Hellurei vaan pitkästä aikaa taas! :) 

Viimeksi kirjoittelin uusista tuulista, nooh, kyllähän siinä oli perää, olin tosiaan viikon Vepsäläisellä harjoittelemassa, mutta, en saanut sielä tehdä sellaisia tehtäviä, joita näytön hyväksytysti läpisaaminen ois vaatinut, joten palasin takaisin RePackin pariin :) 

And yes, it's good to be back! 

Niin se menee, suunnittelet jotain ja kun lähdet sitä toteuttamaan, ei se aina vastaakkaan odotuksia. Näin tällä kertaa :) Vepsäläisellä oli tosi mukava porukka ja olihan se nyt tosi siisti työympäristö, makeita design huonekaluja pitkin myymälää, kyllähän niissä katse lepäsi, mutta muutoin se homma ei sitten vain toimannutkaan.

Noh, ei haittaa yhtään :) Nyt pääsen taas tositoimiin, jotka tosin alkavat heti etäpäivien muodossa :D Ei se kato mitään, onpahan kevyt lasku :) 

Mutta hei, pitkästä aikaa vähän uusia kuvia, on nimittäin tullut jonkin verran lisäiltyä niitä tuonne Instagramin puolelle, joten miksipä ei sitten tännekin, kun kerran tuolla uudella luurilla saa mukavan tasokkaitakin kuvia :) 

Oon muutenkin ollut ensimmäiseen HTC-puhelimeeni tosi tyytyväinen :) Se on hieno, mukava kädessä, siinä on kaikki tarvittavat ominaisuudet, joita pidän tärkeinä ja ennen kaikkea, se ei oo mikään jättiläismäinen halko vaan juurikin mun pieneen käpälään sopivasti istuva ja muotoilultaankin kaunis :) 

Mutta! Niitä kuvia! :) 

Talvi tuli! Varustus kuntoon :)

Ruokavalion laitoin kuntoon viikko sitten maanantaina ja eilen tiistai aamulla ilokseni huomasin, että kropasta oli lähtenyt kaksi kiloa, mitä luultavimmin vain nestettä, mutta huippua silti :) 

Ah, nyt ei tunnu enää pullapitkolta! :D 

Vepsäläisen sisustusillasta nappasin kainalooni Tempurin tyynyn ja BoConceptin ihanat tuikkukipot :)

Annon ihanat Pisara petarit pääsivät pakkauksestaan ja mun unia lämmittämään :)

Pipolle on oikeesti jo käyttöä! :) 

Eilen näin taas Jonnaa, käytiin ihanassa 1 rum och kök- kahvilassa, tuo kuva on nyt viime kerralta, mutta samanlaisen kaakaon join eilenkin, joten saa luvan kelvata! :) 

Mun pieni vauva Riia on jo maistanut kiinteää ruokaa, eli jauhelihaa on päässyt makustelemaan ja oli kuulemmastaan kelvannutkin :) Hieno tyttö! ^^ Pian sille saisikin jo alkaa kattelemaan jonkinsortin pentutaulutinta - ja pantaa, ehkä jotku söpöt pentuvaljaat kanssa :) Odottelen nyt vähän, miten se kasvaa :) Neiti saattaa mahdollisesti jäädä kleiniksi kokonsa perusteella, joten turha hötkyillä varusteiden kanssa yksiä valjaita enempää, mulla nimittäin on jo rinsessalle Hurtan pinkit valjaat - ja hihna, hihiii, en vaan voinut vastustaa! 

Synttärit lähestyy, äidin upea, kaiverruksella varustettu Kalevala korun Suojassa-kaulakoru on paketissa ja hyvässä tallessa, samoin mun toivoma Kalevala korun Sydänsormus, joka tilattiin hyvissä ajoin ja onneksi tuli myös oikean kokoinen :) 

Onhan se tavallaan vähän tylsää, kun sitä yllätysmomenttia ei ole, mutta on se kivempi saada sellainen lahja, josta itse tykkää ja jota sitten myös käyttää / pitää :) 

Mun suklaiset protskumarengit oli ihan täys failure, niistä tuli ihan törkeen kuivia ja mauttomia, ei sitten tehdä marenkeja synttäreille! Perhana vie :D

En aio sielä muutenkaan syödä mitään hyväskää, ihan turha, kun tietää, että joka kerta tulee vaa paha olo ja pöhö päälle! Nyt kun siitä oon huudellut vielä tääläkin, pitää tosissaan sitten kans pitää sanansa! ;) (sehän se idea olikin) :D Hahaa! Mutta hei, oon jo tosi hienosti pitäytynytkin herkuttomuudessani :) Hyvä minä, nimittäin paria poikkeusta lukuunottamatta en oo kajonnut herkkuihin elokuun lopusta :) 

Jee!!! 

