Marraskuu

Niinpä, sieltä se marraskuu taas tuli. Vauhdilla.

Marraskuu on moniulotteinen kuukausi, sillä on monta puolta ja se herättää

monia tuntemuksia. 

Viha-rakkaus-suhde. Kestävä sellainen. 

Pimeää. Harmaata. Loskaa. Sadetta. Räntää.

Välissä oli ihan luntakin.

Toisaalta, oli Jopin synttärikahvit, se oli kivaa, sitten olin Hesassa muutaman päivän opettelemassa miten sitä suurkaupungissa pärjätäänkään itsenäisesti. RePackin miehityksestä kaksi oli Ruotsissa messuilla, joten menin auttelemaan toimistolle ja asuttamaan tuon ohjaajani kämppää.  

Sieltä kun kotiuduin, olikin seuraavat juhlat jo ovella. 

Ne äidin 5kymppiset + minun synttärit + isänpäivä. Juhlaa kerrakseen! 

Perjantaina meillä oli siis kaikilla vapaapäivä, ja kahviteltiin ensimmäisten vieraiden kanssa. 

Lauantaina olikin sitten vilskettä sieltä puoli yhdestä ilta kuuteen ja päällekin.

Mukavaa pukea mekkoa päälle ja laittautua. Mukavaa nähdä sellaisiakin ihmisiä, joita harvemmin näkee. 

Jostain syystä, en sitten ottanut yhtäkään kuvaa!

Noh, ei voi mitään.

Mukavaa oli, etten sortunut mihinkään makeaan. Täysin kunnialla en selvinnyt kuitenkaan, kun sorruin makean sijasta noihin suolaisiin tarjottaviin. Ja illemmalla sitten mahtava idea vetää Hesen ruisateria, tuollaista moskaa en ookkaan hetkeen suuhuni pistäny. Eikä tarvi tuota virhettä enää toistaa. Rahanhukka ja morkkis väärästä valinnasta. Jes. Noh, muistetaanpa taas kohtuus ja se paljon puhuttu armollisuus itseä kohtaan.

Tupa oli tosiaan täynnä ja kukkia tuli valtavasti, tarjoiltavat upposi ja puheesorina soljui pitkin päivää. 

Äiti ihastui lahjoihinsa ikihyviksi ja minä sain kauan haaveilemani Kalevalan Sydänsormuksen, se on ihana <3

Tänään oli sitten tuon iskän vuoro. Äiti teki pienen aamupalan ja sen päälle iskä nautiskeli pari palaa mun leipomaa jauhelihapiirasta. 

Mummolassa käytiin paappaa juhlistamassa kahvituksen merkeissä. Minä join teetä ja ihastelin kauniisti koristeltua kakkua sitä kuitenkaan himoitsematta.

Tänään on jotenkin ristiriitainen meininki, niinkun mulla usein sunnuntaisin on.

Masentaa, jotenkin ärsyttää, haluaisi tehdä jotain, mutta mitä. Haluisi mennä koirien kanssa ulos, mutta yäk mikä ilma. Mennään kyllä, jahka iskä on saanut ulkotyönsä tehtyä.

Pitäisi muutenkin ottaa asiaksi tuo liikuntapuoli. En tiedä mitä tapahtui. 

Kesällä mä jumppasin. Mä juoksin. Mä jaksoin juosta. 

En päässy 30 Day Shredissä edes 1-tasoa loppuun kunnialla. En oo juossut pitkiin aikoihin. 

Mäy.

Tekisi mieli sanoa muutama ruma sana. 

Syksy on justiin tätä. Mä kaipaan valoa, iloa, motivaatiota, lämpöäkin. Kosketusta. Hauskanpitoa.

Mikä estää?

No, en kai mä nyt ihan toivoton ole, kun olen jo vähän haaveillut joulustakin! :) 

Ja hei, 21.pv haetaan mun pirpanaiseni kotiin, siinä sitten reality check, se on totta! :D 

Kun masentaa, pitää ravistella ittensä pois siitä ja etsiä asioita, jotka on hyvin! Kuunnellaa musiikkia, josta pitää. Lakata kynnet. Suunnitella joululahjatoiveensa. Pössöttää koirien kanssa :D 

Olla tyytyväinen, että ylipäätään on olemassa. 

