaakin nopeasti!

Että näin, tiivistettynä, maidoton marraskuu meni loppuviimein ihan plörinäksi, mulla diagnosoitiin akne, sain siihen lääkkeet, samalla viikolla sain tuon pikku palleron ja elämäni rakkaus palasi kuvioihin, sorruin herkkuihin pahemman kerran ja olin taas hetken pienessä sokerikoukussa. 


Nyt ollaan siis syömistenkin kannalta takaisin ruodussa, pieni Riialainen on lenkkeillyt jo kolmesti hihnassa meidän muun lauman kanssa, kahdesti ihanissa pikkupikku valjaissaan, ja mä odotan viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Saan sen ihanan miehen taas tänne. Ai niin ja tukka muuttui blondista bruneteksi, siitä oon vähän kahta mieltä, mutta takas ei oo paluuta ja huomenna siihen tulee vielä vähän rakenteellistakin muutosta... 

Ainiin, jee, sain korkata mun eriskummallisen ja upean joulukalenterin, nimittäin jokapäivälle on vuorossa ... teetä! :D Sain synttärilahjaksi ja onhan tuo nyt tosi kiva ja aina aamuisin saan itselleni jonkun ihanan teemaun, tänään se oli piparminttu-meloni :P

Joulukalenterin täydeltä ihanaa teetä!

Mukavaa joulukuun alkua!