Oisko se tältä erää siinä? Vois olla, niin sais mennä kyhäämään lounasta ja pian sitten hakemaan mammaa töistä :) 

Uusia tuulia (:

Joo-oh, kymmenen viikkoa hujahti tuosta noin vaan! Ensimmäinen työssäoppimisjakso loppui perjantaina tuossa naapurissa :) Paljon sai tehdä, monenmoista ja erilaista, myös keittiösuunnittelu saatiin pakettiin :) Toteutus sitten keväämmällä? 

Vielä kerran, olen äärimmäisen kiitollinen koko jaksosta, kiitos! ^^

Jep, maanantaina suoraan uusiin maisemiin ja uusiin hommiin, kun toinen työssäoppimisjakso alkaa Vaasan Vepsäläisellä :) ...Se kun loppuu niin sitten joulu kolkutteleekin jo ovella! Ai vitsit! 

Iik, siihen mennessä meillä jo hääriikin täälä pieni spitzin alku :) 
Neiti on jo reilut 2 viikkoa ja silmätkin auki, hän avasi ne porukasta ensimmäisenä, tuleva mamma on ylpeä :) ^^ 

Lapset 2 viikkoa :) Kuva: Suvi Vesterinen

Riian veli kaipaa vielä omaa kotia, vink vink koiraihmiset ;) 

Uusi puhelin on kanssa sellainen pari viikkoinen, nyt on upea kotelokin suojaamassa uusinta teknistä rakkaudenhedelmääni :) 
Kotelon tilasin MyTrendyPhone.fi-nettikaupasta, hyvä ja edullinen, käykääpä kurkkimassa, mikäli luurinne kaipaa jotain suojakseen, on tuola kyllä paljon muutakin! :)

Kotelo kuin koru, tuumasi äiti :)

Muutenkin on nyt tullut otettua uusia askelia, nimittäin ohhoh, meikäkin loi eilen Instagram-tilin! :D Kauan sitä boikotoinkin, mutta nyt uuden puhelimen ja täten paremman kameran myötä houkutus kasvoi ja eipä sitä paljon tullut mietittyä, näpynäpy ja voilá! :D 

http://instagram.com/virtanenmari/

Semmostakin uutuutta nyt sitten, kun kerta alkaa taas uusi elämänjakso, niin meikäläinen aloittaa huomenna uudella ruokavaliolla, jonka on kynäillyt vaasalainen Aino, personal trainer ja liikunnanohjaaja, hänen blogia on tullut seurattua jo hyvänikaa :) Järkiasiaa ja paljon hyviä vinkkejä :) Suosittelen lukemaan! 

http://a-rou.indiedays.com/

Hyvä muuten kuuluttaa tääläkin, jos meinaa tulla sortumisia ;D 

Ei kyllä mä uskon, että siitä tulee hyvin tuloksia :P Herkkuihin en oo kajonnut, mitä nyt synttäreillä ja kerran kylässä käydessä kaffipöydän antimia hieman maistelin (ihan kohteliaisuudesta vaan, tietty)
Nyt vaan tuntuu, että pakko laittaa syöminen kuntoon ja sitä myöten toi urheilupuoli myös :) Vähän on tullut laiskoteltua taas tällä viikolla, mutta annettakoon se minulle anteeksi :) 

Lauantain herkkuja :)

Lauantaina näin pitkästä aikaa serkkuani, hän pyys mua kahville ja päädyttiin Arnoldsiin, mulle maistui kaakao, lisäksi otettiin herkulliset frozen yougurtit mangokastikkeella, namnam! Eikä ees tarvinnu potea huonoa omaatuntoa, tuo kun ei ole jäätelöä! Vaan jugurttia ;P 

Voi muuten toisaalta olla helpompaakin aloittaa uusi ruokavalio ja tehdä siitä rutiinia, kun nyt alkaa tollainen toisenlainen arki :) 
Kymmeneksi "töihin", pikkusen naapuria kauemmas vieläpä, omat eväät ja myymäläympäristö, pääsee pitkästä aikaa kunnolla asiakaskontaktiin noinkiinkuin face to face ja varmaan se ruotsinkielikin sieltä taas löytyy jostain takaraivon sopukoista :) 

Pitää siis muutenkin vähän ryhdistäytyä, sinne Vepsäläiseen kun ei mennäkään villasukissa ja feikki crocseissa! :D 

Lasit saa kans ottaa taas käyttöön :)

Nojoo! Nyt pitäisi kokeilla, mitä tulee, kun yritän saada aikaan protsku marenkeja! :P Mikäli onnistuu, niitä tarjoillaan mun ja äidin synttäreilläkin marraskuussa :) Sielä on meinaan taas sellastakin juhlahumua sitten, meinaan äidin 5kymppiset ja mun 24v syndet ja isäinpäivä - kaikki samana viikonloppuna :D Heh!