Näin.

Pimeyttä arkeen ja vähän valoa siihen pimeyteen (:

Niin se kesä meni menojaan ja ihan virallisesti vieläpä, kun kellot siirrettiin taas talviasetuksille. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että päivät tosissaan lyhenevät ja on oikeasti pimeää. Aikaisemmin. Mikä puolestaan on loistava syy aloittaa kynttilöiden polttaminen - viimeistään nyt :) Itse pidän kynttilöistä ja nautin liekkien tanssin katselusta suuresti, siinä on jotain maagista ja kiehtovaa.

Jostain syystä en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi korkata ihania BoConceptin tuikkukippoja tositoimiin omassa miniyksiössäni (heh, oikeastihan se on vaan mun huone, mutta yksiö jo sanana lieventää kivasti asuntokuumetta), mutta tuolle pitäisi kyllä jo kovasti tehdä jotain! 

Ulkona näkee jo paljon ulkovaloja ja erilaisia, toinen toistaan upeampia lyhtyjä. Meilläkin niitä keikkuu pitkin pihaa tuulessa heiluen.

Synttäreihin on enää reilu viikko, pitäisi varmaan potea jotain ikäkriisiä, mutta miksi turhaan! 24 ikävuotta on älyttömän vähän, jos ihan oikeasti ajatellaan isommassa mittakaavassa! 

Vastahan mä alan heräillä siihen, kuka mä olen ja mitä mä haluan, mistä mä aloitan oman elämän rakentamisen ja milloin musta sitten oikeasti tulee aikuinen, se onkin hyvä kysymys se.

Mähän olen äidin synttärilahja, mutta jos nyt kuitenkin muistaisi vielä koruin ja hajuveden kera sen lisäksi, hehheh! :D Äiti tosiaan täyttää ensi viikon perjantaina 50 ja sitä varten käytiin vähän mummon kanssa ostoksilla menneenä viikonloppuna (:

Päivittäin haaveilen omasta asunnosta, mutta sitten herään todellisuuteen ja siihen, miten upeaa ja helppoa ja stressitöntä on asua kotona. Jahka tämä koulu on käyty, pitää puskea töitä ja kunnolla sittenkin, tahkota rahaa, maksaa velkoja ja lainaa pois, tehdä tilaa sille uuden elämän aloittamiselle. 

Faktahan on, että se oman elämän rakentaminen ei ole ihan niin helppoa aloittaa, kun on paljon tehtäviä hankintoja, kauhea sisustusvimma, mahdollisesti auto, kaksi koiraa ja kas, menojahan ilmaantuu kuin sieniä sateella! Siinä sitä elämän syvintä sisintä ihan itsessään!

Näin sen vissiin kuuluukin olla :) 

Mä en ole syysihminen ja jälleen tajuan syynkin. Väsy. Koska pimeys. Ei meinaa jaksaa millään ja viimeistään kolmen - neljän kieppeillä oon aivan kanttuvei ja silloinhan se alkaa jo hämärtymään päiväkin, etenkin, jos on tuollainen perus tyypillinen, tympeän harmaa sadepäivä kun tänään(kin) oli.

Onneksi on arjen pieniä iloja, kuten vaikkapa eilinen kampaamokäynti :) Ja tämänpäiväinen, joka oli tosin äidin, mutta kuitenkin :)  

Ja sitten on Riia. Pieni pentu senkun kasvaa ja kaunistuu, neiti tulee jo viikkoa päälle kuukauden perjantaina :) Eli sellainen kuukausi, niin saan hakea hänet kotiin! Se, jos jokin on jännää! En mä sitä oikeasti vielä edes tajua, mitä se oikeasti sitten on, mutta eiköhän siinä onnenkyyneleet vierähdä silmäkulmaan, kun tämä tapahtuu :) 

Riian selfie kasvattaja-mami Suvin avustamana :D

I-H-A-N-A!