Niin hyvä on olla näin. 

Olla onnellinen, iloinen. 

Rakkautta kuplien, tyytyväisyydestä myhäillen, hymy huulilla, saan mä kulkea, lähes tanssien.

Niin lämmin tunne sydämessä. Se tunne, että nyt on kaikki kohdallaan. Palaset ehkä joskus särkyneet on yhteen jälleen liimaantuneet. 

Uusi elämä, pienoinen hentoinen, kätkee sisäänsä valtavan rakkauden, kullan arvoisen. 

Miten kiitollinen saa taas olla! Elämä kohtelee lempeällä otteella, niin riemuita saan, iloa kanssa läheisteni jakaa.

Ei huoleta syksyn pimenevät illat ei synkät aamut, ei niistä ole kaatamaan, ei mun onneani horjuttamaan! 

Eilen se pieni rakkaus syntyi, pikkuinen Riia.

Se tunne, jonka koin kuullessani sinusta, on jotain, mitä en osannut aavistaa. Hiipi alitajuntaan, sai sydämeeni sykkeen villin, säihkeen silmiin sinisiin, onnenkyyneleet taa luomien, kurkkua kutittamaan. 

Täydellinen olet mulle, ei sinusta luopumaan musta ole, nyt kasva äitisi helmoissa, sisarustesi kanssa huili, telmi ja jekkuja keksi. Pilke silmäkulmaasi etsi.

Oon iloinen, oon onnellinen, ylpeäkin, on mulla syytä monta, niitä en tahdo mä sisälleni hukuttaa. 

Pikkuisen Riian syntymä, rakkaan ystävän upea ja arvokas teko, perheen ja läheisten rakkaus, mielenrauha, hiljalleen syvälle muhun juurtuva itsehyväksyntä. 

Sanoja on välillä vaikea löytää, ne pitää vaan tuntea, jotenkin lauseiksi kokonaisiksi pukea. 

Miten ihanaa on puhua, kuulla ja lukea, tuntea ja kokea! Saada ja antaa, laulaa ja huolta kantaa. 

Miten värisyttää puhuri tuulen, miten lämmittää hehku takkatulen, miten hyväilee musiikin soinnut, miten kieppuu mieli kevyt ja iloinen.

Punaista, vihreää, keltaista ja oranssiakin ikkunastain nään. Ilmassa syksyn tuoksut, taivaalla valkoinen peitto, joka syliinsä sulkee tän maan. 

On kesä hiljaa pois hiipinyt, jälleen lämpöiset päivät vietetyt muistoihin siirtyneet. Tuuli kepeästi liehuttaa viiriä salossa, onni ihmisen on olla elossa ja siinä tunteiden palossa pysähtyä voi hetkeksi, pois mietteet arjesta, heittäytyä haaveissaan jälleen lapseksi. 

Syksy lehtiä jo tiputtelee puista, nurmen kostean saa värikkääksi niin. 

On elo ihmisen kaunis, hauraskin, tunne jokainen vaihtuva, väliaikainen kuin pilven valkoinen hahtuva. Syksy mietteisiin syviin jälleen saa, kutsuu luokseen, houkuttaa, minutkin saloihinsa koukuttaa. 

Vierähtää hetki vain ja poissa on värien loisto, niin se on, seuraavaksi pimeys nielee sisäänsä tän, värien hehkun leikkisän ja sitä hehkua kynttilöin ihminen jäljentää, vaan ei ihmisestä luontoäitiä päihittämään. Sillä silmä kaunein on, kaiken yhteen niittää, voi ihminen vain kiittää, henkeään pidättää, kun jälleen taikojaan tekee, maailman sumuun peittää. Niin kaunis on maa, taivas ja pilvetkin sen. 

Peitto tuo, kirjava niin, hetken meidät sisällään turvassa pitää. 

Syksy herättää mussa haaveilijan, rakastan noita värejä ja niiden elävöittämää maisemaa. Sade saa ilman niin raikkaaksi ja helpoksi hengittää. 