Näin jo puoli vuotta sinkkuna elelleenä sitä on alannut arvostamaan erilaisia rakkauden muotoja yhä enemmän, kun ei ole sitä perinteistä parisuhdetta, vaan onkin perhe, ystävät ja koirat, sekä rakkaus kauneisiin asioihin ja musiikkiin. Nekin antavat todella paljon, kun ymmärtää ottaa vastaan ja antautua niiden voimauttavalle energialle :)

Tietynlaista rakkautta on myös omasta itsestä huolehtiminen, vaikkapa hemmottelulla, tai mun tapauksessa ruokavalion muuttamisella parempaan suuntaan :) Tämä uusi ruokavalio on edelleen tuntunut todella hyvältä ja uskon, että tämän olon vakiinnuttaminen olisi mitä viisainta! :) 

Sittenpä törmäsin vielä uuteen blogipostaukseen, jossa vaasalainen Aino heitti haasteen pitää maidoton marraskuu! :) Tuohan iski ja kosahti kunnolla, etenkin kun luin, mitä maito saattaa aiheuttaa suurelle osaa ihmisistä. 

Älysin heti montakin kohtaa omasta itsestäni ja lähdenkin täysillä haasteeseen mukaan toiveena parempi olotila, parempi iho ja kenties jälleen hivenen kevyempi ja terveempi kroppa :) 

Teetä, maitorahkaa ja ananasmurskaa, "sokerina pohjalla" cashew-pähkinöitä <3

Ja kyllä, tässä kohtaa tajuan olevani äärimmäisen onnekkaassa asemassa asuessani vanhempieni ruokittavana, sillä maitoa korvaavat tuotteet eivät ole ihan halpoja ja todella tiukalla opiskelijabudjetilla tekisi tosissaan tiukkaa sovittaa niitä kukkarolle sopiviksi. 

Viljattomuus on ainakin osoittautunut todella hyväksi valinnaksi mulla :) Samoin herkuitta oon porskuttanut ongelmitta nyt kaksi kuukautta, tosi hyvä minä! :)

Onnekseni mun vanhemmille on tärkeää, että voin hyvin ja he sekä kannustavat että tukevat mua näissä ruokavalioasioissa. 

Kiitos <3

Hellurei vaan pitkästä aikaa taas! :) 

Viimeksi kirjoittelin uusista tuulista, nooh, kyllähän siinä oli perää, olin tosiaan viikon Vepsäläisellä harjoittelemassa, mutta, en saanut sielä tehdä sellaisia tehtäviä, joita näytön hyväksytysti läpisaaminen ois vaatinut, joten palasin takaisin RePackin pariin :) 

And yes, it's good to be back! 

Niin se menee, suunnittelet jotain ja kun lähdet sitä toteuttamaan, ei se aina vastaakkaan odotuksia. Näin tällä kertaa :) Vepsäläisellä oli tosi mukava porukka ja olihan se nyt tosi siisti työympäristö, makeita design huonekaluja pitkin myymälää, kyllähän niissä katse lepäsi, mutta muutoin se homma ei sitten vain toimannutkaan.

Noh, ei haittaa yhtään :) Nyt pääsen taas tositoimiin, jotka tosin alkavat heti etäpäivien muodossa :D Ei se kato mitään, onpahan kevyt lasku :) 

Mutta hei, pitkästä aikaa vähän uusia kuvia, on nimittäin tullut jonkin verran lisäiltyä niitä tuonne Instagramin puolelle, joten miksipä ei sitten tännekin, kun kerran tuolla uudella luurilla saa mukavan tasokkaitakin kuvia :) 

Oon muutenkin ollut ensimmäiseen HTC-puhelimeeni tosi tyytyväinen :) Se on hieno, mukava kädessä, siinä on kaikki tarvittavat ominaisuudet, joita pidän tärkeinä ja ennen kaikkea, se ei oo mikään jättiläismäinen halko vaan juurikin mun pieneen käpälään sopivasti istuva ja muotoilultaankin kaunis :) 

Mutta! Niitä kuvia! :) 