Seesteistä ja kaunista sunnuntaita, nauttikaa ja olkaa onnelliset. Polttakaa kynttilöitä, kääriytykää lämpöisiin viltteihin, rakastakaa puolisoitanne, lapsianne, ystäviänne, perheitänne ja niiden karvaisiakin jäseniä. Syökää hyvin, naurakaa ja iloitkaa, sillä loppuviimein itsehän te onnenne teette.

- Mari -

HABITARE BABY!

Jep, kuten otsikkokin kertoo, sain aivan mahtavan tilaisuuden, kun pääsin työssäoppimaan myöskin Habitare-messuille! :) 
Olin tyypilliseen tapaani enemmän kuin innoissani, kun sain tämän tietooni - sekä samalla hiipi pieni jännitys, sillä mun oli siis määrä lähteä sinne töihin eikä vain kiertelemään ja keräilemään esitteitä :) 

Ja hei, matka Helsinkiin ylipäätään - ihan huippua!

Sain sitten tehtäväksi keksiä kysymyksiä meidän osastolle eksyville messukävijöille :) Nastaa! 

Tiistai aamupäivällä siis hyppäsin ohjaajani kanssa autoon ja siitäpä se matka sitten lähti!
Huristeltiin Helsinkiin muutaman stopin kautta, kun haettiin vielä viimeisiä kamppeita messuille :) 

Illalla käytiin vielä paikanpäällä katsomassa, mihin se oma osasto nousee, Iskun osaston sisällä oltiin, mutta oma alue saatiin mielestäni hyvästä kohtaa käytävän reunalta, koko osaston keskivaiheilta. Messukeskuksessa tapasin myös Petrin, ohjaajani kollegan :) 

Noh, kun hommat olivat messarin osalta selvät, suunnattiin ohjaajani kämpille, jossa pienellä jännityksellä pänttäsin lopullisessa muodossa olevaa 10 kysymyksen haastatteluani :) 

Ruokailut olivat hieman köyhemmät, kun ei ollut jääkaappia, mutta hyvinhän sitä hengissä reissusta selvisi, hehe! :D

Hilpeyttä herättävä aamupala: vettä, tuoremehua, jogurtit ja puolikas korvapuusti per naama

Pakollinen peilikuva ennen lähtöä :D

Kulkulupa check, Let's get ready to rumble!

Keskiviikkona olikin sitten tosiaan ammattilaisten päivä! :) Päästiin messukeskukseen ja auton parkkeerauksen jälkeen ilmenikin melko pian, että oleellisin tekijä, eli esiteltävä tuote (sekä ne mun kysymyspaperit!) olikin kateissa! Hupsista! :D Oltiin laitettu osa tavaroista siis säilöön kaappiin osastolla, joka olikin sitten Iskulaisten toimesta siirretty varastoon, eihän ne tienneet, että meidän kamoja oli sielä :D Voi ei! Onneksi ne sieltä löyty lopulta, pienen pieni kriisi siinä heti aamusta! 

Saatiin lopulta osasto pystyyn ja alettiin jakamaan esitteitä ohikulkeville kävijöille :) Kuuntelin tarkkaan, mitä Petri ja Juha kertoivat ensiesittelyssä olevasta Kaluste RePackista ja keskityin hymyilemään ja tervehtimään asiallisesti ohi kulkevia. Pikkuisen meinasi jännittää meikäläistä :D Siinä sitten hetken keräilin itseäni ja pistin itteni vaan reilusti likoon! Eikä ne ihmiset purreet. Päinvastoin, esitteitä meni reilua vauhtia ja porukka oli todella kiinnostunutta! Jee! Mahtavaa! :) Palaute oli vain ja ainoastaan positiivista, miten hienoa ja antoisaa onkaan työskennellä tolla lailla täysin itselle vieraassa ympäristössä, messuilla, jutella ja esitellä tuotetta ventovieraiden kanssa :) 

Totta se on, sielä on sohva sisällä! 

Mähän olinkin sitten pienen alkujännityksen jälkeen kuin kala vedessä ja vedin valittamatta loppuun saakka, vaikka kroppa huusi hallelujaa kaikesta seisoskelusta, hyvä reipas minä(kin) :D 
Iskulla oli vielä päivän päätteksi osastollaan "bileet", jossa oli buffetpöydät, eli ilmaista juotavaa ja syötävää, nice! Itse en alkoholia juuri käytä, mutta monet nauttivat puna,- valko,- ja kuohuviiniä ruokaisan salaatin ja leipien kaverina. 

Jäätiin koko poppoo sinne tietysti hillumaan vielä, tapasin muuten päivän aikana vielä kolmannenkin RePackin osapuolen, Jonnen.