Talvi tuli! Varustus kuntoon :)

Ruokavalion laitoin kuntoon viikko sitten maanantaina ja eilen tiistai aamulla ilokseni huomasin, että kropasta oli lähtenyt kaksi kiloa, mitä luultavimmin vain nestettä, mutta huippua silti :) 

Ah, nyt ei tunnu enää pullapitkolta! :D 

Vepsäläisen sisustusillasta nappasin kainalooni Tempurin tyynyn ja BoConceptin ihanat tuikkukipot :)

Annon ihanat Pisara petarit pääsivät pakkauksestaan ja mun unia lämmittämään :)

Pipolle on oikeesti jo käyttöä! :) 

Eilen näin taas Jonnaa, käytiin ihanassa 1 rum och kök- kahvilassa, tuo kuva on nyt viime kerralta, mutta samanlaisen kaakaon join eilenkin, joten saa luvan kelvata! :) 

Mun pieni vauva Riia on jo maistanut kiinteää ruokaa, eli jauhelihaa on päässyt makustelemaan ja oli kuulemmastaan kelvannutkin :) Hieno tyttö! ^^ Pian sille saisikin jo alkaa kattelemaan jonkinsortin pentutaulutinta - ja pantaa, ehkä jotku söpöt pentuvaljaat kanssa :) Odottelen nyt vähän, miten se kasvaa :) Neiti saattaa mahdollisesti jäädä kleiniksi kokonsa perusteella, joten turha hötkyillä varusteiden kanssa yksiä valjaita enempää, mulla nimittäin on jo rinsessalle Hurtan pinkit valjaat - ja hihna, hihiii, en vaan voinut vastustaa! 

Synttärit lähestyy, äidin upea, kaiverruksella varustettu Kalevala korun Suojassa-kaulakoru on paketissa ja hyvässä tallessa, samoin mun toivoma Kalevala korun Sydänsormus, joka tilattiin hyvissä ajoin ja onneksi tuli myös oikean kokoinen :) 

Onhan se tavallaan vähän tylsää, kun sitä yllätysmomenttia ei ole, mutta on se kivempi saada sellainen lahja, josta itse tykkää ja jota sitten myös käyttää / pitää :) 

Mun suklaiset protskumarengit oli ihan täys failure, niistä tuli ihan törkeen kuivia ja mauttomia, ei sitten tehdä marenkeja synttäreille! Perhana vie :D

En aio sielä muutenkaan syödä mitään hyväskää, ihan turha, kun tietää, että joka kerta tulee vaa paha olo ja pöhö päälle! Nyt kun siitä oon huudellut vielä tääläkin, pitää tosissaan sitten kans pitää sanansa! ;) (sehän se idea olikin) :D Hahaa! Mutta hei, oon jo tosi hienosti pitäytynytkin herkuttomuudessani :) Hyvä minä, nimittäin paria poikkeusta lukuunottamatta en oo kajonnut herkkuihin elokuun lopusta :) 

Jee!!! 

Oisko se tältä erää siinä? Vois olla, niin sais mennä kyhäämään lounasta ja pian sitten hakemaan mammaa töistä :) 

Uusia tuulia (:

Joo-oh, kymmenen viikkoa hujahti tuosta noin vaan! Ensimmäinen työssäoppimisjakso loppui perjantaina tuossa naapurissa :) Paljon sai tehdä, monenmoista ja erilaista, myös keittiösuunnittelu saatiin pakettiin :) Toteutus sitten keväämmällä? 

Vielä kerran, olen äärimmäisen kiitollinen koko jaksosta, kiitos! ^^

Jep, maanantaina suoraan uusiin maisemiin ja uusiin hommiin, kun toinen työssäoppimisjakso alkaa Vaasan Vepsäläisellä :) ...Se kun loppuu niin sitten joulu kolkutteleekin jo ovella! Ai vitsit! 

Iik, siihen mennessä meillä jo hääriikin täälä pieni spitzin alku :) 
Neiti on jo reilut 2 viikkoa ja silmätkin auki, hän avasi ne porukasta ensimmäisenä, tuleva mamma on ylpeä :) ^^ 

Lapset 2 viikkoa :) Kuva: Suvi Vesterinen

Riian veli kaipaa vielä omaa kotia, vink vink koiraihmiset ;) 

Uusi puhelin on kanssa sellainen pari viikkoinen, nyt on upea kotelokin suojaamassa uusinta teknistä rakkaudenhedelmääni :) 
Kotelon tilasin MyTrendyPhone.fi-nettikaupasta, hyvä ja edullinen, käykääpä kurkkimassa, mikäli luurinne kaipaa jotain suojakseen, on tuola kyllä paljon muutakin! :)

Kotelo kuin koru, tuumasi äiti :)

Muutenkin on nyt tullut otettua uusia askelia, nimittäin ohhoh, meikäkin loi eilen Instagram-tilin! :D Kauan sitä boikotoinkin, mutta nyt uuden puhelimen ja täten paremman kameran myötä houkutus kasvoi ja eipä sitä paljon tullut mietittyä, näpynäpy ja voilá! :D 

http://instagram.com/virtanenmari/

Semmostakin uutuutta nyt sitten, kun kerta alkaa taas uusi elämänjakso, niin meikäläinen aloittaa huomenna uudella ruokavaliolla, jonka on kynäillyt vaasalainen Aino, personal trainer ja liikunnanohjaaja, hänen blogia on tullut seurattua jo hyvänikaa :) Järkiasiaa ja paljon hyviä vinkkejä :) Suosittelen lukemaan! 

http://a-rou.indiedays.com/

Hyvä muuten kuuluttaa tääläkin, jos meinaa tulla sortumisia ;D 

Ei kyllä mä uskon, että siitä tulee hyvin tuloksia :P Herkkuihin en oo kajonnut, mitä nyt synttäreillä ja kerran kylässä käydessä kaffipöydän antimia hieman maistelin (ihan kohteliaisuudesta vaan, tietty)
Nyt vaan tuntuu, että pakko laittaa syöminen kuntoon ja sitä myöten toi urheilupuoli myös :) Vähän on tullut laiskoteltua taas tällä viikolla, mutta annettakoon se minulle anteeksi :) 

Lauantain herkkuja :)

Lauantaina näin pitkästä aikaa serkkuani, hän pyys mua kahville ja päädyttiin Arnoldsiin, mulle maistui kaakao, lisäksi otettiin herkulliset frozen yougurtit mangokastikkeella, namnam! Eikä ees tarvinnu potea huonoa omaatuntoa, tuo kun ei ole jäätelöä! Vaan jugurttia ;P 

Voi muuten toisaalta olla helpompaakin aloittaa uusi ruokavalio ja tehdä siitä rutiinia, kun nyt alkaa tollainen toisenlainen arki :) 
Kymmeneksi "töihin", pikkusen naapuria kauemmas vieläpä, omat eväät ja myymäläympäristö, pääsee pitkästä aikaa kunnolla asiakaskontaktiin noinkiinkuin face to face ja varmaan se ruotsinkielikin sieltä taas löytyy jostain takaraivon sopukoista :) 

Pitää siis muutenkin vähän ryhdistäytyä, sinne Vepsäläiseen kun ei mennäkään villasukissa ja feikki crocseissa! :D 

Lasit saa kans ottaa taas käyttöön :)

Nojoo! Nyt pitäisi kokeilla, mitä tulee, kun yritän saada aikaan protsku marenkeja! :P Mikäli onnistuu, niitä tarjoillaan mun ja äidin synttäreilläkin marraskuussa :) Sielä on meinaan taas sellastakin juhlahumua sitten, meinaan äidin 5kymppiset ja mun 24v syndet ja isäinpäivä - kaikki samana viikonloppuna :D Heh!

Niin hyvä on olla näin. 

Olla onnellinen, iloinen. 

Rakkautta kuplien, tyytyväisyydestä myhäillen, hymy huulilla, saan mä kulkea, lähes tanssien.

Niin lämmin tunne sydämessä. Se tunne, että nyt on kaikki kohdallaan. Palaset ehkä joskus särkyneet on yhteen jälleen liimaantuneet. 