Iskun piikiin :P

Vitsit, että Hesassa oli jo pimeää! Ja niin paljon kaikkea häppeninkiä vielä myöhään illalla! Vaasa, HÄPEÄ.
Ratikalla seikkailtiin kämpille ja sitten siinä vaatteet vaihtoon ja soittoa äidille, kun Juha ja Petri vielä jäivät vastapäiseen puistoon työasioita puimaan.
Heh, kauheet hehkutukset olivat paikallaan ja äiti oli iloinen lapsen puolesta :)

Torstaina aamupala oli karjalanpiirakan verran monipuolisempi :D

Torstain outfit (:

Torstaina oli sitten kahteen asti vielä ammattilaistenpäivä ja kahdesta eteenpäin ovet olivat avoinna myös yleisölle :) Älyttömän upeaa oli työskennellä, vaikka kroppa kiukutteli vielä eiliseltä, hyvin sitä vaan jaksoi kuitenkin, kun oli niin mieluisaa puuhaa! :) Hommat sujui samaan tapaan kuin edeltävänä päivänä, näytös tasatunnein siitä, miten kaluste RePack puretaan, sielä siis oli koko messujen ajan sisällä Iskun sohva, jotta pystyttiin kunnolla esittelemään tuote. Pojat siis purkasivat ja pakkasivat sohvan pakkaukseen ja ihana Saija Palin kävi spiikkaamassa näytökset :) 

Meidän osasto :)

RePackin pojat :)

Täytyy sanoa, että olin kyllä niin hurmioissa koko messuista, aivan mielettömän upea kokemus ja miten upea yhteishenki Iskun porukalla oli :) Myyjiä ja muuta henkilökuntaa oli osastolla paljon ja kaikki olivat todella mukavia :) 

Tähän Junetin keinutuoliin ihastuin <3

Saatiin tosiaan torstaina kaikki suomenkieliset esitteet jaetuksi, tuotetta kehuttiin valtavasti, palaute oli kaikki positiivista, tuotteesta otettiin kuvia ja eräs nainen, jota haastattelin halusi jopa tviitata siitä! :) Vähänkö upea debyytti kaluste RePackilla! :) Kyllä kelpasi olla edustamassa RePackia ^^ 

Kyllä sain niin hyvillä fiiliksillä lähtä kotia kohti, kaikkensa antaneena ja niin mahtavissa euforioissa, että huhhuh! :D 
Saas nähdä, mitä ensi vuoden Habitare tuo tullessaan.... :D No, siihen on vielä aikaa, mutta tämän vuoden Habbari jää kyllä mieleen erittäin hyvänä  kokemuksena ja lämpimänä muistona kaikista upeista hetkistä :) 

Kiitos ja kumarrus RePackin pojat, että sain tulla ja olla avuksi! :) 


Mikä RePack??

RePack on suomalainen huippuhieno keksintö, yksinkertaisuudessaan uudelleenkäytettävä pakkaus :) 

Tässä tekstissä esittelemäni Kaluste RePack on polypropeenia, jonka sisäpinta on laminoitu, se on siis paitsi kova ja kestävä, likaa ja vettä hylkivä, myös hellävarainen kankaalle, sekä äärimmäisen ergonominen, sillä siinä on 18 kantokahvaa, mistä ottaa kiinni. Pakkauksen purkamiseen ja pakkaamiseen menee vain minuutti ja se on täysin roskaton, fiksua vai mitä? :) 

Tässä vielä linkki Iskun nettisivuille, jossa esittelyä ja samalla voi käydä äänestämässä RePackin puolesta :) Käyhän katsomassa! 

http://www.isku.fi/news/view/etusivu-ajankohtaista

RePackin löytää myös Facebookista!

https://www.facebook.com/OriginalRePack

Sekä tietysti omat viralliset kotisivut

http://www.originalrepack.com

Sinä olet elämän arvoinen, maailma on sinua varten

Reilu viikko sitten kirjoittelin positiivisuudesta ja taisipa siinä nyt joitain muitakin kuulumisia tulla kerrottua :) 

Ensinnä haluan jakaa blogissakin tämän #kutsumua kuvani, mua on koulukiusattu jonkun verran jo ala-asteella, mutta pahin helvetti repesi kyllä yläasteella, jossa sain kuulla sellaiset kolmisen vuotta, miten ruma läski olen. En nyt lähde avaamaan koko vyyhtiä, vaikka kaiken erittäin hyvin edelleen muistankin, haluan vain kannustaa niitä kiusattuja, jotka kamppailevat tuskissaan tällä hetkellä, että kyllä se aika vain parantaa, älä kanna kaunaa, sillä katkeruus ja viha syövät susta parhaat puolet. Nosta pää ylös ja taistele! 