Uusi elämä, pienoinen hentoinen, kätkee sisäänsä valtavan rakkauden, kullan arvoisen. 

Miten kiitollinen saa taas olla! Elämä kohtelee lempeällä otteella, niin riemuita saan, iloa kanssa läheisteni jakaa.

Ei huoleta syksyn pimenevät illat ei synkät aamut, ei niistä ole kaatamaan, ei mun onneani horjuttamaan! 

Eilen se pieni rakkaus syntyi, pikkuinen Riia.

Se tunne, jonka koin kuullessani sinusta, on jotain, mitä en osannut aavistaa. Hiipi alitajuntaan, sai sydämeeni sykkeen villin, säihkeen silmiin sinisiin, onnenkyyneleet taa luomien, kurkkua kutittamaan. 

Täydellinen olet mulle, ei sinusta luopumaan musta ole, nyt kasva äitisi helmoissa, sisarustesi kanssa huili, telmi ja jekkuja keksi. Pilke silmäkulmaasi etsi.

Oon iloinen, oon onnellinen, ylpeäkin, on mulla syytä monta, niitä en tahdo mä sisälleni hukuttaa. 

Pikkuisen Riian syntymä, rakkaan ystävän upea ja arvokas teko, perheen ja läheisten rakkaus, mielenrauha, hiljalleen syvälle muhun juurtuva itsehyväksyntä. 

Sanoja on välillä vaikea löytää, ne pitää vaan tuntea, jotenkin lauseiksi kokonaisiksi pukea. 

Miten ihanaa on puhua, kuulla ja lukea, tuntea ja kokea! Saada ja antaa, laulaa ja huolta kantaa. 

Miten värisyttää puhuri tuulen, miten lämmittää hehku takkatulen, miten hyväilee musiikin soinnut, miten kieppuu mieli kevyt ja iloinen.

Punaista, vihreää, keltaista ja oranssiakin ikkunastain nään. Ilmassa syksyn tuoksut, taivaalla valkoinen peitto, joka syliinsä sulkee tän maan. 

On kesä hiljaa pois hiipinyt, jälleen lämpöiset päivät vietetyt muistoihin siirtyneet. Tuuli kepeästi liehuttaa viiriä salossa, onni ihmisen on olla elossa ja siinä tunteiden palossa pysähtyä voi hetkeksi, pois mietteet arjesta, heittäytyä haaveissaan jälleen lapseksi. 

Syksy lehtiä jo tiputtelee puista, nurmen kostean saa värikkääksi niin. 

On elo ihmisen kaunis, hauraskin, tunne jokainen vaihtuva, väliaikainen kuin pilven valkoinen hahtuva. Syksy mietteisiin syviin jälleen saa, kutsuu luokseen, houkuttaa, minutkin saloihinsa koukuttaa. 

Vierähtää hetki vain ja poissa on värien loisto, niin se on, seuraavaksi pimeys nielee sisäänsä tän, värien hehkun leikkisän ja sitä hehkua kynttilöin ihminen jäljentää, vaan ei ihmisestä luontoäitiä päihittämään. Sillä silmä kaunein on, kaiken yhteen niittää, voi ihminen vain kiittää, henkeään pidättää, kun jälleen taikojaan tekee, maailman sumuun peittää. Niin kaunis on maa, taivas ja pilvetkin sen. 

Peitto tuo, kirjava niin, hetken meidät sisällään turvassa pitää. 

Syksy herättää mussa haaveilijan, rakastan noita värejä ja niiden elävöittämää maisemaa. Sade saa ilman niin raikkaaksi ja helpoksi hengittää. 

Seesteistä ja kaunista sunnuntaita, nauttikaa ja olkaa onnelliset. Polttakaa kynttilöitä, kääriytykää lämpöisiin viltteihin, rakastakaa puolisoitanne, lapsianne, ystäviänne, perheitänne ja niiden karvaisiakin jäseniä. Syökää hyvin, naurakaa ja iloitkaa, sillä loppuviimein itsehän te onnenne teette.