 Onneksi mulla oli ihanat ystäväni (Jonna<3) ja perheeni, jotka tukivat ja kannustivat ja pitivät mut järjissäni :) <3 

Opettele rakastamaan itseäsi

Hymyile, sillä se v*tuttaa niitä kiusaajia eniten

Anna anteeksi, se jos jokin on kiusaajasta sietämätöntä

Olet parempi, ei vaan olet just paras, ihan sellaisena kuin olet!









Sitten iloisempiin asioihin! :) Tänään oli todella kiva harkkapäivä, kun käytiin ohjaajan kanssa tuossa läheisellä ala-asteella (oma vanha kouluni, aww <3) haastattelemassa siivoojia yhtä projektia varten :) Olipas hassua haastatella äitiä ja sen työkaveria :D Mutta kivaa! Eipä mullakaan ole paljon ajatuksia ennen irronnut siivouskärryille ja muille asioille, vaikka tiedänkin, miten raskasta ja arvokasta työtä äiti ja Roosa tekevät :) 

Takaisin toimistolle kun päästiin niin vähän ruokaa massuun ja eikun kirjoittamaan puhtaaksi haastis :) Kivaa vaihtelua! 
Juu ei tällä harkkajaksolla paljoa maanantait tai muutkaan aamut tai päivät paina :D Aina on jotain mukavaa hommaa :) 

Ja sitten yhteen tosi kivaan juttuun vielä, nimittäin jipii, sain perjantaina uuden ulkotakin! Pienestä ne on ulkoilevan ihmisen riemut kiinni :) Pari vanhaa takkia meni mummolle ja yksi sade(tta pitämätön)takki roskiin. On aina kiva, jos tavarasta/vaatteesta on iloa jollekin toiselle, kun ne eivät enää ajaa asiaansa omassa käytössä :) Oman kokoinen takki on sellainen, josta olen haaveillut jo hyvän tovin :) 
Tämä ihanuus löytyi Sportiasta alennuksesta ja olen siihen älyttömän tyytyväinen ^^ Kokeiluunhan se laitettiin heti lauantaina, kun lähdettiin iskän kanssa käymään pyörillä kaupassa ja ah, hyvin istuu, pitää tuulta ja on lämmin! :) 

IHANA RUKKA <3

Niin joo ja sitten vielä polkastiin pyörillä pururadalle ja juoksemaan :P sielä ei tosin ulkotakille tarvetta ollut! Vedettiin ihan kiva reeni taas ja huh että olin poikki sen jälkeen! Onneksi kotimatkalla saa aikalailla vaan rullata, sillä kyllä oli mehut vähissä muijasta kun kaloreita oltiin poltettu sen yhdeksän ja puolisataa :D HEH!

Kotona leivoin jälleen piirakan yleisön pyynnöstä - siis äidin ja iskän :D Joppiki tuli käymään, sillä oli nyt eka oma auto alla, jee! :) 
Piirakkahan oli yllättäen jättimenestys ja eihän sitä jäänyt kuin pieni pala :D  Edes kuvaa en ehinyt siitä ottaa :D 

Lauantaina juhlittiin myös huvila/mökki/saarikauden päättäjäisiä. Mä en juhlinut :D 

Tai kävin kyllä mummolassa kattomassa Voice Kidsin, jotenki vaan teki tiukkaa se Kristan ylitsevuotava hihkumisen meininki :D Viime vuonna en voinu kattoa jakson jaksoa, koska ärsytti :D Ja taas huomaa kasvaneensa! :'D ei ku oikeesti, ihania pieniä laulajia :) 

Illemmalla meidän Ruska-ressua pelotti niin kovaa, että äiti toi sen sisälle, kun koko ajan paukkui ja räsähteli paukut ja raketit sun muut sähikäiset jossain. No, kaveri katteli mun kanssa leffaa ihan tyynenä, kun älysin pukea sille Thundershirtin :) 

Mustista ja Mirristä aikanaan Patelle ostettu, vaan eipä se herralla auttanut! Onneksi Ruskaa auttoi ^^

Pidin myös pienimuotoiset olkkaribileet :D Eli huudatin Spotifyta ja tanssin hulluna, ihan pöhkö tyyppi. Tanssii olohuoneessa koirien kanssa selvinpäin. Ei kyllä oo kaikki muumit laaksossa, eikä oo koskaan ollukkaan :D 
No mut hei! Eipä koiraa pelottanu enää :) 

Sunnuntaina kävin mummon kanssa pienellä shoppailukierroksella tossa Vaasan GW Galleriassa, oli kivaa :) Löyty  parit oikeen yli ihanat ja pirteet rintsikat Lindexistä, olkaimettomat tietty, oon niihin nyt niin ihastunut :) Ei typeriä ja vaikeita olkaimia :) Mähän en voi pitää niitä muuten kun ristikkäin selässä tai sitten halterneck-tyyliin niskassa, se harmi vaan yleensä hankaa kurjasti ja sitten jää kiva punanen jälki ja niska on entistä pahemmin juntturassa :/ Mutta näillä ei sitä ongelmaa ole, voin suositella :) 
Ja koska syksy sieltä taas tulee, nappasin mukaani myös ihanan neulepaidan <3

Yhteensä neljät olkaimettomat + yhet urheilurintsikat ja neule, ei huono saldo! :)

Niin ja jee, oon nyt taas herkuttomalla jaksolla, koska tuli sellainen hyvä mielentila, että päätin jättää herkut pois! :) Ei tehnyt edes mitään mieli, ei ees siis viikonloppuna, jipii ja jeejee hyvä hyvä go go :) :P Menossa päivä nro 5 :) Sovittiin iskän kanssa, että jouluaattona- ja päivänä saa syödä, mut sitten taas ruotuun heti paikalla :) Mieluiten ei nuinakaan, mutta jos sielä sitä suklaata pukki tuo niin... No, sinne on vielä pitkä matka! :) 
Matkani kohti herkutonta, kevyttä hyvän olon tulevaisuutta on jälleen oikealla suunnalla ja hyvällä mallilla :) Whoop whoop! :) 


Pidetään huolta toisistamme, puolustetaan kiusattuja, ollaan itse kiusaamisen yläpuolella, rakastetaan itseämme ja perheitämme, ystäviä ja lemmikkejä, musiikkia ja ... vaatteita :) Sylillinen halauksia kaikille ihanille, sillä vaikka maailmaan mahtuu valtavasti pahuutta, julmuutta ja vääryyttä, mahtuu siihen myös niin halutessamme tavattoman paljon hyvyyttä, iloa, onnea, rakkautta ja naurua, hymyjä ja onnen kyyneleitä :) 

Sellaisin maanantai terveisin tällä kertaa :) 

Forget the risk and leave all the negativity behind :)

Mä oon huomannut itessäni mahtavan ominaisuuden, nimittäin hitsi, vähänkö kivaa olla positiivinen! :)
Kuulostaa ehkä hieman pöljältä, mutta en mä oo aina todellakaan ollut tällainen! Kaukana kaukana tästä :D

Oon ihan vastikään älynnyt, miten paljon mahdollisuuksia mullakin on, sillä kyllähän elämä antaa kaikille lähtökohtaisesti mahdollisuudet onnistua, paljon vaan on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, mitä saavuttaa tai jää saavuttamatta.
Tottakai sekin on fakta, että huominen on vasta huomenna, eikä ikinä tiedä, herääkö siihen seuraavaan päivään, näin se vaan on.

Elämän arvostaminen on nostanut päätään mussa itsessänikin vihdoin ihan kunnolla ja pyrin joka ikinen päivä löytämään ja iloitsemaan niistä pienistäkin positiivisista asioista, mitä mulle tapahtuu tai mitä on suunnitteilla :)

Oon myös erittäin mieltynyt lausahdukseen "Never lose hope", näin tuon lauseen facebookissa jonkun lisäämänä kansikuvana ja se vaan iski salamanlailla. Päässä välkkyi ja vilisi aiemmin ajatuksia kuten "mä en enää ikinä löydä ketään, kuka muhun muka voisi rakastua, enhän mä voi kiinnostaa ketään" ynnä muuta aivan posketonta soopaa. Pöh, ihan varmasti löytyy ihminen, joka mieltyy muhun ulkonäöllisesti ja oppii pitämään, jopa rakastamaan myös sitä sisintä olemusta, mikä sykkii tämän spontaanin, herkästi väreilevän pinnan alla. Taatusti, ehkei tänään, ehkei huomenna, ehkei ensi vuonnakaan, mutta mä olen päättänyt olla ressaamatta siitä. Miksi mä tuhlaisin aikaa ja energiaa murehtimaan menneitä tai tulevaa? Kummallekkaan et voi yhtikäs mitään tehdä, joten, why bother?

Palatakseni tuohon sytyttäneeseen tekstiin yllä, ikuistin sen myös iholleni, elämänohjeeksi ja muistutukseksi sellaisiin hetkiin, kun tuntuu, että ei vaan elämä worki. Tuo lausahdus itsessään on niin inspiroiva ja muistuttaa mua olemaan kiitollinen joka hetkestä jona vedän keuhkoihini ilmaa ja jona sydämeni lyö.