- Mari -

HABITARE BABY!

Jep, kuten otsikkokin kertoo, sain aivan mahtavan tilaisuuden, kun pääsin työssäoppimaan myöskin Habitare-messuille! :) 
Olin tyypilliseen tapaani enemmän kuin innoissani, kun sain tämän tietooni - sekä samalla hiipi pieni jännitys, sillä mun oli siis määrä lähteä sinne töihin eikä vain kiertelemään ja keräilemään esitteitä :) 

Ja hei, matka Helsinkiin ylipäätään - ihan huippua!

Sain sitten tehtäväksi keksiä kysymyksiä meidän osastolle eksyville messukävijöille :) Nastaa! 

Tiistai aamupäivällä siis hyppäsin ohjaajani kanssa autoon ja siitäpä se matka sitten lähti!
Huristeltiin Helsinkiin muutaman stopin kautta, kun haettiin vielä viimeisiä kamppeita messuille :) 

Illalla käytiin vielä paikanpäällä katsomassa, mihin se oma osasto nousee, Iskun osaston sisällä oltiin, mutta oma alue saatiin mielestäni hyvästä kohtaa käytävän reunalta, koko osaston keskivaiheilta. Messukeskuksessa tapasin myös Petrin, ohjaajani kollegan :) 

Noh, kun hommat olivat messarin osalta selvät, suunnattiin ohjaajani kämpille, jossa pienellä jännityksellä pänttäsin lopullisessa muodossa olevaa 10 kysymyksen haastatteluani :) 

Ruokailut olivat hieman köyhemmät, kun ei ollut jääkaappia, mutta hyvinhän sitä hengissä reissusta selvisi, hehe! :D

Hilpeyttä herättävä aamupala: vettä, tuoremehua, jogurtit ja puolikas korvapuusti per naama

Pakollinen peilikuva ennen lähtöä :D

Kulkulupa check, Let's get ready to rumble!

Keskiviikkona olikin sitten tosiaan ammattilaisten päivä! :) Päästiin messukeskukseen ja auton parkkeerauksen jälkeen ilmenikin melko pian, että oleellisin tekijä, eli esiteltävä tuote (sekä ne mun kysymyspaperit!) olikin kateissa! Hupsista! :D Oltiin laitettu osa tavaroista siis säilöön kaappiin osastolla, joka olikin sitten Iskulaisten toimesta siirretty varastoon, eihän ne tienneet, että meidän kamoja oli sielä :D Voi ei! Onneksi ne sieltä löyty lopulta, pienen pieni kriisi siinä heti aamusta! 

Saatiin lopulta osasto pystyyn ja alettiin jakamaan esitteitä ohikulkeville kävijöille :) Kuuntelin tarkkaan, mitä Petri ja Juha kertoivat ensiesittelyssä olevasta Kaluste RePackista ja keskityin hymyilemään ja tervehtimään asiallisesti ohi kulkevia. Pikkuisen meinasi jännittää meikäläistä :D Siinä sitten hetken keräilin itseäni ja pistin itteni vaan reilusti likoon! Eikä ne ihmiset purreet. Päinvastoin, esitteitä meni reilua vauhtia ja porukka oli todella kiinnostunutta! Jee! Mahtavaa! :) Palaute oli vain ja ainoastaan positiivista, miten hienoa ja antoisaa onkaan työskennellä tolla lailla täysin itselle vieraassa ympäristössä, messuilla, jutella ja esitellä tuotetta ventovieraiden kanssa :) 

Totta se on, sielä on sohva sisällä! 

Mähän olinkin sitten pienen alkujännityksen jälkeen kuin kala vedessä ja vedin valittamatta loppuun saakka, vaikka kroppa huusi hallelujaa kaikesta seisoskelusta, hyvä reipas minä(kin) :D 
Iskulla oli vielä päivän päätteksi osastollaan "bileet", jossa oli buffetpöydät, eli ilmaista juotavaa ja syötävää, nice! Itse en alkoholia juuri käytä, mutta monet nauttivat puna,- valko,- ja kuohuviiniä ruokaisan salaatin ja leipien kaverina. 

Jäätiin koko poppoo sinne tietysti hillumaan vielä, tapasin muuten päivän aikana vielä kolmannenkin RePackin osapuolen, Jonnen.

Iskun piikiin :P

Vitsit, että Hesassa oli jo pimeää! Ja niin paljon kaikkea häppeninkiä vielä myöhään illalla! Vaasa, HÄPEÄ.
Ratikalla seikkailtiin kämpille ja sitten siinä vaatteet vaihtoon ja soittoa äidille, kun Juha ja Petri vielä jäivät vastapäiseen puistoon työasioita puimaan.
Heh, kauheet hehkutukset olivat paikallaan ja äiti oli iloinen lapsen puolesta :)

Torstaina aamupala oli karjalanpiirakan verran monipuolisempi :D

Torstain outfit (:

Torstaina oli sitten kahteen asti vielä ammattilaistenpäivä ja kahdesta eteenpäin ovet olivat avoinna myös yleisölle :) Älyttömän upeaa oli työskennellä, vaikka kroppa kiukutteli vielä eiliseltä, hyvin sitä vaan jaksoi kuitenkin, kun oli niin mieluisaa puuhaa! :) Hommat sujui samaan tapaan kuin edeltävänä päivänä, näytös tasatunnein siitä, miten kaluste RePack puretaan, sielä siis oli koko messujen ajan sisällä Iskun sohva, jotta pystyttiin kunnolla esittelemään tuote. Pojat siis purkasivat ja pakkasivat sohvan pakkaukseen ja ihana Saija Palin kävi spiikkaamassa näytökset :) 

Meidän osasto :)

RePackin pojat :)

Täytyy sanoa, että olin kyllä niin hurmioissa koko messuista, aivan mielettömän upea kokemus ja miten upea yhteishenki Iskun porukalla oli :) Myyjiä ja muuta henkilökuntaa oli osastolla paljon ja kaikki olivat todella mukavia :) 

Tähän Junetin keinutuoliin ihastuin <3

Saatiin tosiaan torstaina kaikki suomenkieliset esitteet jaetuksi, tuotetta kehuttiin valtavasti, palaute oli kaikki positiivista, tuotteesta otettiin kuvia ja eräs nainen, jota haastattelin halusi jopa tviitata siitä! :) Vähänkö upea debyytti kaluste RePackilla! :) Kyllä kelpasi olla edustamassa RePackia ^^ 

Kyllä sain niin hyvillä fiiliksillä lähtä kotia kohti, kaikkensa antaneena ja niin mahtavissa euforioissa, että huhhuh! :D 
Saas nähdä, mitä ensi vuoden Habitare tuo tullessaan.... :D No, siihen on vielä aikaa, mutta tämän vuoden Habbari jää kyllä mieleen erittäin hyvänä  kokemuksena ja lämpimänä muistona kaikista upeista hetkistä :) 

Kiitos ja kumarrus RePackin pojat, että sain tulla ja olla avuksi! :) 


Mikä RePack??

RePack on suomalainen huippuhieno keksintö, yksinkertaisuudessaan uudelleenkäytettävä pakkaus :) 

Tässä tekstissä esittelemäni Kaluste RePack on polypropeenia, jonka sisäpinta on laminoitu, se on siis paitsi kova ja kestävä, likaa ja vettä hylkivä, myös hellävarainen kankaalle, sekä äärimmäisen ergonominen, sillä siinä on 18 kantokahvaa, mistä ottaa kiinni. Pakkauksen purkamiseen ja pakkaamiseen menee vain minuutti ja se on täysin roskaton, fiksua vai mitä? :) 

Tässä vielä linkki Iskun nettisivuille, jossa esittelyä ja samalla voi käydä äänestämässä RePackin puolesta :) Käyhän katsomassa! 

http://www.isku.fi/news/view/etusivu-ajankohtaista

RePackin löytää myös Facebookista!

https://www.facebook.com/OriginalRePack

Sekä tietysti omat viralliset kotisivut

http://www.originalrepack.com