Kiitos paljon Joachim @ Fist Of Needles! :)

Mä en vielä tiedä sitä suuntaa, mihin oon menossa, enkä sitä, mitä mä konkreettisesti haluan tehdä vaikka työkseni, jahka valmistun, mutta joitain ideoita toki on syntynyt, eikä ne välttämättä liity ollenkaan tai vain osittain alaan, jota nyt opiskelen. (kai se on osa jonkinsorttista kasvuvaihetta, joka on nyt ottanut tuulta alleen)
Olen huomannut tuon positiivisuuden ja innostuksen olevan myös tämän työssäoppimisen ansiota, kun joka päivä pääsee tekemään ehkei eri asioita, mutta itseä kiinnostavia asioita, saa oppia uutta ja kokee, että ohjaaja haluaa aidosti, että saan tästä työssäoppimisestani mahdollisimman paljon irti (okei, toki asiaan vaikuttanee sekin, että ollaan tuttuja ennestään, reilun kymmenen vuoden ajalta :D ) Siitä huolimatta, musta on huippua kokea, että joku viitsii nähdä vaivaa tällaisen raakileen opettamiseen, sillä koulussa en ole moiseen fiilikseen päässyt, ikävä kyllä.

Ja vitsi, että voikin habittaa! :D tuo mainoslauseen tynkä on päässyt mun ihon alle :D
Mutta ihan oikeasti, onhan se ihan huippuhienoa, että saa asua äidin ja iskän kanssa, mummola tien toisella puolen, mutta mä kaipaan myös sitä omaa soppea, paikkaa, jonka saisin sisustaa ja somistaa lattiasta kattoon niinkuin minä haluan, ilman mitään kompromissejä kenenkään kanssa :D Kuulostaako itsekkäältä? Musta ei ollenkaan :D
Oon nyt ollut pian 4 kuukautta sinkkuna, mikä laskutaitojeni mukaan on ennätyksellinen aika kymmenen vuoden sisään :D lisäksi oon tajunnut, ettei tarvikaan heti olla etsimässä uutta ihmistä, jolle sysätä tätä mun pursuavaa intoa, toisinaan tuskastuttavaa sellaista, vaan mä ihan oikeasti haluan sen oman, ihanan turvasataman itselleni, ihan vain minulle (jahka talous sen sallii)

Tähän taas on vaikuttanut puolestaan hirmuisesti uusi mahtava blogi White Trash Disease, ja sen  kirjoittajan vastikään tekemät remontit 60-luvun kerrostalo kämpässä :D Tajusin hetki sitten, että alan hahmottaa omaa tyyliäni ja makua, mikä on tähänmennessä ollut milloin mitäkin sekalaista ja hei, huipuinta on tajuta, että se on ihan ookoo! Ei omassa kodissa tarvitse todellakaan olla mitään virheetöntä, tyylipuhdasta suuntaa noudattavaa sisustusta, hiiteen kaikki täydellisyydentavoittelu sillä saralla, haluan itselleni täydellisesti sopivan kodin isolla K:lla, en jonkun toisen ihannoimaa, jälleen on hienoa huomata omaavansa itsenäisen ajatttelun taidon :D

Niin ja se tyyli, mikä tällä hetkellä mua kovasti miellyttää on mustavalkoisuus erilaisine muotoine ja kuvioineen, toki väriäkin pitää olla, mutta se ei oo kovin haasteellinen elementti lisättäväksi :D Siis mä ylipäätään pidän kauniista asioista :D Ei se väärin ole, jos silmää miellyttää kauniit asiat, ajatukset, esineet, ihmiset, ei ainakaan musta :)

plain simple but i like it

oon niin rakastunut tähän kuosiin!

Kukin omallat yylillään, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, niin kauan kun ei omilla teoilla tai toimilla satuta tai loukkaa toisia niin  go for it! Oikeasti, sillä ja vain sillä on väliä, mitä mieltä sinä itse olet itsestäsi, arvoistasi, sisustustyylistä, vaatteista tai vaikka hiusten väristä ja kampauksesta :D Niin yksinkertaista se on! :D

Muutamia mukavia lausahduksia loppuun kevennykseksi kaikelle lööperille, jota oon tässä suoltanut :D

A smile is the curve that set's things straight

Surround yourself with things and people that make you happy

Be grateful and cherish the things you have

Don't take anything for granted

Be honestly the person you are or become the person you wish you were



(: 'cause life is good